Mitä eroa on ahdistuksella ja masennuksella???

No ahdistus on masennuksen lisäoire ja siihen mulla on Opamoxia, muuten Venlafaxinia syön päivittäin mut benzo vaan tarvittaessa.
Vaikea sitä masennuksen ja ahdistuksen eroa on sanoin kuvailla. Ahdistus sattuu henkisesti eli siten sen kuvailisin,masennus taas vaikuttaa moneen asiaan suhteellisen tasaisesti.

Vahva ahdistustila ajaa meikäläisen ainakin kipakasti liikkeelle. Tiedän vanhastaan, että toiminta alkaa tehokkaimmin hälventää ahdistushäiriötilaa.

Tietysti hyvä seura ja vielä parempi juoma sen tehokkaasti häätäisi, mutta erakkoluonteiselle varsinkin alko on tuhoisa 'hoitomuoto'.
Ja sitten aivan ihan sama, mitä iankaikkista duunaat - vaikka hilaat kiveä vastamäkeen, ja sama eestaas ja taas taas.

Ahdistus tulee sisältä päin, usein edessä olevasta, vielä tekemättömästä asiasta tai tilanteesta. Niitähän voi olla koulussa suoriutumisen ja raastuvan istunnon väliltä.

Mielestäni ahdistus voisi olla tunne kun joku kuristaa sinua tai painaa päätäsi vedenalle. Et välttämättä ole kovin masentunut ja haluaisit tehdä jotain että olo paranisi mutta et kykene tekemään mitään.

Masennus voisi olla tunne että et edes halua yrittää auttaa itseäsi ja haluasisit hukuttautua itse.

Masennus on alakuloisuutta, voimattomuutta, surullisuutta ja toivottomuutta.

Ahdistus on levottomuutta, pelkoa, hysteriaa ja tukalaa oloa.

Näillä on suuret erot.

Paras ystäväni on pahasti masentunut. Hän kokee usein olevansa väsynyt, eikä omatoimisesti jaksa tehdä juurikaan mitään. Yleensä nukkuu 14h päivässä, ja vuorokausirytmi on täysin sekaisin. Häntä ei kiinnosta monikaan asia, eikä hän edes jaksa ajatella tulevaisuuttaan.

Minä taas kärsin ahdistuksesta, ja paniikkikohtauksista. Olen levoton suurimman osan päivää, ja käytänkin suurimman osan voimavaroistani olotilani tasapainottamiseen, ns. "pahojen" ajatuksien karkoittamiseen ja yritän rentoutua. En saa unta hiljaisuudessa, joten minulla on pakko olla jotain taustamelua koko ajan, ja lääkitys, jotta nukahdan. Olen levoton ja hermostunut 24/7.

Toivottavasti tästä tulee eroavaisuudet esille.

Heipä hei,
minäkin olen miettinyt juuri samaa asiaa ahdistuksen ja masennuksen välillä. Itse tunnen olevani ahdistunut mutta EN masentunut, Pahimpana päivänä kun ahdistus iskee, tuntuu ettei elämästä tulee mitään ja että ainako tämän täytyy olla tätä samaa.. lääkkeenä minulla on ollut kolmisen kuukautta venlafaxin 75. Ja tänä aikana olen joutunut ottamaan noin viitisen kertaa puolikkaan rauhoittavan.

Ei minusta päällepäin huomaa lainkaan että olisin ahdistunut, pidän tuskani vain sisällä, hymyilen ja olen sosiaalinen ihminen. Isoissa kaupoissa käynnit ovat monesti tuskaa, ei jaksa keskittyä mihinkään ja tekisi vain mieli juosta pois.

Nyt olen alkanut tiedostamaan mikä mylläkkä minulla sisälläni on, stressi. Vaikka en siis teekkään mitään ja työstäkin pidän vähän taukoa. Kävin äsken mindfulness-kurssin ja sen koen omaksen. KUINKA vaikea onkaan vaan olla nykyhetkessä, tässä ja nyt. Kirjojakaan en saa luettua koskaan kokonaan. Luen alun ja lopun :)

Kannattaa kokeilla mindfullnesia! Tosin sen aika tulee varmasti sitten kun sen aika todellisuudessa on. Aluksi juuri ruokin tätä ahdistusta kauhealla menemisellä ja tekemisellä, enkä aluksi olisi voinut kuvitellakaan hiljentyväni.

Olisi mukava kuulla myös muiden ahdistuneiden kommenteja aiheesta.
Ja oikein antoisaa kevään odotusta. USKON että vielä elän ilman kamalaa ahdistuksen tunnetta !! =)

AHDISTUS ON LEVOTOMUUTTA

Minun ahdistukseni ei ole levottomuutta vaan painava tunne rinnassa. Silloin en kykene tekemään mitään, vaikka haluaisinkin tehdä. On pakko vain kuunnella oloaan. Kun ei ahdista, pääsen liikkeelle ja suunnittelen innolla elämääni ja tekemisiäni. Sitten kun ahdistun, kaikki suunniteltu tuntuu kaatuvan päälle tyyliin miksi lupasin lähteä tuonnekin.

Masentuneena ajatukseni kiertävät yhtä synkkää kehää ja oloni on huomattavasti huonompi kuin pelkässä ahdistuksessa. Tosin ahdistus ja masennus kulkenevat käsi kädessä.

Olen joskus nuorena kärsinyt puolisen vuotta yleisestä ahdistuksesta. Nyt on eräänlainen paniikkihäiriö.

Masennuksesta en ole koskaan kärsinyt. Kuitenkin ahdistuslääke ei toimi caan saan masennuslääkettä paniikkini.

Tuliko selväksi? Koittakaa pärjätä.

Up. Ahdistuneisuudesta ja paniikkihäiriöstä kärsinyt 20v. Voimakas ahdistuneisuus alkoi lopuksi kääntyä masennukseksi. Pää tyhjeni tunteista. Jännä olo muuten kun päästä katoaa tunteet. Aluksi, sitten nousee kauhu ja depersonalisaatio. onneksi ssri-lääkkeet auttoivat vähitellen, muuten sitä olotilaa ei olisi kestänyt enää kovin kauan.

Ahdistuksessa on jotenkin liikaa virtaa kintaissa ja masennuksessa liian vähän. Ahdistuksessa todella levoton olo ja masennuksessa ei tahdo jaksaa. Stressistähän nämäkin alkavat.

Itse oon syöny efexoria paniikkiin ja ahdistukseen tosi kauan ja nyt vaa oireet pahenee ja tuntuu et sekoaa ja vieraantuu itsest, aivan sairasta!! :( jos lopettas efet ku paniikin vei mut nyt tulee kaikkee tuskaa ja ajatuksia, mieli sekava enempi.. depersonalisaatiota, ym..eli efexorista johtuvaa?