Epäluottamus

no mitäs jos mies on jäänyt kiinni ainakin netti pettämisestä?

Olen sitä mieltä, että epäluottamus itseen ja paskat kokemukset muissa suhteissä tekee epäluuloiseksi ..ja sitä kautta saattaa ajaa kumppanin pettämään.

Paska puhetta! tuo antaa vain helpon syyn kumppanillesi ulos suhteesta.. monesti toinen kyllästyy tai tulee jokin "yksin" ylitse pääsemätön ongelma josta on vaikea keskustella toisen kanssa koska suhteessa ei olla avoimesti/rehellisesti keskusteltu tunteista joten pakkaa sitä sisäänsä niin kauan kunnes saa syyn pettää toista ja pääsee sillä keinolla pois ilman ettei tarvitse kohdata ja selvittää vaikeita asioita mitä tulee jokaisessa parisuhteessa vastaan ennemmin tai myöhemmin.. pettäjät on heikkoja pelkureita kun eivät uskalla ja rohkene kertomaan tunteistaan toiselle.. miksi jotkut ylipäätänsä pettävät? jos tulee tunne että on pakko päästä menemään niin hankkii avoimen suhteen tai jos jatkaa parisuhteessa niin miettii miltä itsestäsi tuntuu jos kumppanisi pettäisi?.

Nuevokaa ja äkkiä! Tyttöystäväni ei enää tahdo multa mitään. En minä ole häntä pettänyt. Mulla on ikävä. Hän ei voi noin vain ottaa kielteistä kantaa. Vai mitä. Kiitos etukäteen neuvoistanne.

Sä oot oikeessa. Mä en ole pättänyt tyttöystävääni, mutten voi olla täysin varma, onkse pettyny mua? Toivottavasti ei.

Miettikää ihan oikeasti mitä tunnette ja kertokaa partnerillenne, mikä mieltänne painaa. Ainahan sitä voi edes yrittää SOVINTOA.

Jos joku pettää, se on petturi.

Turha vikistä paskat housuissa, että joku olisi ajanut oikein pettämään olemalla epäluuloinen - eli osoittamalla kaikin mahdollisin tavoin, että se olisi se kaikkein pahin asia, mitä häntä satuttaakseen voisitte tehdä.

Epäluotettava käytös ruokkii epäluuloisuutta, toimiiko muka toiseenkin suuntaan. Ainakin itse osaan mennä mustasukkaista kumppania vastaan milloin tiedän mustasukkaisuuden olevan turhaa. Viimeinen asia lähteä sitä ruokkimaan tahallaan - paitsi jos haluaakin osoittaa toiselle ettei hän ole minkään arvoinen.

Yksin ollessa ei ole tälläistä vaivaa mietittävänä eikä riskiä.

Silleesti elämä on aika helppoa.

Kerro toi epäluottamus uusioperheissä *10. Mukana oli kokoajan molempien exät ja eroseikkailut. Meillä meni niin että kumpikaan ei saanut mielestään erojen jälkeisiä suhteita mitkä jäi auki. Luottamus toiseen ei ikinä ollut kohdallaan, ja silti oltiin yhdessä yli 10 vuotta. Nyt harmittaa ero, mutta olen ottanut opikseni, ei tule mammaa kainaloon ennenkuin olen irti toisesta. Nyt olen ollut yksikseni 7kk, ja ei mitään pakkoa hakea uutta:)

AP on kyllä siinä oikeassa, että niitä merkkejä on näkevinään ..
itseäni yhdessä suhteessa (vajaa vuosi) viilattiin nätisti linssiin (tai no, tiesin kyllä että nyt jätkä jauhat pskaa, mutta kun sai omasta jankkauksesta huolimatta KOKO AJAN KUULLA "hei, oikeesti, mä en jaksa.. miten sä voit olla tollanen.. huhhuh, usko mitä haluat" . onneksi vuosi suhteen päättymisen jälkeen sain tietää kaiken ja olin ollut koko ajan oikeassa) suhde pelihimoisen kanssa (8vuotta), joten valehtelun merkit ovat kyllä iskostuneet päähäni.. ja siinä mielessä aivan liian hyvin, että oikeasti tuntuu että hakemalla haen nykyisestä miehestäni näitä!
Varsinkin jos on ollut huono päivä, tuntuu että kaikki menee päin persettä ja jos tämä rakas, ihana sanoo aamupäivällä ettei hänellä ole oikein suunnitelmia tälle päivälle.. ja kun soitan, ei vastaa. soittaa parin minuutin päästä "Moi, olenkin täällä ampumaradalla, NN tuli hakemaan ja kävin ostamassa vielä näitä parempia blaa blaa" Rupee päässäni surraamaan vaikka mitä teorioita ja äänensävyä rupeaa pieni mieli tulkitsemaan.. jaja. Onneksi pystyn nämä tuntemukseni aina miehelleni (emme asu yhdessä) kertomaan ja hän ymmärtää ja yleensä itse nauran myös aika hyvin itselleni myös :D itselläni on yli puolet menoista ex tempore, joten miksi jollain toisella ei olisi.
Eli nykyisessä suhteessani ei ole sitä vaaraa, että minun ns vainoharhaisuuteni vaarantaisi sen, mutta ymmärrän tasan tarkkaan jos jollekin näin voisi käydä. Eivät vain pettäjät kysele, kyseenalaista ja etsi epäloogisuuksia tarinoissa, sen saattaa tehdä myös se petetty tai muutenj huonossa suhteessa oleva.

Totta turiset.
Oma kokemukseni ei liity sinänsä pettämiseen, vaan muunlaiseen epäluottamukseen. Minua kohdeltiin aiemmassa pitkähkössä parisuhteessa huonosti. Olin nuori ja sinisilmäinen ja uskoin ihmisistä pelkkää hyvää tähän mieheen sitoutuessani. Luotin häneen ja siihen, ettei hän ikinä millään tavalla loukkaisi minua. Mies käytti luottamustani härskisti hyväkseen, sanoi yhtä, mutta tarkoittikin toista. Nakersi itsetuntoni kappaleiksi kuin ahne rotta, sai minut tuntemaan itseni huonoksi ja arvottomaksi. Nosti itsensä minun, typerän kakaran, yläpuolelle. Onneksi sain kasattua rohkeutta lähteä siitä p-askasta.

Muutamaa vuotta myöhemmin tapasin upean miehen. Älykkään, karismaattisen aikuisen miehen, joka näytti välittämistään ja arvosti minua. Mutta kun... Vanhat tuntemukset pukkasivat pintaan, aloin ajatella sen olevan jotain sairasta vedätystä.
Tie oli pitkä siihen, että aloin uskoa hänen sanojaan... Monet keskustelut käytiin pelkästään tästä asiasta, mutta onneksi mies oli ymmärtäväinen ja pitkämielinen. Huomenissa tämä mies, lasteni isä, palaa jälleen työreissulta :-)