oon aika yksinäinen vieläkin, vaikka kavereita on tullut jo vuosien varrelta. Uskon tämän "yksinäisyyden tunteen" laukeamaan vasta sitten kun löydän kumppanin, jota olen etsinyt jo ties miten kauan. Se olisi niin mukavaa tehdä kaikenlaista kivaa oman tyttöystävän kanssa, mutta ei ole löytynyt. EN ymmärrä, miksi olen ollut etenkin nuorempana niin YKSIN, että välillä on masentanut kunnolla - oon jopa käynyt itsemurhan rajamailla mutta tekemättä sitä (onneksi). Nyt on asia parantunut, vaikkakin se kulta puuttuu, mutta miksi mulla on tällainen kohtalo niin en ymmärrä, koska oon kunnon tyyppi kaikin puolin ja sosiaalinen. No kunhan se kulta joskus löytyy niin vannon etten IKINÄ tule pettämään häntä, en vaikka olisi mikä!
Aika sekava, mutta koittakaa kestää! Tsemiä yksinäisille, tiedän tunteen!!!
T. jatkaa odottelua...
Aika sekava, mutta koittakaa kestää! Tsemiä yksinäisille, tiedän tunteen!!!
T. jatkaa odottelua...
Vastaukset 9
Vanhimmat
heips!
Mulla on ihan sama juttu, olen 18v tytsky...
Onhan mulla niit tuttuja, mutta kavereit vaan yks.. kaks..
Tunnen itseni kanssa yksinäiseksi ja olen miettinyt samaa että, sitten kun seurustelen niin en enää tunne tätä masentuneisuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Olin nuorempana aika ujo, kaippa sen takia sitten jäinkin ns. yksin.
Nyt olen paljon sosiaalisempi ja tulen kaikkien kanssa juttuun, mutta silti on tilanne sama..
Sairastin syömishäiriötä n. pari vuotta ja olin silloin erittäin lähellä itsemurhaa, kaveri kerkesi väliin.
Nyt olen terve, sosiaalinen, iloinen persoona ja tuleva hoitoalan ammattilainen.
Olen avoimesti, ilolla tutustumaan kaikkeen uuteen. Ja olen aivan samaa mieltä kanssasi, kun sen jonkun joskus kohtaan, niin en tule koskaan pettämään häntä, vaan jos rakasta, rakastan aidosti.
Aurinkoista kesänjatkoa!
per aspera ad astra= vaikeuksien kautta voittoon :)!
päin olet? Mä oon Helsingistä.
mie oon savonlinnast.. mut tarkotus on muuttaa pk seudul ens keväänä.
mailata saa jos kiinostaa :):
[email protected]
kävin siellä juhannuksena! Oikeesti!:)
ai kävit :D ou jee siistii :)!
puhut kuin mä.. olin ennen niin yksinäinen.. kavereita oli, mutta ne pettivät mun luottamuksen.. lopulta uskaltauduin hiukan avata suojamuuriani ja sain muutaman uuden ystävän.. nykyään kaikki harvat ystävät ovat vakiintuneet ja tuntuu, että oon taas yksin.. oma kulta puuttuu, enkä tiiä miksi.. kaipaisin vaan sitä jotakuta, jonka kanssa voi vaan olla oma itsensä..
Lohduttavaa huomata, että meitä on muitakin nuoria yksinäisiä. Pinnallisia kaveruussuhteita on muutama, ystäviäkin ehkä pari, mutta ei ketään jolle voisin kertoa aivan kaiken. Se maailman tärkein ihminen vain puuttuu..
tiedän mitä tarkotat. mä täytin tänään 18 ja olen jo kaks viikkoo miettiny mitä virkaa mul on täs elämäs. mullakaan ei ole sitä omaa kultaa noh ei mulla niitä kavereitakaan pahemin ole vuosien varrella kaikki on vaan jättäny mut. eikä se ole kiva tunne. kaikista hauskin sanonta on kyllä se "mikä ei tapa niin se vahvistaa" just joo mun mielestä se mikä ei tapa tappaa enemän. mutta kaipa me yksinäiset löydetään joskus joku.
Itselläkään ei ole tyttöystävää, vain pari kaveria, joita tapailen ehkä pari kertaa viikossa.