En tiedä mitä haluaisin - ja mitä kannattaisi, opiskella. Minua kiinnostaa yhteiskuntatieteet (politiikka), journalismi (toimittaja?) sekä muoti, ainakin nämä muutamat. Haluaisin opiskella itselleni uuden ammatin, jotta saisin sekä mielekästä työtä mutta hyvänä motivaattorina on myös palkkakin. Eli en halua opiskella koulussa josta valmistumisen jälkeen ei työllisty todennäköisesti ja palkka sama kuin kaupan kassalla. Olen merkonomi ja jo 27-vuotias, eikä työkokemusta edes ole aivan sitä kahta vuotta, eli en ole hakukelpoinen moneenkaan paikkaan amk:ssa, ennen kuin hankin sen työkokemuksen. Olen aika epätoivoinen, koska tahtoisin luoda itselleni jonkinlaisen uran ja minun ikäisenä ja allekin monet ovat jo maistereita, itse olisin vasta päälle kolmikymppisenä.. Tässä tulee väistämättä luuserifiilis, kun ei ole töitä eikä koulua, enkä tiedä varmaksi mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Pitäisi pistää vauhtia tähän asiaan jotta joskus pääsisin opiskelemaan ja parempiin töihinkin. Tiedän että juristit, kauppatieteilijät ja lääkärit ym. tienaavat hyvin, mutta ne ei kiinnosta yhtään vaikka hyvä palkka toki kiinnostaakin...
Haluaisin myös opiskella ulkomailla, joko osan suomalaisesta tutkinnosta tai voisin suorittaa vaikka koko tutkinnonkin ulkomailla englannin kielellä, jos se antaa pätevyyden harjoittaa ammattia Suomessakin. (Ja mielellään jos pääseminen on helpompaa tai koulu sellainen missä ei ole tajuttomat lukukausimaksut tai ala jota ei Suomesta löydy. Koska koulutus on ilmaista ja laadukasta täällä, niin se on plussa tottakai.) Minua kiinnostaa paljon kansainvälinen politiikka (miinuksena itsenäinen pänttääminen sekä huono ulkomuistini, asiat kuitenkin aukenee helposti) sekä muoti. Politiikassa kiinnostaa rauhan ja konfliktin puoli sekä kuntapolitiikka ja kansanedustajuus, mutta olen kuullut että työllistyminen on vaikeaa ja ykt maisterit eivät helpolla saisi töitä aina? Ei helppous tarvitse olla se peruspilari, mutta olisihan se mukava kovan pänttäyksen jälkeen päästä töihinkin. Ja jos opiskelen politiikkaa, mitä voin tehdä työkseni jos haluan joskus muuttaa vaikkapa Kuopion lähelle enkä asua pk-seudulla aina..?
Rakastan muotia ja olen miettinyt stylistin tai muotilehden toimittajan ammattia (tykkään kirjoittaakin), mutta kuinka hyvin niissä työllistyy? Vaikka muoti on harrastus, olen miettinyt että koska rakastan sitä niin varmaan olisin hyväkin siinä - mutta kuinka varmaa on työllistyminen ja miten hyvät on palkat..? Olen nuoresta asti ollut muotifriikki ja uskon että minulta löytyy jo yleistietoa ja silmääkin ihan hyvin. Vaikka haluaisin mennä sen mukaan mikä eniten kiinnostaa (muoti), niin haluan kuitenkin työllistyä tulevaisuudessa.. Esimerkiksi jos pääsisin töihin vaikkapa Rachel Zoen vastaavaan yritykseen jossa mm. stailataan lehtikuvauksia, tai muotitaloon niin se olisi aivan unelma, sekä sisäänostajan hommakin houkuttelisi. Toisaalta onhan se ehkä niinkin, että mitä ihminen rakastaa niin siinä on myös hyvä ja työkin on mielekkäämpää, mutta se ei vaan lämmitä paljon jos töitä ei ole.. Ja onko edes mitään muotikoulua jonne pääsee ammattikoulupohjalta?
Pää aivan sekaisin kaikesta ja pitäisi saada jotenkin selkiytettyä tilannetta..
Onko ketään joka samassa tilanteessa ja miten ihmeessä päästä eteenpäin tässä päätöksen teossa?
Kokemuksia muodin, viestinnän tai yhteiskuntatieteiden aloilta?
Kaikki vinkit ja neuvot otan kiitollisena vastaan:)
Apua, en tiedä mitä opiskelisin (muutama vaihtoehto)?
15
779
Vastaukset
- Ahdistunutqweasd
Minulla ei ole sinulle vastausta, mutta mitä ikinä päätätkin tehdä, toivotan sinulle onnea. Olen itse vastaavanlaisessa tilanteessa. Eniten inhottaa se, että muut menevät elämässä eteenpäin - hankkivat korkeakoulutuksen, perustavat perheen, luovat uraa jne. - mutta minä vain junnaan paikallani. Ahdistaa. Mitäköhän tässä pitäisi oikein tehdä?
- Toimittaja > väärä valin
Mä haluaisin myös toimittajaksi, mutta kaikki vaan toitottaa että alalta on tosi vaikea löytää töitä jne. Ärsyttää... Kyllä olen miettinyt et pitäiskö vaan valita joku "järkevämpi" ala, mutta toistaseks pyrkiä toimittajaksi. Ainakin sitten loppuisi tämä jahkailu.
- Alexandra_
Kiitos, samoin toivotan onnea sinulle, tilanteesi kuulostaa vastaavalle kuin omanikin. Itsekin junnaan jostain syystä paikallani enkä tunnu pääsevän eteenpäin. Aivan kuin olisi jokin näkymätön seinä vastassa.. Olen niin hukassa kun en tiedä mitä tekisin, mikä olisi kannattavaa ja tulevaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto eli olisi myös kohtuu palkka ja mielekäs työ.. Huoh, miksi asiat pitääkin olla niin vaikeita joskus...:) Tuntuu että ei tiedä mistä aloittaa purkamaan tätä ajatusten vyyhteä ja miten päästä eteenpäin.. Sehän tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ahdistaakin, kun tuntuu että muut ovat jo saavuttaneet paljon ja itse on vasta ns. lähtöruudussa.. Vaikka eihän se mitenkään huono asia ole sillä eihän kaikki kouluttaudu ns. korkeasti koskaan, mutta se vaan mitä itse haluaa.. Muihin vertailu on sellainen paha tapa..
Tsemppiä sinulle, toivottavasti keksit keinoja mitä tehdä, auttaisiko joku ammatinvalintapsykologi tai uravalmennus tms, näitä olen miettinyt..:) - Alexandra_
Alexandra_ kirjoitti:
Kiitos, samoin toivotan onnea sinulle, tilanteesi kuulostaa vastaavalle kuin omanikin. Itsekin junnaan jostain syystä paikallani enkä tunnu pääsevän eteenpäin. Aivan kuin olisi jokin näkymätön seinä vastassa.. Olen niin hukassa kun en tiedä mitä tekisin, mikä olisi kannattavaa ja tulevaisuuden kannalta hyvä vaihtoehto eli olisi myös kohtuu palkka ja mielekäs työ.. Huoh, miksi asiat pitääkin olla niin vaikeita joskus...:) Tuntuu että ei tiedä mistä aloittaa purkamaan tätä ajatusten vyyhteä ja miten päästä eteenpäin.. Sehän tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ahdistaakin, kun tuntuu että muut ovat jo saavuttaneet paljon ja itse on vasta ns. lähtöruudussa.. Vaikka eihän se mitenkään huono asia ole sillä eihän kaikki kouluttaudu ns. korkeasti koskaan, mutta se vaan mitä itse haluaa.. Muihin vertailu on sellainen paha tapa..
Tsemppiä sinulle, toivottavasti keksit keinoja mitä tehdä, auttaisiko joku ammatinvalintapsykologi tai uravalmennus tms, näitä olen miettinyt..:)Äh, ylempi vastaus oli tarkoitettu nimimerkille Ahdistunutqweasd , kirjoitin vahingossa väärään kohtaan ...
Mutta sinulle joka haluat toimittajaksi, uskon että töitä varmaan löytyy jos kiinnostusta on:) Varmaan se mistä itse pitää, niin siihen varmaan suhtautuu niin intohimoisesti että on hyväkin ja varmaan myös työllistyykin.. Itseänikin ala jossain määrin kiinnostaa, valokuvauskin mutta sitten ne monet tekniset hommat ei oikein.. En tiedä, lähinnä sellainen kolumnistin homma olisi itselle mielenkiintoisempi mutta pitäähän siinäkin osata muuta kuin kirjoittaa se tekstiosuus..:) Sehän se tässä onkin, toteuttaako kutsumustaan ja luottaa että elämä kantaa, vai meneekö sieltä missä tulevaisuuden palkat olisi ehkä helpommin taatut, vaikka se nyt ei koskaan ole varmaa.. Harmi kun terveydenhoitoala ei kiinnosta, siellä ois töitä:) Itseäni kutsuisi kovasti muotiala, mutta tosiaan pelottaa se työllistyvyys, politiikassa sama juttu.. Huokaus:)
- JKK2012
Moi!
Itse olen 26-vuotias sähköasentajaksi kouluttatunut. Kokoajan on käynyt yhä enemmän selväksi, ettei tällä koulutuksella ja pienellä työkokemuksella oikein tee mitään. Olenkin päättänyt pyrkiä opiskelemaan ja sitä kautta löytämään oikea ala ja pääsemään kiinni työelämään. Suomessa kiinnosaa lääketieteellinen, mutta myös politikka. Politiikka onkin noussut täksi kevääksi A vaihtehdoksi. Itseäni kiinnostaa sama ala eli kansainvälinen politiikka, rauhan ja konfliktin tutkimus. Opiskelen samalla aikuislukiossa loppuja kursseja sekä kieliä, jotta saan päättötodistuksen loppuun ja voin hakea siten myös ulkomaille yliopistoihin. Suomessa kun on riskinä myös se, ettei pääse pääsykokeita läpi eikä siten edes aloitamaan opiskeluja. Lukukausi maksut ovat korkeita ulkomailla, mutta Englannissa myönnnetään lainaa, joka maksetaan takaisin vasta valmistuttua ja tulojen ylitettyä tietty raja. Ruotsissa taas opiskelu onkin ilmaista EU:n kansalaisille kuten Suomessa. Jos pääsykoepänttääminen kiinnostaa tai lisätiedot politikan opiskelusta Suomessa tai Ruotsissa, minulle saa laittaa postia osoitteeseen: [email protected]
SUOSITTELEN ehdottomasti miettimään mitä haluat tehdä? Ikään ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, koska se vie aivan turhia resurssejasi. Lisäksi jos ajattelet, että olet vanha niin silloin sinä myös olet. Elämäsi on sillä ohi. Ne taas jotka eivät ajattele näin edes 70-vuotiaana voivat olla hyvinkin nuorekkaita ja elinvoimaisia. Lisäksi jos kuvittelet valmistuvasi ja päässeesi työlämään esimerkiksi 40-vuotiaana, sinulla on tämän hetken mukaan 23 vuotta aikaa olla työelämässä! Ja tuo raja tulee kyllä nousemaan.
Palaan tuohon mitä haluasit tehdä: Mieti mistä tulet onnelliseksi? Kannattaa miettiä tätä "onnellisuus" -termiä. Se ei ole niin yksinkertaista kuin kuvittelee aluksi. Onko onnellisuus sinulle uran luominen, perheen perustaminen? Mitä se voisi olla? Muista,että elät vain itseäsi varten. Älä siis vertaa mitä muut tekevät ja mitä itse et ole tehnyt niihin verrattuna. Miet vaikka mitä olet jo tehnyt.
Tuoho työelämään. Työllistymisessä vaikuttaa kokoajan enemmän oma aktiivisuus ja suhteiden luominen. Esimerkiksi jo opiskelun aikana kannattaa luoda suhteita työelämään työharjoitteluiden ja muiden töiden ja osallistuvuuden kautta, jotta tie omaan alaan ja oikeaan työhön löytyy. Esimerkiksi kansainvälistä politiikkaa opiskellessa voi hakeutua esimerkiksi YK:n tehtäviin tai YK:n vapaaehtoistoiminnan kautta ylempiin hommiin. Mutta tuosta muodista tuli myös mieleen, että riittääkö Suomessa kulttuuria muotialalla työskentelemiseen? Voisivatko voimakkaammat työmarkkinat olla ulkomailla? Ruotsissa? Italiassa? Kannattaa siis miettiä vakavasti myös ulkomaita tulevaisuuden työllistymisen kannalta.
Ammatinvalintapsykologit auttavat kyllä ammatinvalinnassa. Esimeriksi työharjoitteluiden avulla voidaan etsiä sitä omaa alaa kokeilemalla. Mutta kuten ymmärrettää ei siellä voidä järjestää työharjoitteluita korkeakoulutusta vaativilla alolla, jos sinulla ei sellaista ole. Testit ovat kyllä hyviä. Niitä saa osviittaa minne itse voisi suuntautua. MUTTA ammatinvalinassa ei voida kertoa alaa minne sovit. Se sinun pitää itse löytää, mutta heidän testien avulla voidaan etsiä sitä oikeaa suuntaa.- Alexandra_
Moi ja kiitos vastauksestasi, sinuahan kiinnostaakin juuri sama ala näköjään kuin itseänikin myös:) Hienoa että olet löytänyt itsellesi alan jonne pyrit. Paljon asiaa kirjoitit viestissäsi, saatanpa ehkä viskatakin sinua postilla mikäli päädyn hakemaan tuonne politiikan saralle kouluun. :)
Omista ajatuksista on joskus vaikea saada kiinni, varsinkin jos iskee pieni epätoivo ja paniikki siitä ettei ole saanut juuri mitään aikaan ja miten pärjää jatkossa, siksi oli pientä ikäkriisiäkin vaikka nuoriahan tässä vielä ollaan:) Itsellähän tässä on se ongelma, että esimerkiksi muotialalla monikin paikka kiinnostaisi kovasti ja olisin valmis opintojen jälkeen työskentelemään kauankin ulkomailla, mutta mietin että todennäköisesti palaisin sieltä tännekin joskus niin työllistyisinkö Suomessa, mutta onhan muotilehdet ja opettaminenkin sitten mahdollista.. Esim. muotilehtien stailaukset ja vaikkapa assistentin duuni esim. vaikka Diorilla olisi kova juttu, sekä oma vaatemerkki, näissäkin on niin paljon eri linjoja, kaupallisuus, suunnittelu, viestintä ja paljon muuta..
Politiikassa sama juttu, olisin valmis esim. YK:n hommiin jos pääsisin, se olisi toinen unelma ja politiikassa pääsisi osaltaan vaikuttamaan tärkeämpiin asioihin (tai no ainakin olemaan jossain mukana), mutta entä jos haluan palata Suomeen ja asua muualla kuin pk-seudulla, miten työllistyä pienemmässä paikassa.. Pelkään tässä ammatinvalinnassa sitä paikkakuntasidonnaisuutta hieman..
Jostain syystä myös pelkään, etten ole tarpeeksi fiksu ja pääse opiskelemaan politiikkaa, vaikka tiedän että tämä on typerää sillä eihän tiedä ennen kuin kokeilee ja ei kait ne kaikki opiskelijatkaan ihan Einsteineja ole;) Asiat kyllä aukenee hyvin, mutta ulkoa muistaminen on "tuskallista" sekä lauseiden järkevä ilmaiseminen ns. oikeilla termeillä ym.. Tiedän olevani ihan suht. fiksu yksilö, mutta kuitenkin siinä mielessä olen typerä että aliarvioin itseäni sekä olen itse se este näille unelmille. Aikoinaan kouluun hakeminen ei kiinnostanut kun sain vuosia olla koulukiusattu, mutta nyt vihdoin houkuttaisi jatkaa opiskelua ja hankkia mielekkäämpi ammatti..
"Mieti mistä tulet onnelliseksi? Kannattaa miettiä tätä "onnellisuus" -termiä. Se ei ole niin yksinkertaista kuin kuvittelee aluksi. Onko onnellisuus sinulle uran luominen, perheen perustaminen? Mitä se voisi olla? Muista,että elät vain itseäsi varten. "
Voi kun se olisikin yksinkertaista..;) Noh, itseni tekee onnelliseksi mm. työ jossa saan vaikuttaa jollain tapaa ja ns. ajatella omilla aivoillani ja käyttää luovuuttakin. Työ josta maksetaan mukavasti, ettei tarvitse kädestä suuhun elää ja on varaa tehdä mukavia asioita, sekä työ jossa voisin olla vaikuttamassa itselleni tärkeisiin asioihin (politiikka). Onneni rakentaa myös hyvä parisuhde, läheiset ja lemmikit, liikunta ja muut harrastukset sekä toivottavasti jossain vaiheessa oma mieleiseksi sisustettu koti ja matkailu. Lapsia ei tule, eli siinä vaiheessa elämäni ei tule menemään perinteisellä kaavalla, eikä perheen perustaminen sillä tapaa ole "este" tiheämmälle muuttamisellekin vaikka työn perässä.
Tuo viimeinen lauseesi olisikin hyvä muistaa ja alan sitä oppia tässä koko ajan. Oikeastaan aiemmin olen elänyt pitkälti muidenkin mukaan ja ollut tavallaan tuuliajolla, vähän vapaamatkustajana omassa elämässäni. Enää en sitä kuitenkaan halua ja siksi muun muassa tuli tuo kipinä opiskeluunkin, jotta saan elämääni sitä mitä itse haluan ja teen elämästäni omannäköistäni:)
"Työllistymisessä vaikuttaa kokoajan enemmän oma aktiivisuus ja suhteiden luominen."
Jep, tiedän. Ihmiselle joka vaan on sosiaalisesti kömpelö ja epävarma, on esim. työhaastattelut melko jännittäviä tilanteita.. Sekä se valmiiksi huono itsetunto, kun ei useamman hakemisen jälkeen saa duunia, niin iskee vieläkin enemmän se tunne ettei kelpaa ja ettei jaksa edes yrittää. En kuitenkaan ole vielä valmis luovuttamaan kokonaan, sillä en aio olla työtön tai joutua marketin kassalle lopun ikääni.
"Esimerkiksi jo opiskelun aikana kannattaa luoda suhteita työelämään työharjoitteluiden ja muiden töiden ja osallistuvuuden kautta, jotta tie omaan alaan ja oikeaan työhön löytyy. Esimerkiksi kansainvälistä politiikkaa opiskellessa voi hakeutua esimerkiksi YK:n tehtäviin tai YK:n vapaaehtoistoiminnan kautta ylempiin hommiin."
Näin varmasti aion tehdä, kunhan saan selvitettyä mitä haluan opiskella ja kunhan sinne kouluun pääsisin:)
Tulipas tässä romaani ilman kunnollista asiaa, puolet varmaan unohtui mutta onnistuinpa jaarittelemaan nyt tämän verran:)
Kiitos rohkaisevasta ja ajatuksia herättävästä viestistäsi! - Alexandra_
Alexandra_ kirjoitti:
Moi ja kiitos vastauksestasi, sinuahan kiinnostaakin juuri sama ala näköjään kuin itseänikin myös:) Hienoa että olet löytänyt itsellesi alan jonne pyrit. Paljon asiaa kirjoitit viestissäsi, saatanpa ehkä viskatakin sinua postilla mikäli päädyn hakemaan tuonne politiikan saralle kouluun. :)
Omista ajatuksista on joskus vaikea saada kiinni, varsinkin jos iskee pieni epätoivo ja paniikki siitä ettei ole saanut juuri mitään aikaan ja miten pärjää jatkossa, siksi oli pientä ikäkriisiäkin vaikka nuoriahan tässä vielä ollaan:) Itsellähän tässä on se ongelma, että esimerkiksi muotialalla monikin paikka kiinnostaisi kovasti ja olisin valmis opintojen jälkeen työskentelemään kauankin ulkomailla, mutta mietin että todennäköisesti palaisin sieltä tännekin joskus niin työllistyisinkö Suomessa, mutta onhan muotilehdet ja opettaminenkin sitten mahdollista.. Esim. muotilehtien stailaukset ja vaikkapa assistentin duuni esim. vaikka Diorilla olisi kova juttu, sekä oma vaatemerkki, näissäkin on niin paljon eri linjoja, kaupallisuus, suunnittelu, viestintä ja paljon muuta..
Politiikassa sama juttu, olisin valmis esim. YK:n hommiin jos pääsisin, se olisi toinen unelma ja politiikassa pääsisi osaltaan vaikuttamaan tärkeämpiin asioihin (tai no ainakin olemaan jossain mukana), mutta entä jos haluan palata Suomeen ja asua muualla kuin pk-seudulla, miten työllistyä pienemmässä paikassa.. Pelkään tässä ammatinvalinnassa sitä paikkakuntasidonnaisuutta hieman..
Jostain syystä myös pelkään, etten ole tarpeeksi fiksu ja pääse opiskelemaan politiikkaa, vaikka tiedän että tämä on typerää sillä eihän tiedä ennen kuin kokeilee ja ei kait ne kaikki opiskelijatkaan ihan Einsteineja ole;) Asiat kyllä aukenee hyvin, mutta ulkoa muistaminen on "tuskallista" sekä lauseiden järkevä ilmaiseminen ns. oikeilla termeillä ym.. Tiedän olevani ihan suht. fiksu yksilö, mutta kuitenkin siinä mielessä olen typerä että aliarvioin itseäni sekä olen itse se este näille unelmille. Aikoinaan kouluun hakeminen ei kiinnostanut kun sain vuosia olla koulukiusattu, mutta nyt vihdoin houkuttaisi jatkaa opiskelua ja hankkia mielekkäämpi ammatti..
"Mieti mistä tulet onnelliseksi? Kannattaa miettiä tätä "onnellisuus" -termiä. Se ei ole niin yksinkertaista kuin kuvittelee aluksi. Onko onnellisuus sinulle uran luominen, perheen perustaminen? Mitä se voisi olla? Muista,että elät vain itseäsi varten. "
Voi kun se olisikin yksinkertaista..;) Noh, itseni tekee onnelliseksi mm. työ jossa saan vaikuttaa jollain tapaa ja ns. ajatella omilla aivoillani ja käyttää luovuuttakin. Työ josta maksetaan mukavasti, ettei tarvitse kädestä suuhun elää ja on varaa tehdä mukavia asioita, sekä työ jossa voisin olla vaikuttamassa itselleni tärkeisiin asioihin (politiikka). Onneni rakentaa myös hyvä parisuhde, läheiset ja lemmikit, liikunta ja muut harrastukset sekä toivottavasti jossain vaiheessa oma mieleiseksi sisustettu koti ja matkailu. Lapsia ei tule, eli siinä vaiheessa elämäni ei tule menemään perinteisellä kaavalla, eikä perheen perustaminen sillä tapaa ole "este" tiheämmälle muuttamisellekin vaikka työn perässä.
Tuo viimeinen lauseesi olisikin hyvä muistaa ja alan sitä oppia tässä koko ajan. Oikeastaan aiemmin olen elänyt pitkälti muidenkin mukaan ja ollut tavallaan tuuliajolla, vähän vapaamatkustajana omassa elämässäni. Enää en sitä kuitenkaan halua ja siksi muun muassa tuli tuo kipinä opiskeluunkin, jotta saan elämääni sitä mitä itse haluan ja teen elämästäni omannäköistäni:)
"Työllistymisessä vaikuttaa kokoajan enemmän oma aktiivisuus ja suhteiden luominen."
Jep, tiedän. Ihmiselle joka vaan on sosiaalisesti kömpelö ja epävarma, on esim. työhaastattelut melko jännittäviä tilanteita.. Sekä se valmiiksi huono itsetunto, kun ei useamman hakemisen jälkeen saa duunia, niin iskee vieläkin enemmän se tunne ettei kelpaa ja ettei jaksa edes yrittää. En kuitenkaan ole vielä valmis luovuttamaan kokonaan, sillä en aio olla työtön tai joutua marketin kassalle lopun ikääni.
"Esimerkiksi jo opiskelun aikana kannattaa luoda suhteita työelämään työharjoitteluiden ja muiden töiden ja osallistuvuuden kautta, jotta tie omaan alaan ja oikeaan työhön löytyy. Esimerkiksi kansainvälistä politiikkaa opiskellessa voi hakeutua esimerkiksi YK:n tehtäviin tai YK:n vapaaehtoistoiminnan kautta ylempiin hommiin."
Näin varmasti aion tehdä, kunhan saan selvitettyä mitä haluan opiskella ja kunhan sinne kouluun pääsisin:)
Tulipas tässä romaani ilman kunnollista asiaa, puolet varmaan unohtui mutta onnistuinpa jaarittelemaan nyt tämän verran:)
Kiitos rohkaisevasta ja ajatuksia herättävästä viestistäsi!Pakko jatkaa vielä tän verran, kirjoitan tänne nyt kilometriviestejä:)
"Opiskelen samalla aikuislukiossa loppuja kursseja sekä kieliä, jotta saan päättötodistuksen loppuun ja voin hakea siten myös ulkomaille yliopistoihin. Suomessa kun on riskinä myös se, ettei pääse pääsykokeita läpi eikä siten edes aloitamaan opiskeluja. Lukukausi maksut ovat korkeita ulkomailla, mutta Englannissa myönnnetään lainaa, joka maksetaan takaisin vasta valmistuttua ja tulojen ylitettyä tietty raja."
Elikkäs juurikin tätä itsekin miettinyt, että hakuprosessi voi olla aika pitkä, siksi mietin tuota ulkomaille lähtöä. Joissain kouluissahan ulkomailla menee kaiketi ennemmin niin että sisään pääsee helpommin, mutta jos ei tee hommia niin voidaan potkia pois. Tosin itse en sitten varmaan pääse moneen yliopistoon jos lukio on vaatimuksena:/ Täytyy tutkailla nyt noita koulutusvaihtoehtoja, kun Suomessahan moneenkaan ei tarvitse lukion todistusta mutta miten monissa muissa maissa.. Itseäni kiehtoisi opiskelumaana esim. Iso-Britannia, Italia, Espanja, USA ja Australia. Tietty EU:n alueella saattaisi olla opiskelukin halvempaa, ainakin monissa kouluissa ulkomaalaisille on kovemmat maksut muualla. Lukukausimaksut eivät olisi ongelma, lähinnä se kouluun pääseminen. :D Täytyypä selvitellä, onko merkonomipohjalta kelpoinen moneenkaan paikkaan:)
- en haluais tosikoida
"Muista,että elät vain itseäsi varten."
Tiedän hyvin, mitä ajat takaa, mutta silti toi vaikuttaa vähän... moraalittomalta :B - JKK2012
Hmm..moraalittomalta? Kyllähän tähän moraalikin yhdistyy, mutta voisitko antaa jonkin esimerkin, perustella?
Tätäkään ei kannata ottaa sanatarkasti, mutta itseäsi varten elämistä voi esimerkiksi verrata äänestämiseen. Jos joku sanoo hyviä mielipiteitä ja suostuttelee sinua äänestämään jotain tiettyä ja menet sitten sen mukaan äänestämään niin silloin se ei ole sinun äänesi. No otetaan vähän elämänläheisempi esimerkki: pyrit opiskelemaan jotain alaa tähtäimenäsi hyvä ammatti tai perheen perustaminen, koska jo muillakin on jo ammatti ja perhe on perustettu, kotona koira. Tarkoitan, että mihin se johtaa, että teet niinkuin muutkin ovat jo tehneet tai aikovat tehdä? Jos tulet siitä onnelliseksi, että teet niin kuin muutkin ovat tehneet niin hyvä niin. Silloin tiedät itse olevasi oikeassa. Mutta jos toimit niin vain sen vuoksi, että haluat todistaa itsestäsikin olevan siihen niin silloin olet väärällä tiellä. Tai ylipäätään toimit niin pelkkien perinteiden, traditionalistisella näkökulmalla, kuten monet saattavat äänestääkin. Vielä kriittisemmin: yleensä niitä, jotka kyseenalaistaa itsestään selvyyksiksi yleisesti nimetyt asiat, pidetään kummallisina ja outoina. Toisaalta ne, jotka pitää asiaa itsestään selvyytenä ei juurikaan myöskään ajattele asiaa sen enempää.- 5
Nyt menee vähän aiheen vierestä, mutta ei voi mitään.
"Jos joku sanoo hyviä mielipiteitä ja suostuttelee sinua äänestämään jotain tiettyä ja menet sitten sen mukaan äänestämään niin silloin se ei ole sinun äänesi. "
Millä perusteella ihmisten tulisi äänestää, jos ei sen mukaan, kenellä on hyvät mielipiteet ja perustelut?
Sitten palataan aiheeseen.
"pyrit opiskelemaan jotain alaa tähtäimenäsi hyvä ammatti tai perheen perustaminen, koska jo muillakin on jo ammatti ja perhe on perustettu, kotona koira. Tarkoitan, että mihin se johtaa, että teet niinkuin muutkin ovat jo tehneet tai aikovat tehdä?"
Ihmiset tulevat onnellisiksi - yllätys sinänsä - jokseenkin samanlaisista asioista. On kivaa, kun on työ, hyvä tulotaso, perhe (yhteisöllisyys) jne. Jos tämä ei ole päivän selvää, niin ole hyvä ja mieti mahdollisia vastakohtia: työttömyys, huono tulotaso, ei yhteisöä johon kuulua jne.
"yleensä niitä, jotka kyseenalaistaa itsestään selvyyksiksi yleisesti nimetyt asiat, pidetään kummallisina ja outoina."
On todella hienoa, jos osaa kyseenalaistaa vanhat perinteet ja vallitsevat normit, mutta toisinajattelu pelkän toisinajattelun itsensä takia on ihan käsittämättömän typerää. Ei tarvitse olla erilainen, eikä myöskään samanlainen, vaan voi olla sellainen kuin sattuu olemaan.
En tosin tiedä, tulkitsinko viestisi oikein. Se kuuluisa punainen lanka ei mielestäni tullut oikein selväksi. Oliko sinulla ylipäätänsä minkäänlaista teesiä vai kuvailitko pelkkiä itsestäänselvyyksiä ("Voipi olla, että jotkut tykkäävät elää niin kuin muuta, mutta sitten taas toisaalta on myös niitä, jotka ajattelevat eritavalla ja heitä pidetään erilaisina" tms.)? - JKK2012
5 kirjoitti:
Nyt menee vähän aiheen vierestä, mutta ei voi mitään.
"Jos joku sanoo hyviä mielipiteitä ja suostuttelee sinua äänestämään jotain tiettyä ja menet sitten sen mukaan äänestämään niin silloin se ei ole sinun äänesi. "
Millä perusteella ihmisten tulisi äänestää, jos ei sen mukaan, kenellä on hyvät mielipiteet ja perustelut?
Sitten palataan aiheeseen.
"pyrit opiskelemaan jotain alaa tähtäimenäsi hyvä ammatti tai perheen perustaminen, koska jo muillakin on jo ammatti ja perhe on perustettu, kotona koira. Tarkoitan, että mihin se johtaa, että teet niinkuin muutkin ovat jo tehneet tai aikovat tehdä?"
Ihmiset tulevat onnellisiksi - yllätys sinänsä - jokseenkin samanlaisista asioista. On kivaa, kun on työ, hyvä tulotaso, perhe (yhteisöllisyys) jne. Jos tämä ei ole päivän selvää, niin ole hyvä ja mieti mahdollisia vastakohtia: työttömyys, huono tulotaso, ei yhteisöä johon kuulua jne.
"yleensä niitä, jotka kyseenalaistaa itsestään selvyyksiksi yleisesti nimetyt asiat, pidetään kummallisina ja outoina."
On todella hienoa, jos osaa kyseenalaistaa vanhat perinteet ja vallitsevat normit, mutta toisinajattelu pelkän toisinajattelun itsensä takia on ihan käsittämättömän typerää. Ei tarvitse olla erilainen, eikä myöskään samanlainen, vaan voi olla sellainen kuin sattuu olemaan.
En tosin tiedä, tulkitsinko viestisi oikein. Se kuuluisa punainen lanka ei mielestäni tullut oikein selväksi. Oliko sinulla ylipäätänsä minkäänlaista teesiä vai kuvailitko pelkkiä itsestäänselvyyksiä ("Voipi olla, että jotkut tykkäävät elää niin kuin muuta, mutta sitten taas toisaalta on myös niitä, jotka ajattelevat eritavalla ja heitä pidetään erilaisina" tms.)?Luulen, että ajattelet nyt turhan yksinkertaisesti. Äänestät siis sen perusteella mitä, vaikka joku toinen äänestäjä sanoo ehdokkaastaan jota aikoo äänestää? On hyvä kuunnella mitä hän sanoo, mutta itse en kyllä tee äänestys valintojani muiden mielipiteiden perusteella. Pyrin löytämään faktoja, etsimään tietoa äänestettävästä, löytämää ehdokkaasta arvoja, jotka vastaa omiani ja mahdollisesti jopa päästä juttelemaan ehdokkaan kanssa. Toki myös vaalipuheet ovat hyviä kuunnella. Mutta vaikka kuinka olisi kanssaäänestäjällä hyvät perustelut ja mielipiteet niin kyllä minä teen oman valintani, jota suosittelisin kyllä muillekin. Mieti nyt tilannetta: " no mä ääänestin ku yks kaveri sano, että se on hyvä jne. " Mutta ei ihmekään jos kansa valittaa siitä ketkä pääsee eduskuntaan ja kuka presidentiksi jos äänestetään kuten sinä.
Sitten itsestään selvyyksistä. Pyytäisin nyt kyllä hieman laajempaa näkökulmaa ja monipuolisempia näkemyksiä asioihin. Nyt sinä juuri itse teet sitä. Ajattelet, että ihmiset itsestään selvästi tulevat onnelliseksi työstä, urasta, perheestä, yhteisöstä. Vastakohtana sinulla oli työttömyys ym. Mutta kyllä ihmiset tulevat onnelliseksi mitä erilaisimmista asioista. Jotkut saattavat haluta eristäytyä yhteiskunnasta parhaan mukaan ja tulevat siitä onnelliseksi. Jotkut voivat elää kokonaan ilman rahaa, tekemällä vaikka työtä, josta saa ruokapalkkaa ja ovat onnellisia. Monet eivät halua perustaa omaa perhettä. Toiset eivät halua sitoutua. Jotkut saattavat haluta reissata ympärimaailmaa ja tehdä pätkätöitä ym. Jotkut istuvat vain kotona ja ovat onnellisia. Voit ihan hyvin olla onnellinen työttömänä. Voit nimittäin olla onnettomampi työssä jota et halua tehdä.
Muista vielä lopuksi: mihinkään asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta. Aivan sama mikä asia on niin siihen on monta eri näkemystä ja lisäkysymystä. Sinulle tämäkään asia ei nyt näyttänyt olevan selvillä. - JKK2012
JKK2012 kirjoitti:
Luulen, että ajattelet nyt turhan yksinkertaisesti. Äänestät siis sen perusteella mitä, vaikka joku toinen äänestäjä sanoo ehdokkaastaan jota aikoo äänestää? On hyvä kuunnella mitä hän sanoo, mutta itse en kyllä tee äänestys valintojani muiden mielipiteiden perusteella. Pyrin löytämään faktoja, etsimään tietoa äänestettävästä, löytämää ehdokkaasta arvoja, jotka vastaa omiani ja mahdollisesti jopa päästä juttelemaan ehdokkaan kanssa. Toki myös vaalipuheet ovat hyviä kuunnella. Mutta vaikka kuinka olisi kanssaäänestäjällä hyvät perustelut ja mielipiteet niin kyllä minä teen oman valintani, jota suosittelisin kyllä muillekin. Mieti nyt tilannetta: " no mä ääänestin ku yks kaveri sano, että se on hyvä jne. " Mutta ei ihmekään jos kansa valittaa siitä ketkä pääsee eduskuntaan ja kuka presidentiksi jos äänestetään kuten sinä.
Sitten itsestään selvyyksistä. Pyytäisin nyt kyllä hieman laajempaa näkökulmaa ja monipuolisempia näkemyksiä asioihin. Nyt sinä juuri itse teet sitä. Ajattelet, että ihmiset itsestään selvästi tulevat onnelliseksi työstä, urasta, perheestä, yhteisöstä. Vastakohtana sinulla oli työttömyys ym. Mutta kyllä ihmiset tulevat onnelliseksi mitä erilaisimmista asioista. Jotkut saattavat haluta eristäytyä yhteiskunnasta parhaan mukaan ja tulevat siitä onnelliseksi. Jotkut voivat elää kokonaan ilman rahaa, tekemällä vaikka työtä, josta saa ruokapalkkaa ja ovat onnellisia. Monet eivät halua perustaa omaa perhettä. Toiset eivät halua sitoutua. Jotkut saattavat haluta reissata ympärimaailmaa ja tehdä pätkätöitä ym. Jotkut istuvat vain kotona ja ovat onnellisia. Voit ihan hyvin olla onnellinen työttömänä. Voit nimittäin olla onnettomampi työssä jota et halua tehdä.
Muista vielä lopuksi: mihinkään asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta. Aivan sama mikä asia on niin siihen on monta eri näkemystä ja lisäkysymystä. Sinulle tämäkään asia ei nyt näyttänyt olevan selvillä.Ja nimenomaan tuohon lauseeseesi halusin tarttua: " Ihmiset tulevat onnellisiksi - yllätys sinänsä - jokseenkin samanlaisista asioista. "
Kuten jo perustelin, näin ei ole. Monet voivat tehdä näin täysin perinteiden pohjalta ja " koska niin pitää tehdä. " Kokevat siis sen velvollisuudeksi. Mutta sitten kun joku tekeekin eri tavalla, niin häntä pidetään kummallisena ja jotenkin erikoisena.
Valitettavasti tätä maailmaa ei luoda eikä kehitetä sillä, että tehdään kuten muut ovat tehneet.
Kuten Einsteinkin on sanonut: "Insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results.” - JKK2012
JKK2012 kirjoitti:
Ja nimenomaan tuohon lauseeseesi halusin tarttua: " Ihmiset tulevat onnellisiksi - yllätys sinänsä - jokseenkin samanlaisista asioista. "
Kuten jo perustelin, näin ei ole. Monet voivat tehdä näin täysin perinteiden pohjalta ja " koska niin pitää tehdä. " Kokevat siis sen velvollisuudeksi. Mutta sitten kun joku tekeekin eri tavalla, niin häntä pidetään kummallisena ja jotenkin erikoisena.
Valitettavasti tätä maailmaa ei luoda eikä kehitetä sillä, että tehdään kuten muut ovat tehneet.
Kuten Einsteinkin on sanonut: "Insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results.”Mutta KOROSTAN edelleen oman onnellisuuden hakemista ja siten parasta mahdollista elämänlaatua.
- Alexandra_
JKK2012 kirjoitti:
Ja nimenomaan tuohon lauseeseesi halusin tarttua: " Ihmiset tulevat onnellisiksi - yllätys sinänsä - jokseenkin samanlaisista asioista. "
Kuten jo perustelin, näin ei ole. Monet voivat tehdä näin täysin perinteiden pohjalta ja " koska niin pitää tehdä. " Kokevat siis sen velvollisuudeksi. Mutta sitten kun joku tekeekin eri tavalla, niin häntä pidetään kummallisena ja jotenkin erikoisena.
Valitettavasti tätä maailmaa ei luoda eikä kehitetä sillä, että tehdään kuten muut ovat tehneet.
Kuten Einsteinkin on sanonut: "Insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results.”Kommentoinpa nyt vielä tännekin..:)
"Tiedän hyvin, mitä ajat takaa, mutta silti toi vaikuttaa vähän... moraalittomalta :B"
Musta tää oli vähän jännästi sanottu. Ketä muutakaan varten eläisi, kuin itseään? Mulla on ainakin vaan tää yksi elämä, niin eikö sen kuitenkin saisi elää itselleen eikä muille? Ei mulle ole kukaan luvannut että elän 100-vuotiaaksi, eikö siis olisi hyvä elää itseään varten ja tehdä asioita jotka tekee onnelliseksi? Mitä se edes tarkoittaa oikeastaan, että ei pitäisi elää itseään varten ja se olisi jotenkin moraalitonta? Miten sitten pitäisi elää ja ketä varten ettei se olisi moraalitonta? Eihän se että elää itselleen, tarkoita että se on muilta pois, päinvastoin se voi tuoda monelle jotain hyvääkin.
"Kuten Einsteinkin on sanonut: "Insanity is doing the same thing over and over again and expecting different results.”
Mut tekee joskus surulliseksi juurikin tämä ihmiskunnan hidas kehitys. Tai suuri kehitys, mutta ihmisten älykkyyden hidas kehitys elämän suurissa kysymyksissä. Tässä ajassa ei pitäisi olla enää mm. nälänhätää ja sotia, eikä rasismia ja eriarvoistamista. Mitä meillä on? Kehitystä tieteessä, mutta myös sotaa, kurjuutta, vihamielisiä ihmisiä jotka ovat fanaattisia aatteissaan ja siten aiheuttavat lisää pahaa,ihmisiä jotka eivät ole lähes koskaan tyytyväisiä taustoistaan huolimatta, ihmisiä jotka tuhoavat maapalloa ja eläinlajeja, ihmisiä jotka tuhoavat toisiaan.
Itselläni tekee joskus vain pahaa tämä maapallon sairas touhu, vaikka onhan tässä maailmassa onneksi paljon hyvää ja ihanaakin. Mielestäni sitä pahaa vaan pitäisi olla vähemmän, siksi mm. rauhan ja konfliktin puoli kiinnostaa, koska mikä olisi tärkeämpää kuin rauha ja ihmisoikeudet, ihmisen ansaitsema elämä ja sen aiheen kanssa tekisi mieluusti töitä.
Suomen masentavaan, kateelliseen ja vihamieliseen ilmapiiriin tympääntyneenä se ulkomaille muutto houkutteleekin.. Ei sillä, täällä on asiat enemmän kuin hyvin ja tää on hyvä paikka elää, muualla vaan ihmiset tuntuu olevan enemmän positiivisia ja elämänmakuisia:)
Tulisikohan siitä jotain jos tekisi kompromissin ja opiskelisi politiikkaa ulkomailla, englanniksihan niitä kirjoja suuri osa on Suomessakin..;)
- en haluais tosikoida
Pyysit perusteluja, siis tarkotan sitä ettei tietenkään pidä elää täysin piittaamatta muiden tunteista, siis vaan edetä kyynerpäätaktiikalla sinne, minne milloinkin sattuu haluamaan. Ainakin maailma olis aika ikävä paikka elää, jos kaikki toimisivat niin.
Mutta en halua synnyttää tästä mitään vastakkainasettelua. Olet selvästi miettinyt asiaa ja kirjotit pitkästi, kiitos siitä. Ite käyn vaan "huutelemassa" täällä välissä :>
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yh:n pihalla aina eri auto
Ompa jännä seurata ohiajaessa, että millainen auto on nyt erään yksinhuoltajan pihassa. Näyttääpä siellä taaskin olevan1323144- 2232981
En vittujakaan enää välitä sinusta nainen
Toivottavasti en näe sinua enää koskaan. Jos näen, niin en ole näkevinäni. Et merkitse minulle enää mitään.791936Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va771579Exän käytös hämmentää (taas)
Osaisivatko palstan herrat kenties helpottaa tulkitsemista? Toki naispuolisetkit saavat antaa tulkinta-apua, mutta nyt k2391427- 481148
- 991041
- 115984
- 58968
- 11890