Yleisesti kuvitellaan että sektio on helpoin tapa
äidille saada vauva maailmaan. Mutta minun
kokemukseni oli aivan toinen! Sektio oli
suunniteltu(vauva perätilassa, ja suuri)joten
olin valmistautunut siihen. Mutta en osannut
kuvitella, kuinka epämiellyttävä leikkaus voi
olla. Kun vauva oli saatu ulos,(tosin pienellä
tapaturmalla: veitsi viilsi poikani peppuun 4 cm
haavan, lapsi pelästyi eikä alkanut hengittää)
alkoi järkyttävä ompeluvaihe. Se oli todellista
tuskaa, luulin oksentavani kivusta, ja vatsaan
koski leikkauksen jälkeenkin vielä kunnes
nukahdin armahtavaan uneen. Seuraavan suloisen
lapseni synnytin ilman kipulääkkeitä alateitse,
ja siitä jäi hyvä muisto. Seuraavan (-t) toivon
voivani synnyttää normaalisti, jollei leikkaus
ole välttämätön vauvan turvallisuudelle. Mutta
varmasti vaatisin nukuttamista! En halua
pelotella sektioon meneviä, muta ei sekään aina
niin auvoista ole!
äidille saada vauva maailmaan. Mutta minun
kokemukseni oli aivan toinen! Sektio oli
suunniteltu(vauva perätilassa, ja suuri)joten
olin valmistautunut siihen. Mutta en osannut
kuvitella, kuinka epämiellyttävä leikkaus voi
olla. Kun vauva oli saatu ulos,(tosin pienellä
tapaturmalla: veitsi viilsi poikani peppuun 4 cm
haavan, lapsi pelästyi eikä alkanut hengittää)
alkoi järkyttävä ompeluvaihe. Se oli todellista
tuskaa, luulin oksentavani kivusta, ja vatsaan
koski leikkauksen jälkeenkin vielä kunnes
nukahdin armahtavaan uneen. Seuraavan suloisen
lapseni synnytin ilman kipulääkkeitä alateitse,
ja siitä jäi hyvä muisto. Seuraavan (-t) toivon
voivani synnyttää normaalisti, jollei leikkaus
ole välttämätön vauvan turvallisuudelle. Mutta
varmasti vaatisin nukuttamista! En halua
pelotella sektioon meneviä, muta ei sekään aina
niin auvoista ole!
Vastaukset 6
Vanhimmat
viestistäni ei selvinnyt, että poikani vietiin
samantien pois, elvytettiin eri huoneesssa, mutta
onneksemme hänet tuotiin pian itkevänä takaisin,
ja hän on nykyään terve 7- vuotias koululainen!
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin!
nukutusta. Anoppi on saanut esikoisensa sektiolla
nukutuksessa ja kokee vieläkin menettäneensä niin
paljon kun lapsi syntyi yhdeksältä illalla ja hän
näki sen ensimmäistä kertaa vasta seuraavana
aamuna. Ilmeisesti kohdallasi puudutus on mennyt
jotenkin pieleen? Puudutus on kuitenkin aina
vaarattomampi kuin nukutus. Nukutuksessa
komplikaatioden riski suurempi, nääs.
Minulla sektiossa kivut alkoivat vasta seuraavana
aamuna kun piti nousta punkasta ylös. Ja se kohdun
painelu, aagh, taju meinas lähteä joka kerta. En
minäkään sektioon toista kertaa lähde ellei ole
lapsen kannalta pakko, mutta en ihan yhdy
käsitykseesi nukutuksen eduista. Luulisin että
tällainen anestesialääkärin "moka" on kuitenkin
aika harvinainen. Minusta oli ainakin mielettömän
upeaa olla hereillä ja nähdä hänet heti.
Olen samaa mieltä, että puudutuksessa oli jotain
vikaa tai kirjoittaja oli allerginen kyseiselle
puudutusaineelle. Itselleni sektio oli helpotus
kahden aika vaikean alatiesynnytyksen jälkeen.
Sektio epiduraalilla todella nopea ja helppo,
mutta jälkikivut seuraavat 2 viikkoa todella
epämiellyttävät. Mutta synnytysasiat ovat vähän
sellaisia, että muiden juttuja kuuntelemalla voi
henkisesti varautua pahimpaan, mutta olla vain
odottavalla kannalla oman kokemuksensa suhteen,
koska kahta samanlaista sunnytystä ei ole edes
samalla naisella...
Nukutus eli yleisanestesia on aina toissijainen
tapa tehdä operaatio mahdolliseksi. Tämä sen
vuoksi, kun äidin verenkiertoon ruiskutetut
nukutus- ja kipulääkkeet menevät varsin nopeasti
myös vauvaan (istukan ja napanuoran kautta)
jolloin leikkausta suorittavalle asetetaan
enemmän vaatimuksia. Hänen on toimittava
nopeasti. Puudutuksessa ei ole kiirettä eikä
luonnollisesti sen jälkeen nukutuksen aikanakaan
kun napanuora on saatu suljettua ja katkaistua.
Se, että olet saanut kärsiä on johtunut vain ja
ainoastaan puudutuksen epäonnistumisesta.
Allergiasta EI ole kysymys.
Alatiesynnytys on se, jonka soisi kaikille, mutta
sektioonkin voi suhtautua luottavaisin mielin
Minulle jäi toisen lapseni syntymästä hirveä
synnytyspelko, haluaisin lisää lapsia mutta en
uskalla. Tosin minut nukutettiin ennen
leikkausta, ja se tunne oli taivaallinen kun
kauhea kipu loppui. Vauva oli väärässä tilassa ja
ei voi syntyä alateitse, jota ns. synnytyslääkäri
ei tajunnut vaikka 3 kätilöä luki hänelle
lääkärioppia ja yritti sanoa että sektio on ainoa
vaihtoehto...suoranaista kidutusta kesti 8 h
ilman kivunlievitystä kunnes lääkäri ymmärsi
soittaa keskus-sairaalaan ja kysyä mitä hänen
pitäisi tehdä. Koko synnytys "jumi" paikalleen,
kohdunsuu ei enään auennut, lapsen sydänäänet
olivat todella heikot ja minä hapuilin
puolitajuttomana..pelkäsin että me molemmat
kuolemme synnytykseen. Meni todella pitkään
ennenkuin toivuin leikkauksesta, menetin myös
paljon verta, sairaalassa meni toista viikkoa.
Vuotta myöhemmin kaverini synnytti lapsen ja
hänelle sanottiin että minun synnytyksen
komplikaatiot olivat puhtaasi lääkärin virhe, mut
eihän sellaisesta puhuta ääneen. Tänä päivänä
paikkakuntamme synnytysosasto on lakkautettu, ja
hyvä niin!
Jos olisivat vaivautuneet ultraamaan jota minulle
ei tehty, siitä huolimatta vaikka minulla oli
pitemmän aikaa välillä kovatkin tuskat mahassa,
tuntui kuin vauva olisi kuristunut, niin olisi
selvinnyt että vauva on väärässä asennossa ja ei
pysty syntymään normaalisti alateitse, mutta
siihenkin sai selityksen että kun lääkärillä oli
niin kauhea kiire!!Eli tuntui että odottava äiti
ei ole minkään arvoinen!
Kaikkien on tiedettävä, että odottavan,
synnyttävän ja vauvaa hoitavan äidin arvo on
loukkaamaton. Tämä on tehtävä aina ja joka
paikassa kaikille heti ja suoraan selväksi.
Joka ei tätä tajua niin hän jääköön miettimään
mikä on elämässä tärkeätä.