Minulla on ollut syksystä 2010 asti vaikea masennus diagnoosina. Se on edelleen. Terapiassa olen käynyt ja käyn edelleen. Lääkitys on.
En enään kestä.
Olen 20 vuotta. Minulla ei töitä, koska en koe, että pystyn niitä tekemään. En näe ystäviä, koska minulla ei juurikaan sellaisia ole. Opiskelupaikka on lukiossa, netti, mutta en sitäkään kykene suorittamaan koska masentaa ja ahdistaa. Päiväni täyttyvät tietokoneella olosta, nukkumisesta..joskus kaupassakäynnistä.. .ja seiniin tuijottelusta. Olen todella ahdistunut. Kuolema tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.
Miten jaksan ja kestän enään?
Ahdistaa kun en opiskele enkä ole töissä koska koen että minun pitäisi ja olisi hyvä olla......
En enään kestä.
Olen 20 vuotta. Minulla ei töitä, koska en koe, että pystyn niitä tekemään. En näe ystäviä, koska minulla ei juurikaan sellaisia ole. Opiskelupaikka on lukiossa, netti, mutta en sitäkään kykene suorittamaan koska masentaa ja ahdistaa. Päiväni täyttyvät tietokoneella olosta, nukkumisesta..joskus kaupassakäynnistä.. .ja seiniin tuijottelusta. Olen todella ahdistunut. Kuolema tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.
Miten jaksan ja kestän enään?
Ahdistaa kun en opiskele enkä ole töissä koska koen että minun pitäisi ja olisi hyvä olla......
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jostakin tuo ahdistus ja pahaolo johtuu. Älä nyt vaadi itseltäsi sitä, mihin ei ole voimia.
Jos jaksat niin kirjoittele, mmitä sinulle on vuosien varella tapahtunut. Puhu myös sille terapeutille suoraan, ei kierrellen.
Minusta tuntuu kanssa, että vaadit itseltäsi vähän liikaa. Vaikeassa masennuksessa ei usein ole voimia opiskella tai käydä töissä.
Olisiko mitään tekemistä / harrastusta, mitä jaksaisit tässä voinnissa tehdä, jotakin mistä pidät tai missä olet hyvä? Vaikuttaa, että näet monet asiat kielteisinä, niin kuin masennukseen kuuluu. Sillä on monesti paha tapa yleistyä eri elämänalueille. Eli olisiko mitään, mistä saisit elämänhalua takaisin, vaikka jotain, mistä ennen sairastumistasi olet tykännyt?
Sitten lopuksi haluan vielä sanoa, että muistathan että olet arvokas ihminen, ihan riippumatta siitä saatko mitään aikaan, arvokas sellaisenasi ja juuri niine piirteinesi jotka sinulla on. Älä unohda sitä!