Eli olen kärsinyt masennuksesta niin kauan kuin muistan(vähintään 10vuotta)
Kun söin normaalisti lääkkeitä niin oireet eivät tuntuneet enään niin suurilta.
Kävin psykiatrillakin aikoinaan, joka ei tosin auttanut minua yhtään.
Tuossa muutama kk sitten olo oli ollut tasaisen hyvä jo pidemmän aikaa, puhuimme lääkärin kanssa lääkkeiden alasajosta.
Nyt niitä lääkkeitä ollaan ajamassa alas, mutta viime viikkojen aikana on tullut oikea aallonpohja vastaan.
Mitään normaalista poikkeavaa ei ole tapahtunut, mutta olen ollut viimeaikoina taas ihan helvetin masentunut. En enää tiedä mikä avuksi tähän tilanteeseen.
Erityisesti tänään on ollut ihan sietämättömän synkkä- ja voimaton olo.
Eli miten voisin ratkaista tämän tilanteen? Tietysti lääkitystä täytynee taas nostaa, mutta lääkkeetkin ovat vain väliaikainen piristys.
Tuntuu että mikään ei auta, muutakuin lääkkeet, ja niitäkään ei huvittaisi syödä lopun elämäänsä. Varsinkaan kun lääkkeet eivät poista sitä perimmäistä ongelmaa.
Väsyttää, mikään ei kiinnosta, en löydä luontaisia keinoja piristää itseäni.
Kun söin normaalisti lääkkeitä niin oireet eivät tuntuneet enään niin suurilta.
Kävin psykiatrillakin aikoinaan, joka ei tosin auttanut minua yhtään.
Tuossa muutama kk sitten olo oli ollut tasaisen hyvä jo pidemmän aikaa, puhuimme lääkärin kanssa lääkkeiden alasajosta.
Nyt niitä lääkkeitä ollaan ajamassa alas, mutta viime viikkojen aikana on tullut oikea aallonpohja vastaan.
Mitään normaalista poikkeavaa ei ole tapahtunut, mutta olen ollut viimeaikoina taas ihan helvetin masentunut. En enää tiedä mikä avuksi tähän tilanteeseen.
Erityisesti tänään on ollut ihan sietämättömän synkkä- ja voimaton olo.
Eli miten voisin ratkaista tämän tilanteen? Tietysti lääkitystä täytynee taas nostaa, mutta lääkkeetkin ovat vain väliaikainen piristys.
Tuntuu että mikään ei auta, muutakuin lääkkeet, ja niitäkään ei huvittaisi syödä lopun elämäänsä. Varsinkaan kun lääkkeet eivät poista sitä perimmäistä ongelmaa.
Väsyttää, mikään ei kiinnosta, en löydä luontaisia keinoja piristää itseäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulta on yritetty kahdesti lopettaa lääkity ja molemmilla kerroilla olen ajautunut lähtötilanteeseen. Nyt en edes harkitse mitään sellaista, vaikka kuka ehdottaisi! Monet kroonisia sairauksia sairastavat syövät lääkkeitä koko elämänsä. Miksi meidän pitäisi niistä päästä eroon? Aivokemiani vaatii lääkitystä. En voi sille mitään.
En tiedä sinusta, mutta itselleni lääkkeet aiheuttavat sitten kaikenlaisia haittavaikutuksia. Aneemisuutta, poissaolevuutta, uneliaisuutta, painon nousua yms...
Ymmärrän kyllä että kaikki eivät edes haluaisi lopettaa. Itse haluaisin kyllä, mutta toisaalta, parempi melkein syödä lääkkeitä ja olla aivan zombie, kun olla jatkuvasti helvetin masentunut, ja piristää mielialaansa vielä huonommilla tavoilla kuten viinalla. Ehkä tämä tästä vielä menee ohi.
Mulla on kanssa ollut pitkään haaveena, että pääsisin eroon kaikista lääkkeistä. On jotenkin sellainen (harha?)kuvitelma, että lääkkeettömänä olisi vähemmän sumuista ja huuruista ja asiat kokisi jotenkin suorempaan ja olisi muutenkin normaalimman oloinen.
No nyt olen vieroittautumassa yhdestä lääkkeestäni (syön kaikkiaan 4:ää) ja on vieroitusoireita, ei pysty nukkumaan, päivisin unelias zombie, ei jaksa ruveta mihinkään. Puolensa ja puolensa on varmaan sekä lääkkeitten syönnillä että sillä, jos joku pystyy ilman niitä olemaan. Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että en tulisi toimeen ilman lääkkeitä. Yksilöllistähän se toki on miten pärjää. Toiveista se ei tietenkään koskaan katoa että pääsisi irti, saahan sitä unelmia olla, sanoi jo mummovainaani :)