Olen 52-vuotias nainen ja mulla on 31- vuotias poika. Poika on naimisissa mutta omia lapsia ei ole toistaiseksi. Jos poika kuolee ennen minua, niin kuka minut perii, ei kai vaan rahanahneet sisarukset?Siskoni sanoi aikanaan, että pitäis tehdä testamentti sisarusten hyväksi, ettei vaan lapsen isä peris mun omaisuuttani. Omaisuutta mulla on n. 500000 euroa. Kannattaako tehdä testamentti, joskus joku pankkitoimihenkilö sanoi nettä kannattaa tehdä ehdottomasti. Antakaa neuvoja.
kuka minut perii?
omakotitalo ja kesäm
21532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
>>Jos poika kuolee ennen minua, niin kuka minut perii, ei kai vaan rahanahneet sisarukset?>Siskoni sanoi aikanaan, että pitäis tehdä testamentti sisarusten hyväksi, ettei vaan lapsen isä peris mun omaisuuttani.
Aivan noin yksiselitteistä tuo ei ole. Rintaperillisen lakiosa on loukkaamaton.
"Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän
jälkeen.
Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen
perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta." (Perintökaaren 7 luvun 1 §)
Rintaperillisiä ovat siis lapset.
Jos rintaperillisiä ei ole, testaattori (testamentin tehnyt/teettänyt taho) voi päättää vapaasti kenelle (tai mille) omaisuuteensa testamenttaa.
Mitä vittua sinä horiset??? Jos kysymys on "Jos poika kuolee ennen minua, niin kuka minut perii" niin mitä siinä on tekemistä rintaperillisen lakiosan kanssa??
Kyllä aloittaja tietää että hänen poikansa perii hänet, mutta hän halusikin tietää kuka perii sitten jos poika on KUOLLUT ennen kuin aloittaja kuolee. Mihin nasse-setä antoi täysin oikean, tarkan vastauksen.
Vai meinaatko että kuollut poika jotenkin saa lakiosan???
Kuten toinen jo totesi, asia on aivan niin "yksiselitteinen" kuin kerroin.
Sijaantulo-oikeus taitaa käsitteenä olla vieras ja jos kysymys piti sisällään lauseen "Poika on naimisissa mutta omia lapsia ei ole toistaiseksi." on mahdollista, että pojalle tulee lapsia tai hän on sellaisen jo siittänyt, mutta sellainen ei ole syntynyt. Perintökaaren 9 luku ei taida olla tuttu ja jotenkin hiipii mieleen oletus, ettei keskusteluun osallistuneilla ole juridista koulutusta.
Jos aloittaja oikein erikseen muistaa mainita, että pojalla ei ole lapsia niin on täysin selvää että hänen kysymyksensä koskee tilannetta, jossa poika kuolee ennen häntä ja lapsettomana.
Aloittaja ja jokainen muu keskustelija tässä ketjussa ovat 100 % selvillä siitä että lapset perivät vanhemmiltaan vähintään lakiosan (joitakin erittäin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), ja jos lapsi on kuollut, lapsen lapset perivät lapsen sijaan.
Aivan älytöntä alkaa sotkea itsestään selvää asiaa latelemalla itsestäänselvyyksiä, joita ei ole edes kysytty (juuri siitä syystä että ne ovat itsestäänselvyyksiä).
Sitä paitsi, nasse-setä on vastauksessaan maininnut pojan mahdolliset lapset monessakin kohdassa ("ellei pojalla ole lasta"; "kun poika on avioliitossa (ja lapseton)"; "jos poika kuolee lapsetta ja puolisotta"), niin että sinulla ei ole mitään pohjaa väittää "noin yksiselitteistä tuo ei ole".
Etkö osaa lukea vai etkö vain ymmärrä lukemaasi?
Ap:
"Jos poika kuolee ennen minua, niin kuka minut perii, ei kai vaan rahanahneet sisarukset?"
Nasse-setä:
"Sisarukset/kuolleiden sisarusten lapset perivät, --->ellei pojalla ole lasta
"Käsite on vieras nimenomaan JMTR720:lle, kuoleman jälkeen pojalle syntyvä lapsi kun ei ole mikään sijaantulija."
Väitätkö oikeasti, että jos testattori (ketjun aloittanut henkilö) testamenttaa omaisuutensa pojalleen ja hän siittää lapsen ennen testaattorin kuolemaa, mutta kuolee itse ensin, niin tämä kummankin kuoleman jälkeen syntynyt lapsi ei olisi sijaantulija?
Jotta helpottaisi hieman keskustelijoiden kanssa kommunikointia, niin kertoisiko nasse-setä vaikkapa koulutuksensa? Omani on ylempi oikeustieteellinen tutkinto.
>>Väitätkö oikeasti, että jos testattori (ketjun aloittanut henkilö) testamenttaa omaisuutensa pojalleen ja hän siittää lapsen ennen testaattorin kuolemaa, mutta kuolee itse ensin, niin tämä kummankin kuoleman jälkeen syntynyt lapsi ei olisi sijaantulija?
Oheisessa linkissä vuodelta 2009 yhdeksän kommenttiani (nix nax´ina), joihin liittyy sijaantulija. Varsinkin kohdan 2 "Mielenkiintoinen kysymys" voisi kiinnostaa ammattilaistakin.
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/sijaantulija sort_name:"nix nax"?sort=created&perpage=25&term_keywords=sijaantulija
"Siviili II:n (mm. jäämistöoikeus) olen tenttinyt prof. Matti Ylöstalolle jo ennen sinun syntymääsi."
Mahdollista, mutta luultavimmin epätodennäköistä. Kertonet vuoden jolloin tuon suoritit, niin voin sitten arvioida tuonkin tiedon todenperäisyyttä.
Märkäkorva varmasti sinuun verrattuna, mutta ensimmäinen työpaikkani oikeuslaitoksessa oli raastuvanoikeudessa ja varmastikin käräjäoikeusuudistuksen ajankohdan tiedät, joten en tässä nyt varmaankaan vaippaikäinen ole.
Mutta jäädään odottamaan vastaustasi ja katsotaan oliko se sitten arviointivirhe vai ajatusharha.
Hölmökö olet! Vaikka ehkä oletkin joskus työskennellyt RO:n notaarina, niin minun tuomarikseni en sinua kelpuuta.
Se, oliko kysymyksessä arviointivirhe vai ajatusharha, selviää kyllä asian tuntevalle helposti muutamaan arkistokommenttiini tutustumalla. Diletantille taas asia ei selviä mistään. (Jollet osaa, niin tässä neuvo: ylhäällä oikealla Laaja haku, johon nimimerkki ja hae.)
Asenteeltasi vaikutat vaippaikäiseltä, olkoonpa fyysinen ikäsi mikä tahansa. Se kävi ilmi jo tämän keskustelun ensi kommentistasi, joka oli aiheeton, mutta bessewisser-mentaliteettia osoittava.
Kuulut niihin inttäjiin, joiden kanssa on hyödytöntä ryhtyä debattiin. Saat kyllä viimeisen puheenvuoron, ole hyvä vain.
Tässä vaivan säästämiseksi eräs em. kommenteistani, jossa on kysymys juuri perillisen kuoleman jälkeen syntyvästä sijaantulija-jälkeläisestä, kun perillinen on luopunut perinnöstä:
"""nix nax
22.11.2009 00:23
Mielenkiintoinen kysymys
Vastasin ap:lle jo vuorokausi sitten, mutta kun klikkasin "Lähetä", teksti häipyi bittiavaruuteen. Jäin odottamaan muiden vastauksia.
Vastauksessani päädyin kannallesi, eli että myöhemminkin elävänä syntyvä, ennen mummon kuolemaa siitetty lapsi saa sijaantulijaperillisen aseman.
Aihetta ei teoksissa Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I (910 s.) ja Aarnio, Suomen jäämistöoikeus II (429 s.), ole lainkaan käsitelty.
Aiheeseen liittyvät perintökaaren säännökset:
1:1
"Periä voi vain se, joka elää perittävän kuolinhetkellä; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä."
17:2a
"Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssilaissa (120/2004) ja ulosottokaaressa (705/2007)."
16:3
"Milloin perillinen tämän luvun säännösten mukaan on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."
Perinnöstä luopumista koskevassa 17 luvussa ei ole säännöstä siitä, kenelle luopujalle tulossa ollut perintö menee. Tilanteeseen on sovellettu analogisesti edellisen 16 luvun (jonka otsikko kuuluu "Perillisen ja testamentin saajan oikeuden vanhentumisesta") 3 §:n säännöstä.
Jos nyt aivan kirjaimellisesti lähdettäisiin tulkitsemaan, niin miten olisi käsitettävä tämä: "menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää"?
Jos nimittäin luopujaperillinen on tulossa olevan lapsen äiti, niin äidin kuollessa ennen mummoa, myös sikiö (ilmeisesti) olisi kuollut - eikä voisi olla sijaantulijana.
No, näin "fyysisesti" ko. säännöstä ei varmasikaan ole tarkoitettu tulkittavaksi. Sen tarkoitus on ollut osoittaa sijaantulijoiden asema perittävään ja luopujaan nähden eli ap:n tapauksessa, että sijaantulijoita ovat hänen lapsensa tasaveroisesti, mummon kuoltua syntyvä kuitenkin PK 1:1:stä ilmenevin erityisedellytyksin. Näin minä asian tulkitsen.
Lapsen syntymä voi ajoittua perunkirjoituksen 3 kk:n määräajan jälkeen. Jos näin käy, perukirjassa on syytä mainita tulossa olevasta sijaisperillisestä ja vaikka liittää mukaan kopio lääkärinlausunnosta, josta raskauden alkamisajankohta ilmenee."""
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8636836#comment-41101512
Luepa myös seuraava, edellä lainatun kommentin jatko. Sen pohdinnat todennäköisesti kuitenkin menevät sinun oikeudellisen ajattelukykysi yli:
""nix nax
22.11.2009 23:35
sopan hämmennystä
Löysin teoksesta Pertti Puronen, Perintö- ja lahjaverotus, mielenkiintoisen oikeustapauksen. Puronen, veroguru, ei nyt käsiteltävänä olevasta tilanteesta, toisen gurun Aarnion tavoin, lausu halaistua sanaa. Mutta käsitellessään perinnöstä luopumista hän on yhtenä esimerkkitapauksena viitannut ratkaisuun KHO 1975 II 536, joka kuuluu:
"Kun veli oli 8.12.1968 tehdyllä sopimuksella luopunut perintöoikeudestaan 30.11.1968 kuolleen isänsä jälkeen tämän toisena perillisenä olleen sisarensa hyväksi, sisaren katsottiin saaneen myös veljensä osuuden perintönä suoraan isältään. Vaikka veli oli sittemmin ollut läsnä perunkirjoituksessa sekä osituksessa ja perinnönjaossa ja hyväksynyt ne, hänen ei katsottu noilla toimenpiteillä ottaneen vastaan isänsä jälkeen tulevaa perintöä."
Tuon tekstin valossa oikeuskysymyksenä näyttää olleen ainoastaan se, mikä merkitys pojan mainitulla aktiivisuudella oli ollut mahdollisena perintöön ryhtymisenä (jolloin ns. tehokas luopuminen ei olisi tullut kysymykseen).
MUTTA, mikä ihmeellisintä, Purosen alaviitteessä esittämästä kommentista käy ilmi, että veljelle olikin 8 kk isän kuoleman jälkeen syntynyt lapsi. Tämä relevantti tosiasia on KHO:n ratkaisussa kokonaan sivuutettu. Puronen kirjoittaa:
"KHO:n ratkaisu olisi ollut oikea, mikäli veljen lähin perillinen olisi ollut tämän sisar. Esittelijän päätösehdotuksen mukaan oli selvitetty, että veljelle oli 30.7.1969 syntynyt lapsi, jota oli PK 1:1:n ja asiakirjoista saadun selvityksen nojalla pidettävä veljen perillisenä tämän isän kuollessa. Näin ollen veljen olisi ollut katsottava ottaneen perinnön vastaan (ryhtyneen siihen) luovuttaessaan sen muulle kuin perilliselleen."
Enempää Puronen ei KHO:n merkillistä ratkaisua kommentoi.
Puronen siis pitää selvänä, että luopujan lapsi, joka oli siitetty ennen isoisänsä kuolemaa ja syntyi elävänä, olisi luopujan sijaantuloperillinen. Koska luopumista ei ollut tehty tämän luopujan lähimmän perillisen, vaan luopujan sisaren hyväksi, luopujan olisi tullut maksaa saannostaan perintövero ja sisaren puolestaan saamastaan lahjasta lahjavero. Kun näin ei tapahtunut, KHO:n ratkaisu oli virheellinen.
Mutta miksi KHO kerrotunlaisen ratkaisun teki, kun sillä oli tiedossa, että luopujalle syntyi lapsi, joka oli siitetty ennen perittävän kuolemaa? Eikö KHO kiinnittänyt huomiota muuhun oikeuskysymykseen kuin ratkaisun selostuksesta ilmenevään (perunkirjoitukseen osallistuminen tms.)? Oliko siis kysymys "työtapaturmasta"?
Vai onko ratkaisu tulkittavissa siten, että KHO ei ollut antanut luopujan syntymättömälle lapselle sijaantulijaperillisen asemaa? Jos näin olisi, niin kovin oudolta tuntuu, että noin keskeinen ratkaisuun vaikuttava seikka olisi jäänyt tapausselostuksessa kokonaan huomiotta.
Kallistun sille kannalle, minkä Puronenkin ilmeisesti on omaksunut, kun ei asiaan ole enempää tarttunut, että kyseessä on KHO:n työtapaturma. Ja että ko. lapsi siis oli luopujan sijaantuloperillinen, vaikka syntyi perittävän kuoleman jälkeen.""
Eiköpähän näissä kommenteissani ole kerrottu sijaantulosta enemmän kuin sinä siitä koskaan olet tiennyt. Lienet edelleen kannallasi, että en tiennyt, mikä on sijaantulija. Pidä kaikin mokomin kantasi, enempään kinaamiseen en kanssasi ryhdy.
Kysymys oli ilmeisesti vaikea tai et huomannut sitä, joten esitän sen uudelleen:
"Mahdollista, mutta luultavimmin epätodennäköistä. Kertonet vuoden jolloin tuon suoritit, niin voin sitten arvioida tuonkin tiedon todenperäisyyttä." Eli voitko kertoa?
Kysymys 2.
Oletko OTK/OTM (jälkimmäinen tuskin, mutta ehkä sekin on mahdollista), OTL, OTT?
Jos kerran nimimerkin suojista kirjoittelet, niin tuon paljastaminen ei liene kovin uskaliasta?
Ja en toimi tuomarin virassa ja jos toimisin, niin sinulla tuskin olisi hirveästi sanottavaa olisinko tuomarisi vai en, ellei nyt välimiesmenettelystä olisi kyse. Aika harvoin nuo kantajat ja/tai vastaajat saavat äänestellä kuka heidän juttuaan on ratkomassa. Mutta katsotaan kykenetkö vastaamaan noihin kahteen, sinällään aika helppoon kysymykseen vai jatkatko kädet täristen erilaisten juttujen copypasteamista mitä en jaksa edes lukea.
>>Oletko OTK/OTM (jälkimmäinen tuskin, mutta ehkä sekin on mahdollista), OTL, OTT?
Eiköhän minulla ole tutkintonimikkeet ihan hyvin hallussa. Nimikkeitä löytyy toki useampiakin kuten molempien oikeuksien tohtori jne. mutta harvempi varmaan noita enää käyttää, joten käytössä ovat mainitsemani (OTK/OTM, OTL ja OTT).
Et edelleenkään vastannut kysymykseeni, joten toistan:
1. Milloin suoritit tuon mainitsemasi?
2. Tutkintonimikkeesi?
Etkö rohkene edes kohtaan 1 vastata, niin voitaisiin päätellä oletko nyt 5000:n viestisi aikana tehnytkin jo kenties kaksi virhettä?
Näkisin asian niin, että sinut perii pirut ihan oikeasti :)))
Kannattaa ehdottomasti tehdä testamentti. Mikäli poika kuolee ennen sinua, sisaruksesi ovat sen jälkeen perimysjonossa. Eli sinne menee, ja luultavimmin jonkinlaisena yhteisjakona.
Tekisin itse sellaisen testamentin, jossa olisi kaksi osaa, ensimmäisessä testamenttaat kaiken omaisuutesi pojallesi, jos hän on elossa. Toisessa, mietit minne sitten haluaisit omaisuutesi menevän. Kannattaa ehkä miettiä luovempiakin ratkaisuja, kuten hyviä ystäviä, kummilapsia, hyväntekeväisyyttä.
Edellisen neuvo oli mitä järkevin.
Mieti mihin tarkoitukseen haluaisit omaisuutesi menevän, jos poikasi kuolisi ennen sinua. Vaihtoehtoja on lukemattomia.
Ahneet sisarukset syrjäyttyisin testamentilla.
me teimme testamenttiin lisäyksen että jos koko perhe menehtyy jostain syystä, silloin perijänä on hyväntekeväisyys organisaatio. täten ei sukulaiset peri mitään., kerta eivät ole sen arvoisia.
Kannattaa tehdä testamentti!
sitähän tässä kysyttiin, suurin osa keskustelusta oli kummallista kinastelua oikkarin tutkinnoista ja titteleistä, valitettavasti!