lukio alkaa syksyllä ja pelkään että en kykene menemään sinne. siellä on niin älyttömästi suullisia ym... lääkkeinä mulla on Valriania ja AntiStressiä mutta nämä eivät auta. mitä mä teen??? lähdenkö terapiaan jännitysoireiden takia ja vaadin jotain mikä helpottais mun oloa? vai tyydynkö kärsimään (ehkä) koko loppu ikäni siitä et mä en kykene lähtemään neljän seinän sisältä juuri minnekkään, kaikkein vähiten kouluun?
kiitos, jos joku auttaa. edes vinkkejä siitä et miten voisin lieventää näitä oireita otetaan kiitollisena vastaan.
kiitos, jos joku auttaa. edes vinkkejä siitä et miten voisin lieventää näitä oireita otetaan kiitollisena vastaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse olin myös ujo ja jännittäjä ikäisenäsi -silloin ei tosin saanut juuri apua.
On niin helppoa vältellä vaikeita tilanteita, olla menemättä kouluunkin. Kuitenkin siitä seuraa vain pahaa oloa, epäonnistumisen tunnetta. Uskon myös, että onnistumisen tunteet vievät sinua eteenpäin. Mitä useammin onnistut ( menet lukioon, vaikka jännittääkin ), sitä vahvemmilla olet. Kun tulee uusia jännittäviä tilanteita, aiemmat onnistumiset rohkaisevat sinua: kun selvisin silloinkin, miksen nyt? Voit muuttua onnistumisen myötä.
Terapia olisi myös hyvä tuki sinulle, voisit vapaasti puhua tunteistasi ja saisit tukea koulunkäyntiin. Kovin moni jännittää -enemmän tai vähemmän- ja toivottavasti sinäkin hyväksyt itsesi: olet herkkä, ujo, eikä siinä ole mitään pahaa.
En tunne kyseisiä lääkkeitä, käytätköhän niitä päivittäin? On myös erilaisia beeta-salpaaja lääkityksiä, joita otetaan ( monet aikuisetkin ) ennen esiintymisiä, estävät mm.käsien tärinän ja auttavat esiintymisessä.
Mene jo nyt ajoissa ennen koulun alkua psykiatrin juttusille ja kerro ujostelematta kaikki ongelmasi. Jos et pysty kertomaan jännityksen takia, kirjoita kotona jo lapulle kaikki oireesi ja anna se lääkärille. Itse olen entinen jännittäjä, minä vain jännitin ruoka- ja kahvitilanteita ja nyt olen päässyt niistä eroon jännittäjien ryhmän ja lääkkeiden avulla. Elämäni on aivan toisenlaista. Hae siis heti apua, ennenkuin masennut!
Moi!
Olen itsekin jännittäjä. Taktiikkani on tämä:Pakotin itseni esiintymään. KUn huomasin, että onnistuin,sain mahtavia onnistumisen tunteita. Kun esiinnyin yhä enemmän ja enemmän, huomasin ,että nämä tunteet hävisivät ja esiintymisestä tuli vain arkista puurtamista ilman mitään tuntemuksia.Tylsää, mutta johan helpotti jännitys.
luontais tuotteet ja ns. altistaminen ko. pelkoihin ja jännittämisen auta.suosittelen lääkkeitä ja terapiaa.