Epäilen, että et, koska silloin et kokisi yksinäisyydentunnetta negatiivisena asiana, vaan voimavarana.
Koetko tekemättömyyden mielekkäämpänä, kuin tekemisen?
angeIa
25195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mielummin olen tekemättömänä kuin raataisin työssä 8h työpäivää
Mistä adjektiivi 'raataa'? Eihän kaikki työ ole duunaritasoista suolla tarpomista.
Joo ei tietenkään, mutta omat kokemukset töistä on ollut pelkästään negatiivisia, hanttihommia pienellä palkalla ja tylsää raatamista, pomo tulee toisena työpäivänä kysymään, että missä mättää kun teen niin hitaasti hommia-tyyppisiä töitä..
Töitä voi olla rentojakin, sitten kun löydän sellaisen helpon duunin liukuvalla työajalla niin muutan ehkä mielipiteeni.
Mistä nimimerkkisi on peräisin?
Onko sinulla koulutusta peruskoulun lisäksi?
Huulirasvasta.
Lukion käynyt ja muita kouluja joista ei juurikaan apua ole mielekkään työn saamisen suhteen. Huono tilanne siinäkin mielessä, että en "oman alan" hommia edes halua tehdä. Ikää on jo sen verran, että joku vakituinen työ pitäisi kohta saada, mutta en yhtään tiedä mikä.
Miten vanha oikein olet? KIrjoitat nuorekkaasti.
Ps. Arvostan käytännöllisyyttäsi kyllä. Luonnonvaseliini on yksi parhaista lääkkeistä.
Kyllä mä ainakin mieluummin vaan olisin, juhlisin ja nauttisin elämästä haluamallani tavalla kuin raataisin joka päivä 8 tuntia jossain vittumaisessa duunissa. Harmi vaan kun ei tässä maassa arvosteta mitään muuta kuin työntekoa.
Mitä juhliminen ja nauttiminen pitää sisällään?
Jokaisella kai on oma käsityksensä juhlimisesta ja elämästä nauttimisesta. Niitä asioita mistä itse nauttii ja työnteko ei ole se mistä itse nautin.
Sanottakoon että itsellä ne asiat on esim. kavereiden kanssa juhliminen, lomamatka jonnekkin lämpimään maahan ja se että mulla olis joku naisystävä jonka kanssa viettää kivoja hetkiä. En silti ole sen tyyppinen ihminen että haluaisin seurustella ainakaan vielä.
Riippuu tekemisestä. Kyllähän sitä tekisi mielellään sellaisia asioita, joista nauttii, mutta kun kaikki asiat tuppaavat olemaan meikäläiselle väkinäistä puurtamista. Sitä vaan on ja tekee pakollisia juttuja, ja tappaa aikaa jollain tapaa. Kun ei ole oikeasti kivaa siinä välissä, niin kaikki väkinäinen saa aika isot mittasuhteet ja lopulta se rupeaa syömään. Sitä väsyy ja elämä rupeaa olemaan työtä kellon ympäri, ilman vapaata. Mieluummin sitä olisi tekemättä yhtään mitään, kuin tekisi jotain väkinäistä.
Anteeksi. Jäi vastaamatta tähän.
Sinulla oli siinä tiivis paketti asiaa... väitätkö, ettei sinua kiinnosta mikään?
En, mutta kun kaikki ajanviete, jota olen tehnyt, on ollut jo pitkään korviketouhua. Olisi kiva, jos olisi joku, jonka kanssa ihan vaikka olisi ja jauhaisi skeidaa, tai sitten tekisi porukalla jotain mielenkiintoista. Kyllähän sitä esim. hyviä elokuvia tykkää katsella, mutta kun ensisijaisesti tekisi mieli saada seuraa, niin jatkuva vaihtoehtotoiminta rupeaa maistumaan puulle ja pikkuhiljaa kaikki käy työlääksi. Silloin sitä mieluummin on tekemättä yhtään mitään, kuin "puurtaa".
Tarkoitatko tyttöjä vai seuraa yleensä?
Jos on samanhenkistä porukkaa jonkun lystinpidon merkeissä, niin ihan sama. Mutta en pistäisi ollenkaan pahakseni, vaikka saisinkin "vain" tyttöseuraa.
En oikein ymmärtänyt kysymystä? En itse koe yksinäisyyttä voimavarana vaan lähinnä tuhoavana voimana elämässäni. Olen töissä ja teen töitä joista oikeasti pidän. Välillä pelkään, että jatkuva yksinäisyys vie minulta tämän yhdenkin hyvän asian elämästäni. Tekemättömyys sopii ehkä jollekkin mutta minusta se on aivan kauheaa jos sitä jatkuu kuukausia. Yksinäisyyden kokemukset ovat ihmisillä varmasti erinlaisia ja itselläni yksinäisyys liittyy nimenomaan siihen, että en ole koskaan seurustellut. Tästä seuraavaa yksinäisyyttä verhostaa pelko ja epätoivo siitä, että kun en tähän päivään mennessä ole kelvannut kenellekkään niin kelpaanko koskaan elämäni aikana. Sama ajatus tuntuu tulevan jokainen ilta mieleen kun pitäisi nukkua. Monesti ajatukset harhailevat siihen tahtiin, että nukkumisesta ei koko yönä tule yhtään mitään.
Tässä iässä on vaikea kokea murskaavaa yksinäisyyttä jonain voimavarana kun tuntee, että jokainen päivä menettää jotain ja, että mahdollisuudet "korjata" tätä tilannetta muuttuvat ohuemmiksi ja ohuemmiksi. Lastenrattaita työntelevistä naisista monet alkavat olla itseäni nuorempia. Eli en koe yksinäisyydentunnetta voimavaraksi tosin yksinäisyyteni on muutakin kuin tunnetta yksinäisyydestä se on konkreettista yksinäisyyttä.
"pelko ja epätoivo siitä, että kun en tähän päivään mennessä ole kelvannut kenellekkään niin kelpaanko koskaan elämäni aikana"
Tuon voi tulkita niinkin, ettet olisi kelvannut vanhemmillesikaan, mutta onko se niin?
En tiedä oletko joku trolli joka huvikseen tänne kirjoittelee mutta kyllä kelpasin vanhemmilleni ihan hyvin. Ongelmia on lähinnä ollut kelpaamattomuudessa vastaikkaiselle sukupuolelle.
En ole trolli, mutta kun minä saan inspiraation jostain asiasta ja teen siitä aloituksen, niin jos vastauksia tulee liian hitaaseen tahtiin, niin minä en saa kiinni enää siitä, mihin alunperin tähtäsin.
angelalla tuntuu pukkivan kyselyikä pahasti päälle.
Se voi tuntua rasittavalta mutta minun oli tarkoitus ensin kysellä alustavasti, sitten jatkaa siitä vähän laveammin, mutta en nyt saa kiinni siitä, mikä idea minulla alunperin oli.
Ei se ajatus juokse joka päivä yhtä hyvin.
Vertauskuvallisesti; eilen ajatukset olivat kuin lammaskoiran paimentama lammaslauma, mutta tänään on koira jossain muualla kuin paimentamassa lampaita.
Koin ennen. Kun jatkuvasti oli tarjolla tekemistä, työtä ja seuraakin niin sen kaiken kiiren ja stressin keskellä ei ollut mitään niin ihanaan kun rojahtaa omalle sohvalle ja olla vaan tekemättä mitään, ovi lukossa ja puhelin äänettömällä, ilman häiriöitä.
Kun yksinäisyys on positiivista ja jopa haluttua miellen sen enemmänkin 'omaksi ajaksi' sillä sana 'yksinäisyys' itsessään luo minulla mielikuvan juuri negatiivisestä yksinäisyydestä.
Edelleenkin tykkään ennemmin olla tekemättä mitään erikoisempaa kuin olla vaan olisi seuraa. Kun on tullut liikaa aikaa vietettyä yksin tekemättä mitään eikä seuraa ole enää niinkään tarjolla alkaa yksinäisyys ahdistamaan. Siksi tykkään nykyään tehdä kaikenlaista kuten pyöräillä, lenkkeillä, rullaluistella, askarrella, soittaa kitaraa ja tehdä vapaaehtoistyötä sillä kaikki tekeminen antaa muuta ajateltavaa kun ahdistava yksinäisyyden tunne. Harrastuksissa ja ylipäänsä ulkona liikkuessa tulee myös tavattua muitakin ihmisiä joten miellän sen paljon paremmaksi vaihtoehdoksi kuin istua yksin kotona tekemättä mitään kaikenpäivää.
Miksi yksinäisyys ei voisi olla negatiivinen asia, vaikka nauttisikin tekemisestä?