Paluu filmiin

Kyllä asia on juuri näin, kuin kirjoitat. Samat fiilikset on itsellänikin. Olen kuvannut digille monenlaisilla kameroilla, mutta aina palaan filmiin takaisin. Ei vain jostain syystä digikamerat innosta pitkään. Kun omistan pari huippufilmikameraa, niin kuvan laatu riittää ja kuvaaminen on yhtä juhlaa.
Olen myynyt aina digivehkeet pois viimeistään puolen vuoden päästä alkuinnostuksen laannuttua.
Kunnon filmikameroihin ei kyllästy koskaan.
Toivottavasti filmi elää ja voi hyvin vielä pitkään.

Kunnollista kehittämöä alkaa olla vaikea löytää.

Kehityksen (filminkehityksen), niin kannattaisi edelleen käyttää filmiä hinta on kaksinkertaistunut, joten luulisi olevan varaa litkuihin.

Ellei filmi ja ennenkaikkea kehitys olisi niin kallista, niin kannattaisi edelleen käyttää filmiä. Vuodessa räpsii helposti uuden kameran hinnan.

Nämä on aina hauskaa luettavaa nämä filmi-hypetykset
Itsekin filmiajan kasvatti ja aktiivista kuvausta takana reilut 30 vuotta.. täytyy silti sanoa, ettei filmiin ole omalla kohdalla enää paluuta.
Ja nyt heti vänkääjille tiedoksi, että paluuta filmiaikaa ei ole estämässä filmille kuvaamisen taito, vaan pikemminkin sen rajoitteet. Rajoitteita voisin luetella pitkän rimpsun, mutta tässä vain muutamia.

-Kuvaamista osittain rajoittaa filmiherkkyys, eli olet sidottu kuvaussession aikana samaan herkkyyteen.

-Itse olen oppinut ja suosin edelleenkin tarkkaan harkittuja laukaisuja, siltikin tulee joskus ammuttua "sarjatulta" -tätä ei raski tehdä filmillä usein.

-Valotuksen haarukointi on digiaikana naurettavan helppoa ja "halpaa", sekä lisäksi valottumista on helppo tarkkailla takapaneelin histogrammilta, sekä ylivalottumista indikaattorialueiden vilkkumisena.

-Filmiaikana rullan-parin lähettäminen / vieminen likkeeseen oli tietenkin omanlainen ohjelmanumeronsa, sekä paperikuvien tai diafilmin jännittäminen ja odottaminen.. ja monasti pettyminen. Paperikuvissa lähes järjestäin jouduit maksamaan myös melkein onnistuneista kuvista, diassahan ei ollut niin väliä, kun kaikki oli jo filmin ostohetkellä maksettu. Pettymys vain saattoi olla suuri, kun taaskaan-ei-tullu-kuin-melkein-onnistuneita. No jospa ne tummat diat näkyis projektorilla jotenkin.. tai voinhan yrittää kuvata ne uudestaan joku viikko.. joutuu vaan taas odottamaan tulosta viiko-pari.
Entäpä sitten lisäkopioiden tekeminen niistä pikku puudeleista, nassikoista ja rinsessoista.. Ai lisäkopiot.. missähän ne negat taas olikaan ja missä kunnossa. Ja sitä tihruumista niistä negoista.. huhh, ei kiitos.

Kotikoneella, mikäli hallitset kuvien- ja värinhallintaa on lopputulos jokaisella kuvalla juuri sellainen, kun haluat.. tai osaat. Kaikki on siis taidoistasi kiinni.
Mikäänhän ei estä tekemästä tai teettämästä niistä rakkaimmista ja korvaamattomista huippulaatuisista editoiduista finaalikuvista paperikuvia, jotka on siis esim laserilla tuotettu oikealle valokuvauspaperille ja jonka värit ja ikä kestää takuulla saman kuin kemiallinen vedostus -haalistumatta. Myös esim CD:lle tai DVD:lle tallentaminen ei ole ongelma -jos osaa, eikä niiden kuvien näyttäminen tv:n kautta vie yhtään sen enempää aikaa kuin kuva-albumin esiinkaivaminen ja näyttäminen. Ja ne parhaimmat kuvathan vain tallennetaan esim levyille, eikä niitä kaikkia tuhansia ja taas tuhansia identtisiä sarjatulikuteja.

Mv-kuvissa ja niiden tekemisessä (jos itse teki) -tuhraantui aikaa iltatolkulla yömyöhään.. ja ne litkut.. huhh, en viitsi edes ajatella niitä enää. Nyt nuokin kuvat tulevat samalta "linjalta" varsin kivuttomasti.

Tässä ja monessa muussakin mielessä en millään jaksa sulattaa ns. täyskäännöksiä filmiin takaisin. Ei edes ratrohengessä mikään saisi enää palaamaan siihen aikaan -vaikka nuo vermeet tuolla kaapissa olisikin valmiina.

Nuo "ammattimaiset" halvat filmijärkkärikamerat eivät anna yhtään mitään lisäarvoa kuvan laadulle. Esim negan dynamiikka hyytyy entisestään paperille vedostettaessa, hyvin valotettu dia sen sijaan antaa kaivaa hyvällä skannerilla sävyjä reilustikin.
Myös digillä kuvattaessa valokuvaus on tärkeää. Mikä pakko siitä kuvaamisesta on tehdä tuskaa.. voihan siitä nauttia digilläkin.
En itse sanoisi, että filmirae on välttämättä kaunista, kohinaakin voi hallita -jos osaa.

""Yksi mieltä askarruttava kysymys on se, vaihtavatko valokuvaamot kemikaalejaan tarpeeksi usein ja käyttävätkö he kunnollisia liemiä nykyisin, kun oikeiden valokuvien kysyntä on laskenut olemattomiin.""

Hyvä kysymys. Asianmukaiset online-labrat pitävät jo kilpailullisistakin syistä laitteensa kunnossa ja parhaimmat kalibroivat profiloitua työnkulkuaan jopa useamman kerran päivässä.

Valokuvaus on napin painamista.

-K

Painat vain nappia digikameralla on maailman suurin vale. Senjälkeen se työ vasta alkaa, josta filmillä välttyi kokonaan.

"-Kuvaamista osittain rajoittaa filmiherkkyys, eli olet sidottu kuvaussession aikana samaan herkkyyteen."

Minulla oli aina kolmerunkoa ja jokaisessa erilainen filmi.

"Mv-kuvissa ja niiden tekemisessä (jos itse teki) -tuhraantui aikaa iltatolkulla yömyöhään.. ja ne litkut.. huhh, en viitsi edes ajatella niitä enää. Nyt nuokin kuvat tulevat samalta "linjalta" varsin kivuttomasti."

MV-kuva oli valmis kuva, vaikka siinä iltamyöhään menikin. Digikuva on vain bittikasa, vaikka siinäkin on mennyt iltamyöhään.

Diakuvat kelpasi aina "as is", mutta jokaisesta digikuvasta rääytään, rakeinen (jos käyttää kohinanpoistoa niin yksityiskohdat häviää), tuossa on pölyhiukkanen (näkyy vain 200-300 kertaisella suurennuksella), tuokohta olisi pitänyt kloonata pois (halutaan vääristää kuvan sisältöä), tuosta olisi voinut vähän rajata (ei viitsitä itse cropata, vaan pitäisi arvata heidän ajatukset etukäteen), Kuva on tuosta kohtaa suttinen (hienoinen sumu nousee), tuossa on ca:ta (Ei kuitenkaan näy kuin 200 kertaisella suurennuksella), Sääilmiöitä ei ymmärretä ollenkaan (filmillä upposi, kuin häkä kanoihin), kuvat on myös helpompi varastaa, vaikka suoraan kuvaajan tietokoneelta, jne.

Digikuvauksessa on siirrytty ajassa taaksepäin, siihen parjattuun tee se itse MV-aikaan.
Ainut etu on ettei tarvita kemikaaleja muuhun kuin tulostukseen.
Aikaa tärvääntyy vähintään yhtäpaljon, kuin enen MV:llä.
Tilannetta pahentaa vielä digikuvien suuri määrä ja niiden valinna ja laaduntarkistuksen hitaus. Digikuvien tarkka tarkistaminen on paljon hitaampaa, kuin filmin lupilla.

Lisälaitteiden tarve on kasvanut ja ne on lyhytikäisiä ja niiden käyttö vaatii aina uuden tutustumisen mallin vaihtuessa.
Digikamerat on kymmenen kertaa lyhytikäisempiä, kuin filmikamerat ennen. Antiikisella filmikameralla saa edelleen yhtähyviä kuvia, kuin uutena.
Vanhaan digikameraan ei saa edes akkuja, eikä muistimediaa, "antiikisesta" kuvanlaadusta puhumattakaan. Myöskään mikään ohjelma ei välttämättä tunne niiden tiedostoja.
Digikamera on keksitty vain "rahat pois tyhmältä kansalta" varten. Tuotetaan uusi malli kosmeettisilla uudistuksilla joka vuosi ja kansa ostaa. Sitten vielä lukuisat rinnakkaismallit, että ostaja menisi pyörälle.

Enää ei riitä valokuvaustaito, pitää olla myös kuvankäsittelijä, arkistonhoitaja ja atk-guru.
Aina kun tietokone vaihtuu, tai hajoaa tulee lisätöitä. Valokuvauksessa tietokoneiden vaatimustaso ja käyttöikä on paljon lyhyempi, kuin konttorissa.
Kameran uudistaminen tietää aina muutoksia myös tietokoneeseen.

Oikeastaan vain nuoriso tykkää digikauvauksesta, kun ei muusta mitään tiedä.

"Digikamera on keksitty vain "rahat pois tyhmältä kansalta" varten. Tuotetaan uusi malli kosmeettisilla uudistuksilla joka vuosi ja kansa ostaa. Sitten vielä lukuisat rinnakkaismallit, että ostaja menisi pyörälle.

Enää ei riitä valokuvaustaito, pitää olla myös kuvankäsittelijä, arkistonhoitaja ja atk-guru.
Aina kun tietokone vaihtuu, tai hajoaa tulee lisätöitä. Valokuvauksessa tietokoneiden vaatimustaso ja käyttöikä on paljon lyhyempi, kuin konttorissa.
Kameran uudistaminen tietää aina muutoksia myös tietokoneeseen.

Oikeastaan vain nuoriso tykkää digikauvauksesta, kun ei muusta mitään tiedä."

Juuri näin.

Tuo jumalallinen keksintö; Digi räjäytti maailmanlaajuisen kertakäyttökulutuksen aivan uusiin sfääreihin. On nimittäin niin helppoa uusia esim. kameroissa joku ohjelmallinen ja käyttötarkoituksen kannalta mitätön asia ja valtavan mainosrumban saattelemana tuoda markkinoille täysin "uusi" tuote.

Olen kuvannut ja kuvaan vieläkin jonkun verra digille, mutta kun otan vanhan Leican käsiini, niin silloin myös nautin kuvaamisesta. Kamerani myös kestää maailman tappiin, toisin kuin digisähkökamerat.

Kuvanlaadun kannalta normaaliharrastajalla on aivan sama, kuvaako filmille, vai digille, mutta minä pistän kuitenkin kuvaamisen fiiliksen etusijalle, enkä suorittamisen ja kuvien määrän.

Kaikki puheet on minulle aivansama. Laitan huutonettiin myyntiin bulkkierän värinegafilmiä ja halvalla menee. Samsungin leimalla ja päiväys yli. Pitäis kuitenkin toimia koska on säilytetty viileässä kellarissa. Olis jäljellä noin 300kpl ja halvalla menee. Minkähänkokoisena eränä olisitte filmimiehet kiinnostuneita ostamaan, olisko 20kpl erä ok vai täräytänkö koko satsin kerralla huutoon?

Onnea valitsemallasi tiellä! Muille...kirjoittajana on joku valokuvauksen harrastaja, joka haluaa provoilla, joten siihen ei kannata vastata selittämällä digikuvauksen etuja, koska se on väärä vastaus! Siitä ketjun aloittaja saa vain kiksit jne.

Meinasin kuvata vaihteeksi rullallisen filmiä.
Nikoni F90X ei suostunut toimimaan, 10 vuotta käyttämättä oli sille liikaa...siis filmiin ei enää paluuta, ei harmita.

Ihan hienointa filmille uvaamisessa on valkotasapaino Aivan erityisesti ns. sekavalossa. Kerran meinasi saada onnistumaan ihan lunnolliset värit yhteen kuvaan. Sininen lumi kaikissa talvikuvissa on tosi kaunis.

Dian (pakollinen) 3:2 sivusuhdekin on ihan kiva. On hienoa kun koko maailma on rakennettu juuri tuon kokoisista paloista.

Ammattilaatuisten filmien erittäin huono säilyvyys, varsinkin valotettuna on aivan erityisen kiva juttu. Pitäisi ehdottomasti kehittää samana päivänä kun on valotettu.

”onkin sitten mielekästä puuhaa kaivella alkuperäisiä tiedostoja esiin uudelleen tulostamista varten”

Kannattaisiko opetella digikuvien arkistointi niin, että ne löytyy kaivelematta hakusanalla?
Mistä se tulee, että vanhoja fdioja ja negoja ei tarvitse kaivella?

Negat saa skannattua, jos kuvia haluaa shopata. Filmirae on kaunista,
—skannattu filmirae on erityisen kaunista. Kauniimpaa saa vain kuvansäätöohjelmilla joissa on valittavissa rajattomasti erilaisia filmirakeiden klooneja.

”Filmille kuvatessa valokuvaus on tärkeää. Digille kuvattaessa valokuvaus on toisarvoista, kun kuvat voi aina tehdä kuvankäsittelyssä loppuun.”
—tämä koskee erityisesti kuvan sisältöä ja aivan erityisesti sarjakuvausta. Filmikuvissa on aina katsojaa kiinnostava sisältö, digikuviin se pitää lisätä PhotoShopilla.