Miksi minä (jousimies)ihastun aina vaan joka kerta ulkomaalaiseen mieheen,mutta en kuitenkaan mustaihoiseen,vaikka en olekaan mikään rasisti.Haaveilen koko ajan että menisin naimisiin joko ehkä englantilaisen,amerikkalaisen tai sit vaikka kreikkalaisen miehen kanssa.minulla on ollut tämä tunne ihan pienestä asti,ja uskon että kohtaloni on jossain kaukana ulkomailla,asua siellä onnellisesti elämän loppuun asti.unelmoinko turhaan? ja toinen juttu,olen nyt 18v. ja ihastun vain itseäni melko paljon vanhempiin miehiin!Noin kolmekymppisiin.uskon kuitenkin ettei se ikä mitään merkkaa lopulta.olenko ehkä jotenkin outo? jos joku kiva ihminen ymmärtäisi,ehkä täällä on muitakin samankaltaisia kuin minä?
Kertokaa jos osaatte vastata
Papu(N)
10772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen myös jousimies. Pienenä toivoin saavani isona ihan mustan miehen :D Nyt en enää ajattele niin, enkä oikeastaan muutenkaan ole ajatellut haluavani ulkomaalaista miestä. Pinestä asti kyllä olen tuntenut suurta vetoa ulkomaihin ja ajatukseen asua ihan jossain muualla! Olen itse 19 ja minulle kävi tässä vähän aikaa niin että rakastuin mieheen etelästä. En olisi ikinä enää tässä vaiheessa kuvitellut niin käyvän! Hän on myös minua aika tuntuvasti vanhempi. Nyt haaveet ulkomailla asumisesta, miehestä tms. hiljaa nostelevat päätään. Ihan kuin tämää olisi näin tarkoitettu! Tämä mies tekee mahdolliseksi haaveitani joita en koskaan uskonut voivani toteuttaa!
Johtunee siitä että olette jousimiehiä. Jousimiehen veri vetää aina ulkomaille. Kenties ensimmäinen kirjoittaja hakee vanhemmista miehistä turvallisuuden tunnetta (onko äitisi ja isäsi eronnut kun olit pieni?)
Siksi että ´jousimies merkkinä liittyy ulkomaalaisiin ja Aurinko kuvaa miesihannettasi.
Itselläni oli nuorempana aivan samanlaisia ajatuksia.
Sitten kohtalo heitti eteeni ulkomaalaisen ja
ennen kuin tiesinkään asuin ulkomailla alle kaksikymppisenä ja huomasin olevani naimisissa.Enkä ole sukuni ainoa; toinenkin jousimies meni hiljattain naimisiin ja muutti Eurooppaan.
Avioliittoni päättyi kuitenkin eroon mutta silti mitään en kadu.
Mä ihastun aina mustaan!!! Aion vielä joskus muuttaa Afrikkaan(itse asiassa heti kun oon opiskellu) ja juhlia kaikki yöt mustien miesten kanssa ja pitää hauskaa =) Jos kerran unelmoit että muutat johonkin ulkomaille, niin miksi et tee unelmastasi totta? Mene vaan. ulkomaalaiset rakastaa meitä joukkareita. Ja me niitä. Ainakin mun tapauksessani tää on näin.........
Naimisissa aasialaisen kanssa, eläen keskieuroopassa. kaukomaat aina kiehtonut ja rakastan arkipäivän haastetta monikulttuurisessa suhteessa.
kesyttämisessäni kesti kyllä melkein kymmenen vuotta mut nyt olen onneni kukkuloilla.
En voinut olla nauramatta kun luin viestis...ihan kun olisin omaa tekstiäni lukenut! Mulla on kyllä just sama ongelma. Oon seurustellutkin vuoden norjalaisen miehen kanssa ja kärsinyt särkyneestä sydämestä...Välimatka aiheutti eron. Vannoin oppivani virheestä, mutta luulin väärin. Silti ne ulkomaalaiset vaan kiinnostaa enemmän. Ehkä se on sitä jouskareitten matkustamista?! Matkustetaan myös ihmissuhteitten kautta toisenlaiseen ajattelutapaan ja kulttuuriin?? Kertokaa mielipiteitänne!
Kiitoksia hyvät ihmiset näistä vastauksista.oli ihana huomata että samankaltaisia ihmisiä kuin minä löytyy tästä maasta:)Olen kyllä myös sitä mieltä että saatan löytää sen oikean myös suomesta,mutta minkäs sille mahtaa jos aina on ollut se tunne että on pakko päästä kauas ulkomaille ja löytää sieltä se tuleva puoliso:)toivon lisää vastauksia teiltä!
Olen 18-vuotias ja koko ajan tekee mieli ulkomaille.. Ensin kiinnosti Aasia ja thaimaalaiset miehet, mutta nyt mieli tekee Amerikkaan! Suomesta en löydä seikkalunhaluisia miehiä, eikä suomessa paljon edes pysty seikkailua harrastamaan. Ehkä siinä on asian ydin. Olenko aivan hullu, kun olen aivan tootalisesta rakastunut jenkkiläiseen jätkään, jonka näkee myös joissain elokuvissa. Pystynkö ikinä saavuttamaan unelmaani?
olen kyllä onnellisesti suomiäijän vaimoke, mutta juuri viimeksi tänään kuolasin erään kreikkalaisen miehen perään. Kerran seurustelin saksalais-italialaisen miehen kanssa, ja täytyy kyllä sanoa että hiukan eri luokkaa on kuin suomimies. niin hyvässä kuin pahassa. naista kunnioitetaan ja palvotaan, se myös näytetään ja sanotaan. ihanaa..mutta jo muuttuu ääni kellossa kun astutaan avioliiton auvoiseen satamaan. Naisella on oma paikkansa yms. mikä ei sinänsä ole paha mutta silti.
Kai se ihastuminen ja vierasmaalaisten kaipuu on sitä meidän omaa kaipuutamme ulkomaille. me personoidaan se ulkomaiden viehätys...hih