Eli mitä mahtaa olla kyseessä
tunnen _jatkuvasti_ ahdistusta, ja tätä on jatkunut jo yli vuoden
-pulssi melkein jatkuvasti koholla
-kädet hikoaa
-huolestuttaa asiat mistä ei ole ehkä edes syytä (ylireagointi)
- tuntuu kun eläisi ihan eri maailmassa kun ennen
-tunne että kaikki ihmiset hylkää, ilman syytä..
eli taitaa olla jonkin sorttinen ahdistushäiriö??
ja sitten pahimmat tapaukset:
saan myös paniikkikohtauksen tyylisiä oireita jos pitää lähteä vaikka elokuviin, matkoille, tai melkein mihin vaan normaaleihin paikkoihin varsinkin muiden ihmisten seurassa. pakko olla aina kontrolli siitä että on paikka mihin pääsee jos tulee todella huono olo ja on pakko päästä oksentamaan.
Kävin psykiatrilla joka määräsi lääkkeet paniikkihäiriöön ja uniongelmiin, olen syönyt niitä nyt useamman kuukauden mutta oireet ei tunnu lieventyvän mihinkään. Varsinkin tämä jatkuva ahdistus mutta ei paniikkikaan.
Viime aikoina olen ollut myös hyvin itsetuhoinen ja öisin itken kun tuntuu ettei apua löydy.
Enkä tiedä mitä psykiatrille pitäisi sanoa kun on vaan masennuslääkkeitä ojentamassa vaikka ongelma on selvästi suurempi.
Lisäksi olen sairastanut vuosia jo masennustakin (ilman diagnoosia ja lääkkeitä)
tunnen _jatkuvasti_ ahdistusta, ja tätä on jatkunut jo yli vuoden
-pulssi melkein jatkuvasti koholla
-kädet hikoaa
-huolestuttaa asiat mistä ei ole ehkä edes syytä (ylireagointi)
- tuntuu kun eläisi ihan eri maailmassa kun ennen
-tunne että kaikki ihmiset hylkää, ilman syytä..
eli taitaa olla jonkin sorttinen ahdistushäiriö??
ja sitten pahimmat tapaukset:
saan myös paniikkikohtauksen tyylisiä oireita jos pitää lähteä vaikka elokuviin, matkoille, tai melkein mihin vaan normaaleihin paikkoihin varsinkin muiden ihmisten seurassa. pakko olla aina kontrolli siitä että on paikka mihin pääsee jos tulee todella huono olo ja on pakko päästä oksentamaan.
Kävin psykiatrilla joka määräsi lääkkeet paniikkihäiriöön ja uniongelmiin, olen syönyt niitä nyt useamman kuukauden mutta oireet ei tunnu lieventyvän mihinkään. Varsinkin tämä jatkuva ahdistus mutta ei paniikkikaan.
Viime aikoina olen ollut myös hyvin itsetuhoinen ja öisin itken kun tuntuu ettei apua löydy.
Enkä tiedä mitä psykiatrille pitäisi sanoa kun on vaan masennuslääkkeitä ojentamassa vaikka ongelma on selvästi suurempi.
Lisäksi olen sairastanut vuosia jo masennustakin (ilman diagnoosia ja lääkkeitä)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on ollu jo vuosia jatkuvaa ahdistusta, joten tiedän mistä puhut. Joskus haaveilen elämästä jolloin ei olis lainkaan ahdistusta, tai niin, jonkinlainen ahdistus kuuluuki elämään mutta ei tämmönen invalidisoiva.. Mutta olen lopettanut uskomasta että ilman ahdistustakin voi elää. :( mutta.. Päivä päivältä eteenpäin.. Onneks oon saikulla ettei tartte käydä töissä. En siis yksinkertasesti kykenis töihin.. Mut tsemppii sulle ja tsemppii mulle! Kyl me täst selvitään!
Joo mullaki ollu vaikeuksia koko ikäni selviytyä masennuksen kanssa ja sillon tuntui jo ettei enää jaksa, luulin ettei voi pahempaan mennä mutta näköjään voi. En enää jaksa uskoa parantumiseen suomen terveydenhuollon takia. niin monta kertaa on vaan masennuslääkkeet käteen isketty ilman pidempää tutkimusta.
Lääkkeet auttaa vaan seurauksiin, ei syyhyn. Mieti että miksi olet alkanut reagoimaan näin? Alku voi olla pienikin, ja muuttunut lumipalloksi, eli oireet pahentavat oireita. Stressireaktio? Etkö kuuntele itseäsi tarpeeksi? Teetkö jotain mitä et haluaisi todellakaan tehdä? Onko ihmissuhteet kunnossa, entä työasiat?
Riittävä lepo on tietysti kaiken pohja, se pitäisi saada ensin kuntoon vaikka lääkkeillä, vaikka "lääkeuni" ei ole parasta mahdollista. Unilääkkeet voi kyllä aikaa myöden alkaa toimimaan sua vastaan, ns. rebound-efekti.
Näihin pää-asioihin ei saa Suomessa riittävää apua terveydenhuollolta, vain lääkkeitä. Neuvoisin ottamaan ohjat omiin käsiin ja alkamaan kokeilla ns. vaihtoehtohoitoja (akupunktio, energiahoito .. ) tai keskusteluapua, ja ennen kaikkea selvittämään syytä kaiken taustalla.
Mulla oma olo parani kun jätin lääkkeet ja otin ns. vastuun itsestäni enkä yrittänyt blokata tuntemuksia. Alku oli hankalaa mutta mm. meditaatio auttoi.
hei Nazxu,
Kysyisin että rauhoittiko sinua meditaatio ihan itsessään vai saitko jotain ahaa-elämyksiä että miksi ahdistaa?Tarkoitan siis sitä että voiko ahdistus loppua ihan itestään vai vaatiiko se jonkunlaisen ymmärryksen siitä että onko esim joku tietty tapahtuma laukaissut ahdistuksen.
Olen itsekin alkanut miettimään tota meditaatiota ja olen hiukan harjoitellutkin mutta huomaan että minun on todella vaikeaa vain istua paikoillani,en malta millään istua 2 minuuttia pidempään.
Mulla ahdistuksen laukaisi yli 10 vuotta sitten sattunut tapahtuma. Silloinen avomieheni petti minua =( Siitä lähtien olen ollut ahdistunut, toisinaan enemmän.. Olen kulkenut psykologisessa vyöhyketerapiassa, psykiatrilla, psykologiaa, hierojilla jne.. Nyt syön venlafaxin 75 lääkettä. Löysin vastikään mindfulnesin, se tuntuu auttavan :D kannattaa kokeilla. Vaikka aluksi on hankala olla edes minuuttia paikallaan, mutta kurssilla sanottiin että tähänkin taitoon oppii!
Vai iiin
Hei kaikki!oOen alkanut epäillä että minulla olisi kaksisuuntaisen lisäksi paniikihäiriö?!.. Olen ottanut selvää oireista ja ne sopivat minuun.. Ja tarkemmin aateltuna minulla on ollu noita oireita ties kuinka kauan. Olen vaan luullut niiden olevan pelkkää ahdistusta.. Mutta nyt vaikuttaa oireiden perusteella että kyseessä olisi paniikkihäiriö..
Miten pärjäätte? Ja mitä Lääkityksiä?
Onneksi minulla on aika heti ma lääkärille, minulla on pari viikkoa sitten aloitettu Lamictal, joka nyt annostuksella 50mg x 1, ketipinor 500mg, Lisäksi minulla on mm. Diapameja ahdistukseen, mutta nehän auttaa vain hetken... Mutta joudun nykyään ottamaan päivittäin.
Uusi lääkärini ei suostu kirjoittamaan Bentosoja, joten pelkään jo etukäteen miten minule käy.. Koen olevani "henkisestikoukussa" Koska pelkään koko ajan...
Olen aloittanut psykoterapian joka varmasti tuo ajan kanssa apua.. Lisäksi toivon Lamictalin auttavan.. Mulle on kokeiltu vaikka mitä nappeja vuosien varrella ja tammik. ollessani psykiatrisessa sairaalassa sain Bipodiagnoosin.
Lääkityksen muutoksien myötä olen mennyt mielistäni paljon pahempaan suuntaan mitä olin ennen sairaalaa...
Nyt vointi ruvennut olemaan välillä ok, mutta ahdistus/paniikkihäiriö on päivittäin riesanani. Olen tälä hetkellä sairauslomalla koulusta ja kaipasin päiväsairaalan tms. Jotta olisi tukea ja toimintaa arkipäiviin... Onko muita päiväosastoilla kävijöitä tms. Vaikea keksiä tekemistä ku pelkään jo esim.kaupassakin käyntiä Olen 26v. Nainen.
Kaipaan vertaistukea, kirjoitelkaa!!
Ei bentsoja voida seinään lopettaa.
Jotkut on käsittäny tän keskustelun väärin. Täälä etsitään yhden ihmisen ongelmiin apua, eikä pyydetty kaikkia kertomaan huolistaan.