Eräs viime vuosisadan alkupuoliskolla syntynyt tuttavani aiheutti itselleni taas melkein vuorokauden kestävän angstin kun hänet viimeksi tapasin. Henkilö puhuu itsestään koko ajan, kaikkien muiden kokemukset kääntyvät oman egon tulkinnaksi. Kun hänelle läheisin ihminen yrittää osallistua keskusteluun, tämä tuttavani keskeyttää heti. Hän puhuu erityisesti kumppanistaan, mutta yleensäkin muista ihmisistä väheksyen, ja pahaa selän takana. Toisaalta - hän tekee itseään kuitenkin valtavasti tykö varsinkin uusille tuttavuuksille ja hänelle on tärkeää pystyä mainitsemaan sosiaalisista verkostoistaan. Hän selvästi samastuu menestyjiin, ja jollain tavalla tuntuu vaivautuvan ns. vähälahjaisuudesta.
Ylipäänsä oma paha oloni syntyy jonkinlaisesta "pelaamisen" tunteesta. Kyseinen henkilö ikäänkuin pyörittää hovia, ja järjestelee ympärillään oleville henkilöille erilaisia pikku tehtäviä joilla sitouttaa heitä, toki jaellen samalla pieniä vastalahjojakin. Hän tuntuu hurmaavan ihmisiä, ja samaan aikaan aiheuttaa osalle läheisistään selvää kärsimystä. Miten erottaa narsismin tyhmästä itsekeskeisyydestä. Onko se tuo manipulointihalu ja -kyky?
Ylipäänsä oma paha oloni syntyy jonkinlaisesta "pelaamisen" tunteesta. Kyseinen henkilö ikäänkuin pyörittää hovia, ja järjestelee ympärillään oleville henkilöille erilaisia pikku tehtäviä joilla sitouttaa heitä, toki jaellen samalla pieniä vastalahjojakin. Hän tuntuu hurmaavan ihmisiä, ja samaan aikaan aiheuttaa osalle läheisistään selvää kärsimystä. Miten erottaa narsismin tyhmästä itsekeskeisyydestä. Onko se tuo manipulointihalu ja -kyky?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Manipulointi esitää suurta osaa narsistin elämässä. Narsisti ei tunne empatiaa toisia kohtaan, ellei siitä ole heille jotain hyötyä. Sekin on hyvin laskelmoitua.
Äitini on narsisti. En ole hänen kanssaan ollut tekemisissä kohta 10 vuoteen. Jopa lastenlasten (pienten) edelle menivät hänen omat tarpeensa.
Osaa näytellä äärimmäisen miellyttävää ja sydämmellistä ihmistä ja kun "miellytettävä" poistuu, on narsisti kuin toisesta ääripäästä, todella julma ja kylmä. Myös omia mokailujaan pisti lastenlasten syyksi, jopa niin että lastenlapset olivat paikalla.
Tekstisi perusteella olet ymmärtänyt em. eron.
olin töissä joskus narsistin alaisena.. siitä oli vähän vaikea päästä karkuun ja hän systemaattisesti ovelalla tavalla mursi itseluottamustani päivä päivältä, ja niin mielyttävän kuvan antaa itsestään ulkopuolisille, utelee asioita joita sitten käytti häikäilemättömästi minua vastaan mustamaalasi muille työntekijöille katsoi minua julmasti saaden minut odottamaan jotain pahempaa, olin koko ajan varpaillani ja simputti piilopiruili kaikkien kuullen.ja yritti saada kaikki minua vastaan.. kylmät väreet menee vieläkin todella uskomatonta empatian puutetta, hänhän suorastaan nautti tilanteesta, sitä kuvastaa jo se että työn antajana olisi voinut antaa minulle lopputilin jos kerta olin niin huono työntekiä mitä hän antoi kaikille ymmärtää..
mutta hänellä piti olla joku jota sai talloa hänellä oli kuulemma aina joku uhri... sairasta.. ja jälkensä minuun jätti kyllä.. onneksi työsuhde oli määräaikainen..