EK korostaa monipuolisten kieli- ja kulttuuriopintojen merkitystä ja on ehdottanut kieliohjelman uudistamista ensi vaiheessa siten, että jokainen joka valitsee kaksi alakoulussa alkavaa kieltä voisi halutessaan valita toisen kotimaisen lyhyempänä B2-kielenä.
Pidemmällä tähtäimellä toisen kotimaisen osalta tulisi siirtyä vapaaseen valintaan, jolloin sen valitsijoiden määrä pitkänä A-kielenä lisääntyisi ja saataisiin sekä monipuolisempia kielivalintoja että parempaa toisen kotimaisen kielen osaamista, jatkaa Hannula.
http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/perusopetuksen_ylakouluun_ja_kieliohjelmaan_tarvitaan_yksilollista_valinnaisuutta-8715?comments=true
Pidemmällä tähtäimellä toisen kotimaisen osalta tulisi siirtyä vapaaseen valintaan, jolloin sen valitsijoiden määrä pitkänä A-kielenä lisääntyisi ja saataisiin sekä monipuolisempia kielivalintoja että parempaa toisen kotimaisen kielen osaamista, jatkaa Hannula.
http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/perusopetuksen_ylakouluun_ja_kieliohjelmaan_tarvitaan_yksilollista_valinnaisuutta-8715?comments=true
Vastaukset 10
Vanhimmat
Erikoista, että Kokoomus kuuntelee ennemmin RKP:tä kuin EK:ta.
Kohta keskivertotyhmällä poliitikolla onkin päänvaivaa: leimaudunko sivistymättömäksi, kannattamalla vai vastustamalla pakkoruotsia?
Tästä se lähtee. RKP:tä ei enää kuunnella kieliasioissa.
Tämä EK:n vaatimus on hieman lievempi kuin aiempi. Varmaan taustalla on svekojohtokaksikon vaikutus.
Suru Ole Johansson on puheenjohtaja ja Svenska.Nu.-Mikko Pukkinen on toimitusjohtaja.
Toisaalta SIIHEN nähden yllättävän selvä vaatimus kielivapauden puolesta.
Niin no, erohan on vain sen, että muutos tulisi kahdessa vaiheessa: ensin ruotsi B2-kieleksi ja sen jälkeen kokonaan pois.
Realiteetti on kuitenkin se, että nykyisen hallituksen aikana pakkoruotsi ei poistu. Ikävä kyllä.
Ei poistu tämän hallituksen aikana. Mutta nyt herää laajempi kysymys, kuinka pitkälle tulevaisuuteen yhden pienen puolueen agenda määrää suomalaisen vientietollisuuden kilpailukyvyn tärkeän osa-alueen kehittymisen.
Mielestäni nyt on moraalisesti oikein ja välttämätöntä kannustaa lapset opiskelemaan vieraita kieliä ja yksinkertaisesti jättämään se pakkoruotsi vähemmälle huomiolle. Pakkoruotsi voitaisiin jättää vaikka ilman arvosanaa, varsinkin jos oppilas valitsee kaksi A-kieltä. Eli ruotsi arvosteltaisiin vain "osallistunut opetukseen" tai "ei osallistunut opetukseen". Tämä alentaisi myös vähemmän kieliin suuntautuneiden kynnystä valita kaksi A-kieltä. Jos pakkoruotsi pysyy peikkona, valinnaisia kieliä ei valita, kun rahalla ei saa oppilaalle lisää aikaa.
"Eli ruotsi arvosteltaisiin vain "osallistunut opetukseen" tai "ei osallistunut opetukseen".
Virallisessa opetusohjelmassahan mainitaan pakkoruotsin tavoitteena olevan se, että lapsi oppii arvostamaan maan kaksikielisyyttä.
Arvostelu voisi siten olla:
Aivopesu a) onnistui b) epäonnistui
Useimmilla se on epäonnistunut, myös minulla, vaikka korkeakoulussa asti jatkettiin aivopesua.. Oliskohan kyseessä väärä pesuohjelma, kun suomalaisuuden tahrat eivät poistu ja ruotsalaisuuden värit vain haalistuvat.
EK painottaa valinnaisuutta kaiken kaikkiaan - nythän sitä ollaan leikkaamassa. On aika hilpeää, että paras pedagoginen asiantuntemus maassa löytyy EK:sta!
RKP-media oli ärhäkkänä EK:n toiminhenkilöiden kimpussa, ja tuo Hannula leimattiin lähes nettifennoksi, kun oli pitänyt puheen samassa tilaisuudessa Simon Elon (ps) kanssa.
RKP alkaa olla jo suoranainen Suomen hyvinvoinnin estopuolue:
Minnekään muualle ei saisi viedä tavaraa kuin Ruotsiin. Mutta kun Ruotsi kuitenkin vie ne suomalaisten Ruotsiin viemät tuotteet maailmanmarkkinoille, kyllähän siinä hyötyy silloin Ruotsi, ei Suomi.
Ruotsalainen kansanpuolue ajaa siis Ruotsin kansan ja valtion asiaa, ei Suomen kansan ja valtion asiaa. RKP haluaa meidän pysyvän kultaisella 1700-luvulla..
"Ruotsiin merkantilistinen talouspolitiikka omaksuttiin 1600-luvulla, jonka jälkeen aate alkoi myös vahvasti virrata Suomeen. Merkantilismin kulta-aika oli Suomessa 1700-luku, mutta vuosisadan puolivälissä alkoi se uudistumisien myötä laantua. Silti merkantilismi hallitsi kansallista talouspolitiikkamme 1800-luvulle saakka.
Suomeen rantautuessaan alettiin säännöstellä koti- ja ulkomaankauppaa selkein ja tarkoin säännöksin. Osa kaupungeista sai oikeuden kotimaankauppaan ja ainoastaan muutamat rannikkokaupungit saivat käydä ulkomaankauppaa. Tuontia rajoitettiin tulleilla, kielloilla ja määräyksillä pyrittiin monopoliasetelmaan. Saatettiin jopa tehdä kotitarkastuksia tavallisille kansalaisille, joilta etsittiin kiellettyjä ulkomailta tuotuja tuotteita. Merkantilismiin kuului siis myös tiukka talonpoikaisen väestön kontrollointi. Vuoden 1739 asetuksella talonpojalla oli oikeus pitää kahden täysi-ikäisen ja yhden kasvuikäisen työntekijän lisäksi talossaan vain yksi poika ja tytär. Muut joutuivat hakemaan toimeentulonsa muualta. Voimmekin vain pohtia, kuinka pitkälle mentiin tavallisten ihmisten kustannuksella, vain vauraan (Ruotsin) valtion tavoittelemiseksi. Lisäksi joskus merkantilistinen politiikka sai myös pikkutarkkoja ja huvittaviakin piirteitä. Saatettiin esimerkiksi kieltää kahvinjuonti tai määrätä kuinka leveät pitsit kauluksessa sai olla. Joissakin tapauksissa valtion (ruotsinkieliset) virkamiehet puuttuivat jopa kankaan kuviointiin."
"Etenkin merkantilismin aikana siirtomaista ryöstettiin runsaasti vaurautta tuovia jalometalleja. Joten merkantilismi johti siirtomaiden ryöstämiseen sekä laajaan salakuljetukseen. Kohteina salakuljetuksilla olivat niin sanotut ylellisyystuotteet, kuten kahvi, tupakka ja erilaiset mausteet."
Suomen merkantilismista ajatusta lähti purkamaan Anders Chydenius (1729–1803), joka vuosien 1765–66 valtiopäivillä puolusti aktiivisesti täyden kauppa- ja elinkeinovapauden puolesta. Hän pyrki purkamaan vanhakantaisen merkantilistisen holhous- ja pakkojärjestelmän. Chydeniuksen aloitteesta vuoden 1765 valtiopäivillä hyväksyttiin Pohjanlahden kaupunkien oikeus ulkomaankauppaan. Tämä johti useisiin lakimuutoksiin, muun muassa kauppapurjehdusoikeus talonpojille, painovapautuslaki, tuoteplakaatin poistaminen, viljakaupan vapauttaminen ja rahan uudistaminen. Vaikka Chydenius tunnetaan Suomen kansantalouden kehittäjänä, häntä myös syytettiin liian radikaaleista ajatuksista.
Kuitenkin merkantilistisia piirteitä katsotaan näkyvän vielä vuoteen 1879 saakka, jolloin Suomessa säädettiin täysi elinkeinovapauslaki. Tämä poisti lopullisesti kaikki lainsäädännölliset esteet teollistumisen tieltä, mikä syvimmin mullisti suomalaista yhteiskuntaa.