Kerron erään tosielämän tarinan.
Aikoinaan hieman alle 20v lainailin pieniä summia kavereilleni. Hyvin usein oli kyseessä 100 markan laina. Aluksi lainauksia oli vain muutamia vuoden aikana, mutta kun sana kiiri kaveripiirissäni, että olen aika säästäväinen ja minulla on usein hieman rahaa säästössä, niin tuli muitakin kavereita nöyrästi lainaamaan. TOttakai kavereita piti auttaa kun olivat pulassa kun vielä pienellä summalla pystyin auttamaan heitä.
Aikaa kului. Jossain kolmen vuoden kohdalla aloin hermostumaan siihen, että noin kahden viikon välein aina joku pyysi pientä summaa lainaksi ja joskus jopa hieman isompaakin. Lainat kuitenkin maksettiin vaikka tilastollisesti joka toisella lainauskerralla sovittu maksuaikataulu venyi vähintään tuplaten. Lainasin kuitenkin kavereille nolla korolla koska en kehdannut korkoa pyytää. En halunnut olla "riistäjä" omille kavereilleni.
Kuitenkin tajusin, että ne olivat aina vain samat hemmot, jotka oikeasti elävät hieman yli varojensa, koska saldo/säästäminen ei oikeasti kiinnosta. Viimein tajusin, että hyväntahtoisuuttani käytettiin väärin eli kaljaan&bailaukseen oli varaa, muttei siihen, että aidosti otetaan opikseen että pitää oppia elämään tulojensa mukaan.
Viimein hermostuin kokonaan siihen, että olin käytännössä heille pankki ja lopetin kaikille lainaamisen. Perustelin että lainaamista on jo jatkettu pitkään eikä samat henkilöt tunnu ottavan opikseen ja saan monesti pettyä kun maksusuunnitelma ei pidä lupailuista huolimatta. Ei mennyt kauaakaan, niin eipä nämä kaverit enään olleetkaan niin hyviä kavereita. Tajusin, että todellisuudessa olin heille pankki ja käytännössä käyttivät väärin hyväntahtoisuuttani.
Nykyään en mielelläni lainaa edes pientä summaa kenellekkään. Eikä muuten käy yhtään sääliksi sellaisia ihmisiä, jotka jonkun riippuvuuden takia sotkevat oman taloudellisen elämänsä.
Niin, että miettikäähän hetki hiljaa ja olkaa rehellisiä itsellenne: Meneekö rahaa aivan liikaa makeaan elämään ja valehtelette, jotta saatte lainaa kun olette ITSE ITSEKKÄÄLLÄ ELÄMÄNTYYLILLÄNNE ONGELMAT AIHEUTTANEET!!!
http://www.youtube.com/watch?v=xmDHGR3X3y8
Aikoinaan hieman alle 20v lainailin pieniä summia kavereilleni. Hyvin usein oli kyseessä 100 markan laina. Aluksi lainauksia oli vain muutamia vuoden aikana, mutta kun sana kiiri kaveripiirissäni, että olen aika säästäväinen ja minulla on usein hieman rahaa säästössä, niin tuli muitakin kavereita nöyrästi lainaamaan. TOttakai kavereita piti auttaa kun olivat pulassa kun vielä pienellä summalla pystyin auttamaan heitä.
Aikaa kului. Jossain kolmen vuoden kohdalla aloin hermostumaan siihen, että noin kahden viikon välein aina joku pyysi pientä summaa lainaksi ja joskus jopa hieman isompaakin. Lainat kuitenkin maksettiin vaikka tilastollisesti joka toisella lainauskerralla sovittu maksuaikataulu venyi vähintään tuplaten. Lainasin kuitenkin kavereille nolla korolla koska en kehdannut korkoa pyytää. En halunnut olla "riistäjä" omille kavereilleni.
Kuitenkin tajusin, että ne olivat aina vain samat hemmot, jotka oikeasti elävät hieman yli varojensa, koska saldo/säästäminen ei oikeasti kiinnosta. Viimein tajusin, että hyväntahtoisuuttani käytettiin väärin eli kaljaan&bailaukseen oli varaa, muttei siihen, että aidosti otetaan opikseen että pitää oppia elämään tulojensa mukaan.
Viimein hermostuin kokonaan siihen, että olin käytännössä heille pankki ja lopetin kaikille lainaamisen. Perustelin että lainaamista on jo jatkettu pitkään eikä samat henkilöt tunnu ottavan opikseen ja saan monesti pettyä kun maksusuunnitelma ei pidä lupailuista huolimatta. Ei mennyt kauaakaan, niin eipä nämä kaverit enään olleetkaan niin hyviä kavereita. Tajusin, että todellisuudessa olin heille pankki ja käytännössä käyttivät väärin hyväntahtoisuuttani.
Nykyään en mielelläni lainaa edes pientä summaa kenellekkään. Eikä muuten käy yhtään sääliksi sellaisia ihmisiä, jotka jonkun riippuvuuden takia sotkevat oman taloudellisen elämänsä.
Niin, että miettikäähän hetki hiljaa ja olkaa rehellisiä itsellenne: Meneekö rahaa aivan liikaa makeaan elämään ja valehtelette, jotta saatte lainaa kun olette ITSE ITSEKKÄÄLLÄ ELÄMÄNTYYLILLÄNNE ONGELMAT AIHEUTTANEET!!!
http://www.youtube.com/watch?v=xmDHGR3X3y8
Vastaukset 44
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=xiCyOqsYRdc&feature=related
Hyvä. Älä lainaa kenellekkään. Opin itse sen 20 vuotta sitten. En jaksa edes muistaa jäikö 10 vai 20,000 markkaa saamatta koskaan. Mutta päätös. Ei koskaan lainaa kenellekkään. Ehlkä pojalleni...
Olen lainaillut tuttaville, enkä voi sanoa, talouteni siihen kaatuisi.
Tunsin erään tytön joka kehuskeli pärjäämisellään ja ettei osta ikinä osamaksulla, vaan säästää. Kuvitelkaa kuinka pahalta se muista työttömistä tuntui. Oli turha pyytää pientä vippiä.
Eikä ketään voida opettaa, tee niinkuin minäkin, jollei kysytä neuvoa.
Sukulaisille ei kannata, eivät he silti käy katsomassa kun vanhustentaloon joutuu, jos oman edun laskemisesta puhutaan.
kyllä lainata voi pieniä summia hetkeksi kun korot maksaa vaikka luonnossa.
Lainaan vain TODELLISILLE ystäville ja lähinnä silloin kun vaikuttaa siltä, että elämässä on tullut aitoa huonoa onnea esim. auto hajonnut ja sitä tarvitaan työmatkaan. Kavereille korkeintaan 20e ja harvoin eli teen selväksi, että pitää hakea muualta rahat jos tarvitsee enemmän. Jos kyse on vain parin euron lainasta vaikkapa kahvikupilliseen, niin saatan sen mielummin tarjota kuin lainata... kunhan se ei ole jatkuvaa.
Olen pistänyt sellaisenkin ilmiön merkille, että kun pitäisi maksaa takaisin sovittuna eräpäivänä vaikkapa 200e laina, niin sanotaan vain ettei ole rahaa kun silloin ja silloin eli EI EDES YRITETÄ MAKSAA PIENTÄ SUMMAA kokonaislainasta vaan lykätään maksamista KOKONAISUUDESSAAN myöhemmäksi. Eli kyllä se velallisen itsekäs asenne kuitenkin näkyy kun asenne ei ole kohdallaan, että pyritään elämään omien varojensa mukaan... toisinsanoen on jätettävä joku baari ilta väliin...
Jatkuvasti toisilta rahaa lainaavat on henkisesti jälkeenjääneitä joita on turha jelppiä edes pienellä vipillä.Rahan laijaajan kysymykseen vipistä voi vastata.En lainaa, koska se aiheuttaa muistinmenetystä.
TEIT AIVAN OIKEIN
Vähän sama tilanne.En lainaa enään kellekkään rahaa.
2006 pelastin veljen talousongelmista 7th eurolla(jotka itse lainasin pankista.)Yhden kuukausierän maksoi melkein kokonaan.Loput itellä maksettavana edelleen.
Entiselle työkaverille muutama vuosi sitten lainasin joulun alla 150e-oli jäänyt työttömäksi.Lukuisia kertoja kysellyt että koskas maksaa takas niin ei vaan onnistu.Rahaa varmasti olis kyllä.
Eniten syö päätä kuitenkin se että kun olet lainannut rahaa ja kyselee sitä omaansa pois(kun sovittu takaisinmaksupäivä on jo kuukasien/vuosien päässä)niin velallinen on loukkaantunut asiasta.Jos edes viittii vastata.
Mites sitten kun on lainannut hyvälle ystävälle suuren summan ja takaisinmaksu venyy ja venyy. Pelkän rahan puolesta voisi antaa anteeksi ja painaa velan villaisella, mutta petetyn luottamuksen rinnalla raha ei ole yhtään mitään.
Ei kannatakkaan jos se alkaa ärsyttämään.
Itse kyllä lainailen silloin tällöin kaveriltani ja hän minulta, kun kummallakaan ei säännöllisen tasapaksut tulot ole.
Joskus lainaa on 10€, joskus 200€. Mutta takasin aina tulee/menee :D
Suomi on täynnä näitä Jani-Pettereitä jotka ei osaa hoitaa omaa talouttaan ,ja sit vetää vielä kaverinsakin lokaan!
Hei kikki_hiiri!!!!!!!!
"ei kannatakkaan jos se alkaa ärsyttämään"
Tarkoititko; ei kannatakaan, jos se alkaa ärsyttää
Heittelitkö pihalla lumipalloja äidinkielentunnilla???
Älä dissaa! Lumipallot on IHAN JEES!
Taitaa jotakin ottaa päähän kun hänen velkakierrekäyttäytymistä kritisoidaan ja takerrutaan kostoksi johonkin äidinkielen termeihin. :)
Jos haluatte lainata rahaa, niin kirjoittakaa kirjallinen sopimus, johon merkitään lainasumma, takaisinmaksuaika ja molempien nimmarit ja päivämäärä. Jos tulee ongelmia niin voit nostaa syytteen maksamattomasta lainasta ja ei lainaajallakaan unohdu milloin se laina pitikään maksaa takaisin kun on mustaa valkoisella.
No tietenkään ei mitään järkeä ole kirjallisesta sopimuksesta jos lainasumma on tyyliin 20 €, mutta isommissa summissa kannatan tällaista käytäntöä. :)
Tosiaankin tuollainen kirjallinen sopimus on lain edessä pätevä. Todistajia ei tarvitse olla, minkäänlaisia erityisiä muotoseikkoja ei ole (kunhan vain sopimuksesta tulee ilmi edellisen kirjoittajan mainitsemat asiat) ja sopimuksen voi kirjoittaa vaikka vanhalla kassakuitille, jos ei muutakaan paperia löydy. Eräs tuttava totesikin, että sopimuksen voi kirjoittaa vaikka vessapaperille - se on silti sitova.
Jos joku kieltäytyy tekemästä kanssasi kirjallista sopimusta, niin mieti vielä, kannattaako tällaiselle henkilölle sitten edes lainaa antaa.
En jaxanut lukea koko tekstiä (rehellisesti sanottuna luin pari ekaa sanaa) mutta asiaan: Oma vikasi jos olet niin tyhmä että jakelet muille rahojasi. Kenelläkään ei ole velvollisuutta elättää kavereita eikä edes ystäviään, ja _aito_ ystävä on kanssasi vaikka et jakaisi rahaa.
Sitä paitsi nuo teeskentelijät paljastavat itsensä mainiosti juuri tuolla rahan anelullaan joten ole vaan tyytyväinen, että saat heidän taka-ajatuksensa heti selville ja voit heivata nuo "kaverisi" helvettiin. =)
huoh.. toisille se on aina nin selvää ja mustavalkosta.
mistä näitä helvetin besserwissereitä sikiääkään..?
:---------------(
No mitä. Kyllä minun mielipiteeni on se että aitoa ystävää ei kiinnosta toisen rahat. Se on ihan eri asia jos joskus tarjoaa vaikka baarissa juoman kaverille/ystävälle, mutta kyllä minä vähän alkaisin miettiä että mitäs peliä tämä nyt on, jos saisin joka ikisellä baarireissulla kustantaa kaverilleni juomat, shoppaillessa lainailla parit shoppailurahat, syömässä ollessa lainata ruokarahat...
Niin että silleen D---------------------:
Kunhan sanon kymmenien vuosien elämänkokemuksella, eivät pihtaajat saa itselleenkään mitään.
Isot summat ovat asia erikseen, ei tuttava saanut koskaan takaisin rahojaan.
Ikinä en ole kärsinyt puutetta, jos parin kympin vipin annan jollekulle. Voihan sanoa en vippaa, jollei edellistä makseta.
Ne jotka kieltäytyivät vippaamasta minulle, ymmärtävät jälkikäteen, olisivat hyötyneet siitä moninkertaisesti, niuhottajat lemppasin enkä kadu.
Helsingissä töissä ollessani työ"kaverini" alkoi mielistellä minua. Ei aikaakaan, kun oli "vuokrat maksamatta". Lainasin hänelle kaksi kertaa, yhteensä 2.200 euroa. Velkakirjat tehtiin ja todistajatkin oli. Niinhän siinä kävi yllättävän sukkelaan, että velalliseni pääsi velkajärjestelyyn. Hänellä oli yli 93.000 velkaa. "Kulutusluottoja". Velkojana mm. oma poika.
Minä sain 480 euroa. Otin lopputilin, kun esimies sanoi, ettei velallisestani "saa puhua pahaa".
Yleensä ne rahan pummaajat on jonkin sortin juoppoja, joten ne rahat menee ihan turhaan, kurkusta alas. Raanasta saa juoda vettä ilmaseks jos janottaa. Mä en ainakaan rahaa lainaile jos ryyppäämistä varten pyydetään, sit on ihan eri asia jos ihminen on pulassa niin voihan sitä sit auttaa. Sun kaverit on käyttäneet sua 20 vuotta hyväkseen!
Täällä yksi vippaaja. Hyvästä perheestä oleva tyttö ja poikakaveri, aina rahat loppu vaikka on saanut rahallista avustusta kotoaan. Jatkuvasti juoksevat baareissa ja matkustelevat. Aina lainasivat ja olivat vailla kaikenlaista. Minä ja poikaystävä istutaan viikonloput kotona, yritetään säästää, hädintuskin edes käydään missään. Meiltä on ollut hyvä vipata, kun on aina ollut mistä antaa. Nyt sitten tein tiukan linjan, ei rahaa kellekään.
Ei se minusta ole oikein että itse kituutan ja istun kotona kun muut rällää ja pyytävät sitten vielä lainoja.
>>>Ei se minusta ole oikein että itse kituutan ja istun kotona kun muut rällää ja pyytävät sitten vielä lainoja.
Juuri tuosta syystä lopetin rahanlainaamisen. Kyllästyin valehteluihin "ei ollut oma syy" tai "pitäisi bussilippu ostaa".Minuakin alkoi ottamaan se päähän että minun piti käytännössä pelastaa toisten kulutusjuhlaa kun ei vain kiinnosta pitää huolta omista raha-asioista esim. pienellä säästämisellä kuukausittain niin on hieman puskuria pahan päivän varalle.
Itse lainaan harvoille ja valituille. Riittävän hyville tutuille, joilta uskon saavani takaisin ajallaan. Aina olen myös takaisin saanut lainaamani rahat ihan lupausten mukaisesti (tyyliin 20 euron summia). Minusta tuntuu ihan käsittämättömältä, että tuon suuruisia lainoja kukaan edes tarvitsee, eli omaa mokaahan se on, mutta ei se minun talouttani suuremmin hetkauta, kunhan rahat tulevat takaisin kuitenkin.
Rahaa ja kirjoja en koskaan enää lainaa kenellekään, harvoin palautuvat...
Kilttinä ihmisenä autan kyllä muutoissa, lapsenvahtina jne., harvoin niistäkään mitään vastinetta saan.
totuus on, että kavereille ei pidä lainata, koska pian he eivät ole kavereita
älä lainaa niltä mitänn ost kunnon peppusexiä
Sen takia mulla ei ole ollut yhtään kaveria moneen vuoteen koska en ole lainanut rahaa tai tarjonnut kaljaa enään kenellekkään. Olen siis aivan yksin tässä maailmassa ilman ainuttakaan kaveria. Kova on hinta siitä että lakkasin rahaa lainaamasta, mut jos se on kohtaloni niin olkoon.
niin tuttua. Mulla on "kaveripiiri" kutistunut aika lailla, kun pistin konttorin kiinni, just sellanen suorituksen venyminen otti eniten päähän, vaikka oli sovittu takaraja niin mentiin jopa 1,5 vuotta yli, ja meneppä siinä sit kyselemään omiasi ni piru irti.. Yksi vippi siirtyi rajan taakse, luultavasti alan sitä peräämään jahka tästä maailmasta poistun, riippuen tietty kummalle osastolle sitä sijoitutaan.. vitsi vitsi..
pikavippifirman asemassa kaveripiirissäsi. Ei nekään ilman korkoa,,,jopa tuntuvaa,,, rahaa lainaa, semmin kuin pankkikaan.
Itse keksi saman pankkitoiminnon vailla tuottoa alle parikymppisenä. Kyllä siinä kaveripiiri kapenee kun rahahana sulkeutuu. Toisaalta, ei kaverilla joka ei maksa vippejään sovitusti ole mitään virkaa. Kyllä tuo linjavetosi ja analyysisi kaveriesi suhteen on tismalleen oikea, elävät yli varojensa. Tauti on pitkälle sama kuin suomalaisella yhteiskunnalla, otetaan ulkoa rahaa, jotta saadaan pitää velaksi lintukodon kulisseja pystyssä. Niin kauan on kivaa kun rahaa saa kohtuullisella korolla, mutta sitten alkaa naaman kiristely kun raha loppuu.
Jos oikein rahaa pitää lainata, isompia summia niin nimet pahviin, päivämäärä, summa, korkoprosentti jos sellainen sovitaan, takaisinmaksuaika ja välttyy ongelmilta. Toimii, ainakin juridisesti. Tosin perseaukisten maksukyky on hieman kyseenalainen:).
"tauti sama kuin suom. yhteiskunnalla" Väitänpä suomalaisten, varsinkin herraa pelkäävien vaanereiden säästävän ja maksavan. varmaan on tietty ryhmä, joka manipuloituu mukaan kulutusralliin, mutta kyllä tästä maasta miljoonan kahden verran löytyy kituvia, velttomuudestaan ylpeitä vaivaiskatajia.
jep tuttu juttu mutta minä pyysin aina vakuuden, mopo auto tms ja paperit mul,le ja velkakirja
aina tuli takaisin rahat
Sama juttu täällä. Lainasin rahaa muutamille tyypeille ammattikouluaikoihin, koska raukoilla ei ollut penniäkään rahaa ja pitihän sitä päästä pelaamaan esim. hedelmäpelejä tai ostamaan heti jotain aivan turhaa. Summat pyörivät 10 eurosta ylös päin per lainauskerta. Joskus kun sanoin, että en lainaa ennen kuin vanhat velat on maksettu ja siitä sitten alkoi sellainen urputus ja haukkuminen selän takana.
Takaisin kyllä maksoivat rahojaan sitten pikku erissä ja sen jälkeen pistin hanat kiinni. Lainaa toki olisin antanut edelleen mikäli olisivat pistäneet nimensä papereihin. Eivät laitteneet koska tiesivät itsekin, etteivät kykene kuitenkaan maksamaan eräpäivään mennessä. Tosin sitä eivät myöntäneet vaan haukkuivat minua Roope-sedäksi ja kitupiikiksi.
No,olen mieluummin se Roope-setä ja kitupiikki kuin aina rahaa toisilta kerjäävä tyhjätasku. Nykyisin en ole noiden lainaajien kanssa missään tekemisissä.
Non niin:
*minä ensinnäkin korjasin kaverille auton ja ostin sille varaosatkin siihen kun aikoi ajaa autolla kunnhes se laukeaa. Eikä auto edes ole hänen vaan hänen perikunnan
** SAIN LAINARAHAT TAKAISIN
*** *** toki tiesin lainaustilanteessa että riskin otan mutta se on sitten ystävyyden hinta JOrahoja ei taisin kuulu
*** tietenkäään en saanut korkoa enkä sitä ollut edes vailla
*** ajattelin että ei ainakaan mene hirttosilmukkaan jos edes vähän jeesaan ...
*** nyt on toinen vippi päällä... osan olen saanut mutta yli puolet sumamsta puuttuu
*** *** ne on lainattu sen takia että kaveri ei saanut lääkkeitä apteekista
** kyllä min' sen tiedän että nekin rahat joskun takaisn tulevat ... kesällä tulee 1 vuosi siitä kun lainasi tämän toisen kerran ... en niin "köyhä" ole että asia minun budjetia mihinkään heilauttaa mutta periaate on periaate
*** tiedän että tämä kaveri yrittää koko ajan hoitaa asioitansa kuntoon ... on vain niin heikko tuuri kuin ei töitä ole ja elääkin pitäisi kituuttaa
Paras keino menettää ystävä on lainata hänelle rahaa.
Jeah; koettu juttu. kaverit ei enää pidä sua kaverina vaan pankkina. Vähän häijyy.
en lainaa kellee rahaa ent, naapuri piti tapanaan hakea viinaa lainaksi. Aina toi sovitusti takaisin mutta sitten alkoi mennä siihen että minkä aamulla toi entisen lainan takaisin niin illantullen haki saman aamulla tuomansa taas lainaksi... kun kyllästyin siihen niin sanoin ettei ole jäljellä sellaisia pulloja joita saa alkosta joten enää en voi lainata... näin pääsin eroon kiusallisesta naapurilainaajasta.
Kun itse sain duunipaikan ja ystäväni oli työtön, hommasin hänelle aina aloittelujuomat (viinipullo, siidereitä tms.) ja itselleni myös. maksoin hänet raflaan sisään, ostin drinkkejä, kuskasin häntä autolla sinne ja tänne imaiseksi. Ostin joskus jotain kosmetiikkaa hänelle.
Sitten eräänä talvi-iltana olin hakenut hänet taas autolla kahvilaan. Minulla oli silloin muutama kymppi tilillä rahaa, kun oli ollut isoja menoja. Ystäväni kehuskeli, kuinka hän oli voittanut pelimasiinasta 50€ kolikoita. Hänen tuttu oli tarjoilija joka antoi ystävälleni kahvin ilmaiseksi, minä jouduin maksamaan. Ja sitten hän jäikin juomaan näiden muiden kavereiden kanssa shotteja (pelirahoilla muiden tarjoamina).
Tällöin päätin, että jatkossa hän saa kävellä tai jos haen hänet "mittari" lähtee välittömästi päälle. Ja en enää koskaan edes ehdota, että tarjoutuisin maksamaan hänen kahvinsa tai mitään muutakaan.
Olen itsekin ollut työtön ja niukissa rahoissa, mutta aina kun sain jostain rahaa, tarjosin kavereilleni,ketkä olivat tarjonneet mulle joskus jotain. Mutta kun huomasin, että kaverini piti sitä aivan normaalina, että maksan hänelle aina ja kaikki, eikä edes tarjoutunut sanomaan, että hän voisi edes sen yhden kerran tarjota mulle kahvin (kun hänellä kerran silloi oli hieman ylimääräistä) niin annan asian olla.
Enkä lainaa enää kenellekään.
Huomaan kyllä, että monet muutkin ovat kokeneet, että jotkut ihmiset haluavat elää leveämpää elämää tuloihinsa nähden lainaten rahaa. Onkohan tällä vippaus rodulla joku itsevalehtelu mekanismi, että kyllä sitten seuraavalla viikolla skarpataan ja maksetaan kuuliaisesti laina takaisin eikä tuhlata sitä esim. hedelmäpeliin? Mutta sitten taas "köyhäilyn" vieroitusoireet pukkaavat päälle ja velan maksaminen tuntuu jopa epäoikeudenmukaiselta, niin venytetään takaisin maksamista ja taas valehdellaan itselleen?
Vai mistä se johtuu, ettei jotkut vain opi elämään omien tulojensa mukaan???
toisilla vaan on tapana maksattaa kaikki muilla. joskus oli likkafrendi joka aina sanoi että maksa sä, selvitään nää sit jälkeepäin... ne vaan tuppau unohtumaan ,ne selvimiset.... ei koskaan puheeksi ottanut vaikka monet kerrat maksoin illat hänen kanssaan ja myöhemmin miehensäkin oli mukana... kulut aina minulle... nimi oli marita kaupunki kotka.
Köyhät antavat vähästäänkin, eli lainaavat, mutta jos on varakkaasta perheestä tai muuten menestynyt niin lainaa, edes euron, on turha kuvitella!! ps. baariin on löytynyt aina rahan lainaajia, mutta kun on kysynyt rahaa lainaksi ruokaan, niin eipä ole keltään löytynyt.
t: ex-lainaaja
Ehkä ne rikkaammat inhoaa sitä, että jotenkin aavistavat ettei apu mene "perille" eli se pienikin summa saatetaan käyttää parin maitolitran sijaan siideritölkkiin. Ei tee silloin mieli lainata.
Puolisollani oli tavatessamme tällainen "ystävä", aikaan ennen pikavippejä. Jatkuvasti vippaamassa pienempää tai isompaa summaa. Aina rahan tarpeessa. Lupasi maksaa silloin ja silloin. Usein kyllä maksuaikataulu siirtyi.
Taloudenpitotaidot aivan onnettomat. Ruoka einestä ja muuta kallista mössöä. Turhan krääsän ostelua. Vei korujaan kaniin, että sai ostettua uusia koruja. Osamaksua ja vippien maksua varmaan toisilta vipatuilla rahoilla. Lemmikkieläimiä: koiraa, marsua, kania muistaakseni pari kappaletta joka laatua. Auto lainassa juopolta sukulaiselta, bensat vipatuilla rahoilla. Silti 500 metriä talvipakkasellakin piti ajaa, ei voinut kävellä.
Silloin kun ei ollut bensaa tai autoa lainassa soi puhelin: "heitätkö sinne, heitätkö tänne."
Pikkuhiljaa kun meikäläinen oli kuvioissa, väheni kerjääminen, ja loppui lopullisesti kun perhetilanteesta johtuen ei oikein ollut mitä vipata epämääräiseksi ajaksi. Otti itseensä.
Kunniaksensa sanottakoon että maksoi lopulta aina velkansa, sen verran taitava vippiruletin pyörittäjä.
Kun hänellä ei ollut enää vippiasiaa, ei ollut ilmeisesti muutakaan asiaa.