Eli olen ollut syrjäytynyt yläasteen jälkeen ja nyt olen siinä tilassa, että pystyisin ehkä aloittamaan opiskelut mutta asun pienehkössä 20 000 hengen kaupungissa, jossa on aika kehno opiskelutarjonta ja paikallisessa ammattikoulussa ei ole mitään mitä kiinnostaisi opiskella ja lukiokaan ei oikein innosta.
En voi myöskään muuttaa muualle opiskelemaan, kun tarvitsen sen vähäisen tukiverkoston mikä minulla täällä on ja en ole vielä oikein kunnolla itsenäistynyt, kun muutin vasta puoli vuotta sitten asumaan omaan kämppään ja välillä tarvitsen joissakin asioissa apua.
Mitä mä oikein voin tehdä tässä tilanteessa? :(
En voi myöskään muuttaa muualle opiskelemaan, kun tarvitsen sen vähäisen tukiverkoston mikä minulla täällä on ja en ole vielä oikein kunnolla itsenäistynyt, kun muutin vasta puoli vuotta sitten asumaan omaan kämppään ja välillä tarvitsen joissakin asioissa apua.
Mitä mä oikein voin tehdä tässä tilanteessa? :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hmm yritän auttaa, olen ollut tuollaisissa tilanteissa, monestikin, että miten pitäisi käyttäytyä no ainakin niin että kyselee toisilta aluksi että mitä kuuluu ja suoraan sanot että jännittää vähän.
Tai jos menet vaikka työhaastatteluun, niin voit kysyä haastattelijalta:
"Minusta näyttää kuin sinulta puuttuisi 1 mutteri tuolta pääkopasta, pitäisi katsoa löytyisikö omasta romukopasta vastaava pultti tuohon..."
Aloitat keskustelun noin vaikka työhaastattelussa..
Tai aloitat näin haastattelussa, nooh, kun kyselet, niin kerropas ongelmasi mikä on, kuten on totuus sillä on ongelma joka kysyy?
... mutta totuuteen, kun jo kerroit että olet pienipippelinen huonossa avioliitossa elävä mies minulle, noniin, kysy nyt minulta mitä haluat?
?
Huomasin kerran jonkun tytön, se istui aina yksinään, kun itse olin jossain poikien kanssa juttelemassa, ja sittemmin käymässä vaan opettajien huoneessa jolloin esim. elektroniikan vastaava opettaja vinkkasi että lähdenkin tästä palaverista, kun tuli tuo joops..
Yritin jotain jutella kun oli tuollainen tyttö yksinään siinä jotain kirjaa lukemassa sitten, ei ollut kavereita lähettyvillä jne, en muista mitä sanoin jotain yritin sitä piristää, kun näytti niin yksinäiselle siinä..
Asuuko sulla ketään tuttavuuksia muualla suomessa? Mietin että jos sä pystyisit hakea johonki esim. vuoden kestävään koulutukseen, joka maksais jonkun verran kylläkin. Voi olla että pitkät koulutukset vois tuntua tosi kauheelta pitkän opiskelemattomuuden jälkeen? Ehkä sellasen vuoden tutkinnolla olis hyvä alottaa, ja sitten sulla olis joku tutkinto! Ite varmaan olis helpompaa. Itellä on myöskin sos. tilanteiden pelko tällä hetkellä erittäin suuri, mutta olen jotenkuten pysynyt opiskeluelämässä mukana, vaikka poissaoloja on rutkasti. Noi vuoden tutkinnot on monesti myös sellasia että esimerkiks jonkun työn/muun toiminnan ohella saattaa olla kerran viikossa opiskelua jne.. En oo ihan varma miten ne menee mutta jostain varmaan pystyt ottaa selvää? Niin olisko vaikeeta olla vuosi jossakin muualla kun omalla paikka kunnalla? Jossain suht lähipaikkakunnalla esimerkiks? Hae johonki joka vähänkin kiinnostaa, monet opiskelee aloja jotka ei vois hevon vittuakaan kiinnostaa mutta jotain tutkintoja vaan on hyvä suorittaa. Onneks oot vielä kuitenkin noinkin nuori, varmasti tosi paljon sun kaltaisia ihmisiä nykyään ja ennenkin olemassa jotka pelkää. Jaksamisia :) Ja ihmiset on yllättävän ymmärtäväisiä, ei kannata liikaa pelätä. Nuoria ja eksyneitä on paaaljon.
-netin kautta voi suorittaa vaikka koko lukion (mutta sä et tainnut lukioon haluta)
-entäs jo kokeilisit töiden tekemistä? onko se pois suljettu vaihtoehto?
-onko sulla autoa? voisit ajaa vähän pidemmänkin matkan toisen paikkakunnan opinahjoon ja tulla aina illaksi kotiin (ihmiset tekee sitä tosi paljon, vaikka se voi tulla vähän kalliiksi)
voit kokeilla työharjoittelua tai työkokeilua.kokeile vaikka useampia juttuja. Siinä viosit miettiä mitä haluat oikeasti ja samalla opettelisit olemaan porukassa työpaikalla. kannataa hakeutua johonkin, että ei syrjäydy ja jää kotiin jumimaan tai eksy huonoon seuraan. koeta jutella ihmisten kanssa. rohkaistu kyselemään kuulumisia tuntemattomiltakin, iha n pikkuhiljaa vaan. huomaat että pärjäät yksinkin ja saat siitä rohkaisua. Elämää ei pidä peljätä vaan se pitää elää. Ja jos pelottaa silti voi elää. niin monet meistä tekee, painelee vaan päin uusia maisemia ja tutustuu uusiin ihmisiin. ota elämä seikkailuna ja luota että luoja auttaa sinua ja antaa sinulle apua muutakin kautta kun sen tutun verkoston tai kaveripiirin. Etä opiskeluakin voi kokeilla. Siinä opiskellaan kotona ja käydään luennoilla ja tenteissä toisella paikkakunnalla.