Minä tunnen itseni yksinäiseksi ja olen siksi masentunut.
Olen avoliitossa ja minulla on hyvä kumppani ja meillä menee ihan hyvin.
Olen muuttanut monta vuotta uudelle paikkakunnalle asumaan ja en tunne täältä oikein paljon ketään ja minulla ei ole muita ystäviä miehen lisäksi ja meillä ei käy paljon vieraita.Minun sukulaiset asuu 300km:npäässä ja he pääsevät harvemmin käymään meidän luonamme ja silloin tällöin nähdään miehen sukulaisia.
Minulla ei ole ketään tyttökaveria jonka kanssa voisin jutella "tyttöjen juttuja".Kyllä sitä haluaa myös muita ystäviä miehen lisäksi.
Paikkakunta jossa asun niin tämä paikkakunta on pieni paikkakunta ja ihmiset ovat sisäänpäin lämpiävää ja ihmiset ovat sukurakkaita.
Kesällä ei ole oikein mitään harrastuspiirejä,ei ole kansalaisopisto toimintaa ja eikä mitään muutakaan toimintaa kesäisin,kaikki hiljentyy kesäksi.
Tuntuu että kaikilla on vain ne omat sukulaisensa joiden kanssa vietetään yhteistä aikaa ja muualta muuttaneet tuntevat olonsa ulkopuoliseksi ja orvoksi.
Minua ahdistaa tämä kesä ja se että yksinäisyyteni korostuu vielä enemmän.Minä olen valitellut myös miehelleni yksinäisyyttä ja hän huomaa miten olen ollut masentunut.
Kun syksy tulee,niin sitten alkaa elämä normalisoitua ja alkaa kaikki harrastuspiirit pyöriä normaaliin tapaan,niin sitten voin lähteä harrastuksiin.
Miksi kesällä kaikki toiminta loppuu,tuntuu että kun on kesä niin sitten loppuu myös elämä,varmaan teistä tuntui hauskalta tämä toteamukseni "että silloin loppuu elämä".Minua ahdistaa näin kesällä että ei ole mitään harrastuspiirejä ja kaikki toiminta hiljenee.Ainakin tällä uudella paikkakunnalla ei ole mitään toimintaa ja kaikki haluaa vain olla sukulaistensa kanssa.Ja se että kukaan ei kutsu kylään ja kukaan ei tule käymään meillä.
Tuntuu vain että miten kauan jaksan tällaista,haluan elämältä enemmän.
Olen avoliitossa ja minulla on hyvä kumppani ja meillä menee ihan hyvin.
Olen muuttanut monta vuotta uudelle paikkakunnalle asumaan ja en tunne täältä oikein paljon ketään ja minulla ei ole muita ystäviä miehen lisäksi ja meillä ei käy paljon vieraita.Minun sukulaiset asuu 300km:npäässä ja he pääsevät harvemmin käymään meidän luonamme ja silloin tällöin nähdään miehen sukulaisia.
Minulla ei ole ketään tyttökaveria jonka kanssa voisin jutella "tyttöjen juttuja".Kyllä sitä haluaa myös muita ystäviä miehen lisäksi.
Paikkakunta jossa asun niin tämä paikkakunta on pieni paikkakunta ja ihmiset ovat sisäänpäin lämpiävää ja ihmiset ovat sukurakkaita.
Kesällä ei ole oikein mitään harrastuspiirejä,ei ole kansalaisopisto toimintaa ja eikä mitään muutakaan toimintaa kesäisin,kaikki hiljentyy kesäksi.
Tuntuu että kaikilla on vain ne omat sukulaisensa joiden kanssa vietetään yhteistä aikaa ja muualta muuttaneet tuntevat olonsa ulkopuoliseksi ja orvoksi.
Minua ahdistaa tämä kesä ja se että yksinäisyyteni korostuu vielä enemmän.Minä olen valitellut myös miehelleni yksinäisyyttä ja hän huomaa miten olen ollut masentunut.
Kun syksy tulee,niin sitten alkaa elämä normalisoitua ja alkaa kaikki harrastuspiirit pyöriä normaaliin tapaan,niin sitten voin lähteä harrastuksiin.
Miksi kesällä kaikki toiminta loppuu,tuntuu että kun on kesä niin sitten loppuu myös elämä,varmaan teistä tuntui hauskalta tämä toteamukseni "että silloin loppuu elämä".Minua ahdistaa näin kesällä että ei ole mitään harrastuspiirejä ja kaikki toiminta hiljenee.Ainakin tällä uudella paikkakunnalla ei ole mitään toimintaa ja kaikki haluaa vain olla sukulaistensa kanssa.Ja se että kukaan ei kutsu kylään ja kukaan ei tule käymään meillä.
Tuntuu vain että miten kauan jaksan tällaista,haluan elämältä enemmän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirjoittelen sinulle huomenna tai a.s.a.p.
Koita kestää.
Kun kirjoitin tuon edellisen viestin,niin halusin purkautua täällä ja olin todella masentunut silloin tuota viestiä kirjoittaessani.Tilanne ei ole parantunut siitä,ei ole ystäviä ja tunnen edelleen itseni yksinäiseksi.
Onko ketään jolla olisi samanlaisia kokemuksia ja miten te olette selviytyneet?
Ei varmaan ole kivaa olla pienessä paikkakunnassa yksin. Varsinkin kesällä kaipaa ystäviä, perhettä (äiti, isä..) ja tiedätkö, että ihminen kaipaa usein juuri sellaisia asioita, joita ei ole helppo saada.
Asun myös pienellä paikkakunnalla eikä minullakaan ole "oikeita" ystäviä muutakuin perhe, jonka kanssa asun.
On täällä äiti isä mutta eipä siellä sitten tule kovin usein poikettuakaan, kun heillä on muuta tekemistä.
Minä olen oppinut nauttimaan luonnosta, lapsestani, harrastan valokuvausta, muuntelen kuvia G5:llä ja sen ohjelmilla. Se on ihan kivaa puuhaa.
Normaalikesinä matkusteltiin tosi paljon ympäri maailmaa ja nyt nautin siitä, että saan olla kotona. Reissaaminen on melko raskasta vaikka monet sitä kadehtivatkin.
Niin, tämän paikkakunnan riesa on hirvittävä kateus. Olen syntyisin täältä mutta minä olen hyvin pidättyväinen suhteissani muihin, sillä jos avaan suuni väärässä paikassa niin jopas jotakin.
Samoin minulle ei sovi esim. käydä tyttöporukoissa ulkona. Siinä on viehätystä monelle mutta ei minulle.
Tämä on vaikea kysymys mutta onko sinulla lapsia ? Heidän kanssaan jaksaa tehdä montaa juttua ja he ovat ihania kavereita.
Toisaalta, jos puolisosi ymmärtää sinua, onko mahdoton tilanne muuttaa lähemmäksi entistä kotipaikkaasi vai oletteko jostakin erityisestä joutuneet juuttumaan juuri sille paikalle, jossa nyt asutte.
Kavereita on vaikea saada hakemalla - ne tulevat, jos ovat tullakseen.
Tämä on nyt aivan varmaan sekava vastaus, mutta tuli laitettua ainakin jotakin.
Ystävällisesti
Tämä on tosi pieni paikkakunta.En ole huomannut että ihmisillä on kateutta toisiaan kohtaan.Ihmiset on erilaisia luonteeltaan ja ollaan sisäänpäin kääntyneitä ja niin sukurakkaita,kun joku muuttaa muualta päin tälle paikkakunnalle,niin jää herkästi ulkopuolelle.
Minulla ei ole lapsia ja ei ole halua ruveta hankkimaan lapsia.
On kyllä käynnyt mielessä että jos muutettaisiin pois tältä paikkakunnalta,mutta pitää vielä katsoa,mitä tehdään.
Se minua ahdistaa ja masentaa kun joutuu olemaan yksin ja ei ole kavereita.Ennenkuin muutin tälle paikkakunnalle niin minulla oli entisellä kotiseudulla ystäviä ja kavereita ja oli myös harrastustoimintaa ja kävin niissä paljon.
Minulla on ikävä entisiä kavereita ja on myös ikävä entiselle kotiseudulle.
Kyllä teidän pitäisi tarkkaan miettiä, mitä teette, jotta jo teidän suhteennekin kestäisi.
Jos sinulla on jatkuvasti paha olo jo nyt, niin tuskin se ihan helpolla paranee, jos jäätte sinne.
Ihminen voi olla todella julma toiselle silloin, jos paikkakunnan väki on ns. yhtäköyttäyhdistys.
Eihän siihen pääse sisään kuin kulumalla tai hyvällä onnella.
Koitapa pärjäillä mutta mieti nyt tarkkaan ihan itsekkäästi itseäsi - elämme vain kerran ja sen pitäisi olla kivaa. Eikö vaan.
Ystävällisesti.
Serkkuni on samassa tilanteessa. Pienellä paikkakunnalla, mutta siellä ei ole edes mitään noita mainitsemiasi harrastusmahdollisuuksia, jollei itse mene ulkona olevalle tenniskentälle pelaamaan. Meistä sukulaisistakin tuntuu pahalta, että hän on niin kaukana ja vielä pahemmalta tuntuu, kun siellä käy ja lähtee pois. Nuoren tytön silmät kostuvat, että taas jää aivan yksin.
Yritä nauttia kesästäsi, vaikka harrastusmahdollisuudet ovat nyt vähissä. Ajattele, ettet ole ainoa pienen paikkakunnan asukki ja kärsijä. Itse olen suurkaupungin asukki ja myös vakavasti masentunut, ei se täälläkään ole helppoa, paitsi, että täällä ehkä on paremmat mahdollisuudet saada pidettyä masennuksensa salassa.
Hyvää kesää sinulle, yritä nauttia siitä ja voimia sinulle!!!
Ihan kuin olisin kirjoittanut tuon tekstisi itse!
Kyllä naisihminen kaipaa ystävää juttuseuraksi vieraalla paikkakunnalla. Miehen on vaikea sitä ymmärtää. Mulla on kans kotona asiat ihan ok, mutta sellanen ystävä puuttuu, jonka kanssa vois jutella ja käydä kaupungilla. Olen muuttanut etelä pohjanmaalle vajaa vuosi sitten opiskelemaan, eikä näihin täkäläisiin tahdo tutustua millään. Kauhee ikävä takas kotiin...ja sinne kun on tosiaan se 300 km, ei joka viikonloppu ole varaa lähteä. Heinäkuu masentaa minut aivan täysin. Odotan elokuuta, että koulu alkaa taas. Olen kolmekymppinen alanvaihtaja, eikä minulla yleensä ole ollut ongelmia ihmis- suhteiden luomisessa. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun taas miesystäväni haluaa olla kotona. Muuten meillä menee hyvin. Tässä se ongelma kai sitten on! Syksyä odotellessa toivon sinulle aurinkoista heinäkuuta ja jaksamista!
Minulla on juuri ne samat tunnot,joista kirjoitit.Minä asun myös Etelä-Pohjanmaalla ja olen muuttanut tänne E-Pohjanmaalle kaksi vuotta sitten.Olen huomannut saman että näihin täkäläisiin ei tutustu millään.Minulla on myös ikävä entiselle kotiseudulle ja on ikävä sukulaisia ja ystäviä.
Haluaisitko meilata minun kanssani?Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.Minä voin laittaa sinulle tulemaan sähköposti osoitteeni.
Joo, se olisi mukavaa kirjoitella! Laita vaan osoitteesi, niin vastaan sinulle.
Minä lähetän sinulle sähköpostiosoitteeni:
[email protected].
Kirjoittele.
Jos edellinen pitää paikkansa ja olet etelä-pohjanmaalla, olen kokenut saman. Viisi vuotta voin huonosti, aina ajattelin, että tämä on väliaikaista ja kun töitä löytyy muualta muutamme pois. Niitä ei vain löytynyt ja minun piti hyväksyä se, että tämä on minun kotikaupunkini monta, monta vuotta eteenpäin. Rupesin pikkuhiljaa viihtymään, kun en koko ajan ajatellut, että tämä on vain väliaikaista.
Asut pienellä paikkakunnalla ja sinulla on varmasti luonto lähellä, se on antanut yllättävän paljon minullekin, alkuperäiselle stadilaiselle, joka ei erottanut pääskystä suruvaipasta. Kerään luonnonkukkakimppuja, nykyään jopa kuivaan, sienestän, vaikka inhosin joskus sieniruokia, marjastan ja luonnosta olen löytänyt kesätekemiseni, siellä en kaipaa seuraa, se on siellä tuulen humina ja linnun laulu. Yritä, jos se antaisi sinulle samanlaisen voiman kuin minulle.