Kävin aamupäivällä kiertelemässä huonekaluliikkeitä yöpöytiä etsien ja siinä tuli mieleen että tuskin on mitään muuta kauppaa jossa yksinäisenä tuntee niin kolhoksi olonsa kuin juuri huonekaluliikkeet. En tiedä mistä se johtuu. En nähnyt liikkeissä ketään muita yksin shoppailevia, kaikki olivat joko pareittain tai perheittäin liikkeellä. Enkä edes löytänyt mitään sopivia yöpöytiä vaan päädyin tilaamaan ne eräästä nettikaupasta. Huonekalujen kokoamista siis luvassa, sekin olisi niin paljon hauskempaa kaksin kuin yksin. Onneksi kohta on koko makuuhuoneen sisustus uusittu, vain pöytävalaisimet puuttuvat tulevilta yöpöydiltä. Niin, miksikö haluan kaksi yöpöytää ja niille molemmille pöytävalaisimet? Yritän sisustaa makkaria niin että se ei näyttäisi niin selvästi yhden hengen huoneelta, oikeastaan siksi hankin leveämmän sängynkin. Näyttää jotenkin kodikkaammalle kun on sisustettu ikäänkuin kahdelle hengelle. Aika typerää - myönnän.
Yksin huonekaluostoksilla
tuula-neiti
22373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minulla on ihan vaan yhden hengen vuode. Mitä sitä kaunistelemaan. Mitä teen sillä toisella sängynpuoliskolla, kun ei siinä koskaan kukaan tule nukkumaan. Typerältä tuntuisi vaihdella lakanoitakin niin isoon sänkyyn, kun toinen puoli on koskematon.
Minun makkarini on ihan selvästi yhden hengen makkari, kaikkea on yksittäin. Niin kuin askukkaitakin.
Niin, mutta isossa sängyssä voi nukkua vaikka poikittain. Jos minulla olisi iso sänky, niin vähän mä mylläisin siinä. Mutta toisaalta, enhän minä sängyllä tee mitään, kun nytkin nukun lattialla. Olen harrastanut sitä jo melkein kymmenen vuotta. Heitin öykkärimäisen sängyn huit hemmettiin, koska lattialla on huomattavasti parempi nukkua patjan päällä. Tosin aluksi minulla ei ollut patjaakaan, vaan pelkkä lakana, mutta kun talvea kohden rupesi lattia olemaan sen verran viileä, niin piti sijoittaa patjaan. Muuten on hyvä, mutta patja on niin kapea, että siinä ei mahdu mylläämään, poikittain nukkumisesta puhumattakaan.
pessimismiä: Mitä teen sillä toisella sängynpuoliskolla, kun ei siinä koskaan kukaan tule nukkumaan.
Mistä sinä tiedät, mitä sinun elämässäsi tulee vielä tapahtumaan?
Älkää nyt vajotko noin alas!
Minä muuten nukun keskellä sitä jenkkisänkyä ja nautin täysillä kun voi kääntää kylkeä pelkäämättä että vierähtää lattialle, niin kuin joskus vanhan kapean sängyn kanssa oli käydä. Niin, enhän tiedä mitä elämä tuo vielä eteeni mutta onpahan ainakin olemassa petipaikka mahdolliselle kumppanille.
"Minä muuten nukun keskellä sitä jenkkisänkyä ja nautin täysillä kun voi kääntää kylkeä pelkäämättä että vierähtää lattialle..."
Just näin! Vain sängyn reunat ovat rajana, ja kun on reunat kaukana, niin voi ruveta olemaan jo kunnon nukkumisen meininki.
"pessimismiä: Mitä teen sillä toisella sängynpuoliskolla, kun ei siinä koskaan kukaan tule nukkumaan.
Mistä sinä tiedät, mitä sinun elämässäsi tulee vielä tapahtumaan?
Älkää nyt vajotko noin alas! "
Tsori, mutta kun tämä on totuus, jos et kestä sitä, niin vaihdapa palstaa tuonne parisuhteiden puolelle. On se kumma kun ei lukijat sitä kestä, koska minä olen tätä kestänyt itse jo yli 15 vuotta- totaalista psyykkistä ja fyysistä yksinäisyyttä. Sen jälkeen ei ole elämä mihinkään muuttunut, vaikka kuinka pyristelisi. Joten koita nyt hyvä ihminen ymmärtää!
tuula-neiti ei sänkyä tarvitse.....24/7 netissä
vaikka olen sinkku ostin äskettäin uuden sängyn, leveän parisängyn............eihän sitä koskaan tiedä...........näyttää se makkarissa paremmaltakin kuin pieni sänky...nukun molemmilla puolilla vuorotellen :) ja sopii olemaan vaikka poikittain.....
Ajattele, jos olisit kohdannut Matti Vanhasen siellä. Olisiko sinusta tullut Ruusunen?
Kiitos !! Just kun luulin ettei mikään pystyisi minua tänään enää piristämään. Jatka samalla huumorinjalla.
Ensinnäkään en ole sitä lajia joka "sekoaa" nähdessään jonkun julkkiksen. Suhtaudun heihin ihan samalla tavalla kuin muihinkin, en jää tuijottamaan enkä pakkaudu lähietäisyydellä saati puhuttele heitä. Toiseksi, olen niin Ruususen vastakohta kuin olla voi. Pidän kyllä saunomisesta mutta en erityisesti harrasta uuniperunoiden syömistä ;)
Mukavaa tekemistä tuo sisustaminen... mutta tosiaan kivempaahan se ois kaksin puuhastella. Tosin ittellä on vierähtäny aika kauan kun oon viimeksi käyny huonekaluliikkeessä, lähinnä kirppareilta oon hankkinu nykyisin huonekaluja.
Niin joo mulla ei ole kuin yhden hengen peti ja siinä yöpöytä lampulla, turha laittaa isompaa kun ei mun luona juuri kukaan käy kylässä saati sitten nukkuis.
Olen muutaman vuoden yli neljäkymppinen sisustamisesta kiinnostunut miespuolinen henkilö. Olen käynyt monesti Ikeassa ostoksilla.
Minua ei häiritse tippaakaan se, että olenko ainoa yksin liikkeessä asioiva
vai en. Miksi pilaisin oman tunnelman vertailemalla itseäni muihin? Mitä se hyödyttää? Miksi pitäisi olla, niin kuin kaikki muut?
Parisuhde ei takaa kenenkään elämän onnellisuutta, eikä tee siitä täydelistä,
miksi ei nauttisi elämästä sellaisena, kuin se on? Miksi yksinoleminen pitäisi olla
joku painolasti, jotka kantaa? Kysyn vain.
"Miksi yksinoleminen pitäisi olla joku painolasti, jotka kantaa? Kysyn vain. "
Siksi koska yksin olo on luonnotonta. Mikäli ihmiset olisi luoto tai kehittyneet olemaan yksin (riippuu kumpaa teoriaa uskoo) niin yksin olo ei haittaisi pätkääkään eikä ihmisen/ihmisten selviäminen olisi riippuvaista muista ihmisistä. Esim lisääntyminen jne. Mikäli ihminen olisi kuin muut nisäkkäät niin silloin olisi vain kerran vuodessa kiima-aika ja sekin muutaman vuoden välein. Mutta kuten olet varmaankin huomannut niin näin ei ole. Ja koska selailet palstaa niin kummasti uo yksinäisyys pyörii sinunkin mielessä.
"Miksi pitäisi olla, niin kuin kaikki muut?"
Sen takia, koska se on normaalia. Syyt samat kuin edellä.
"Parisuhde ei takaa kenenkään elämän onnellisuutta, eikä tee siitä täydelistä"
Ei tee täydellistä se on totta. Tänäänkin liian monessa perheessä lapset ja äiti/herää itkuisena peloissaan, kun ei mennytkään lauantai ilta putkeen. Mutta yksineläminkään ei ole sen täydellisempää/onnellisempaa. Ei ainakaan silloin kun alkaa vuosia olla vähemmän jäljellä kuin takana.
Tuotatuota... miten ihan oikeesti ihmiset viitsii käydä ikeassa? Huonolaatuista tusinakamaa, joka kodissa samanlaisia. Etenkin jos harrastaa sisustamista..?
Ei kauaa aikaa sitten niin ostin kirpparilta uuden sängyn ittelleni. Tällänen ihan uus runkopatja sängy maksoi 15 egee vaan. Edellinen kesti about 8 vuotta.
Mieluummin yksin huonekaluliikkeessä kuin synnytysvalmennuksessa. Se vasta on pariskuntien valtakuntaa.
Niinpä. Ja vielä vaikeampi on sinne mennäö ja selittää että mies ei suostu tulemaan sinne. En käynyt synn.valmennuksessa ollenkaan. Kätilö ymmärsi tilanteen ja piti minulle pari kertaa privaatisti sen valmennuksen. Miehellä oli niin vaikeita sos.pelkotiloja ettei uskaltanut tulla ryhmävalmennukseen.
Joo, ihan sama tunne. Ikeassa tietenkin joka on täynnä pareja ja perheitä. Vaikka itsekin on ollut perheellinen ja pitkässä parisuhteessa ja tiedän että ei ne aina niin onnea ole, voi olla helvettiäkin jota kulisseilla pidetään yllä.
Yksinäisiä ei oteta huomioon edes parkkipaikalla. Ostin hirmu painavan huonekalun ja yksinhän se piti siirtää autoon, mutta auto olisi pitänyt jättää jonnekin hirmu kauas kun lastauspaikan lähellä oli vaan perhepaikkoja. Sitten olisi pitänyt huonekalu jättää pitkäksi aikaa yksin kun olisi lähtenyt autoa hakemaan jostain. Minä menin sitten perhepaikalle josta sain nopeasti siirrettyä auton lastauspaikalle. Aikamoinen roudaaminen isossa huonekalussa kotonakin. Kasaaminen onnistuu yksinkin hyvin, sillä ollessani jo exän kanssa sain tottua siihen että miestä kiinnostaa enempi musan kuuntelu ja oluen lipittely kuin arjen askareet jotka lankesivat näin minulle.
Sais kai sitä apua jostain jos viitsis pyytää.
Minulla oli aluksi yhden hengen sänky. Ihan vaan voitonmerkkinä siitä että enää ei tarvitse olla kenenkään panopuuna ja saan määrätä omasta vartalostani. Sittemmin hankin 2 hengen sängyn josko se toisi onnea miessaralla. Ei ole tuonut. Mulla tosin sängyssä makoilee myös lemmikkejä niin mahdutaan paremmin.
Olisi kiva kävellä jonkun kanssa kaupassa ja miettiä yhdessä mitä ostaa.
Tästäpä kehkeytyi kiva sänkykeskustelu. Minäkin olen aikeissa vaihtaa sänkyä ja olen miettinyt kuumeisesti, josko jo mahdun 120cm leveään kun olen nukkunut 9v yksin parisängyssä. Olisi kiva saada lisää tilaa makkariin.
Otin vanhat vanhempani mukaan huonekalukauppoihin. Saivat eläkeläiset vähän vaihtelua eikä minun tarvinnut kulkea siellä yksin : )
Minulla taitaa olla liian naisellinen koti, kun kerran vuosia sitten erän 1 yön tuttavuus totesi, että "tästä kyllä näkee, että täällä ei ole miestä..."
Osaan onneksi kasata huonekalut ja asentaa pesukoneet ym. laitteet itse. Ei tarvitse anella apua tuttavien miehiltä. Kun rahatilanne sallii, ostan oman porakoneen ym. remonttivehkeet. Kun vain oppisi ilman ohjausta käyttämään niitä..
No totta helkkarissa isompi sänky! Ei ihan tuplapetiä mutta semmonen 120 tai 140 levee. Siinä on tilaa kieriskellä. Miksi pitäisi tyytyä 60 sentin peruspunkkaan kun on kerta tilaa ja siitä voi nauttia.
kova jätkä, oikea tough guy ;) Ostin ikeasta mustan nahkasohvan ja paremman seuran puutteessa jouduin kantamaan yksin tuon sohvan pystyasennossa asunnon huoneesta toiseen, eihän tuo painanut kuin vähän yli 50kg :D
IN FINLAND WE HAVE THIS THING CALLED REILU MEININKI >:(
Tarkoittaa muuten käytännössä sitä, että kaverille ei jätetä, eikä kaveria auteta :(