tehdä tai sanoa, että saisin herätettyä sydämesi? Olen vahva, olen sitkeä, olen kestävä... mutta nyt olen neuvoton.
Mitä vielä voisin
mies yksin
572079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Sano se suomeksi
sano se hänelle
ja rakastan Sinua aivan mahdottomasti!
Kunpa olisitkin hän :)
Viestiäsi ei voinut sivuuttaa mies ketä sinä täällä kaipailet ?
No hyvänen aika sentään, satuinpa katsomaan S24 sivua tässä ennen saunaan menoa. Sinulla taitaa olla nyt "pikku ongelma" johon ei kait ulkopuoliset voi paljon
neuvoja antaa. Minullehan tämä ei ole, koska vaikka kaivattu mies olisi yksin niin neuvoton hän ei koskaan ole. Paitsi omasta mielestään ainakin viime syksynä.
Kaikki palaute on tarpeen. En nyt halua esittää ylpeää enkä kaikkitietävää tässä tilanteessa. Panokset ovat suuret.
No kerro mitä olet menettämässä ellet onnistu?
Mulla muuten oli rentouttava saunassa löhöily, mutta yksin kävin...
Niin, hyvä kysymys. Minusta tuntuu, että ajan hänet kauemmaksi tunteilemalla. Taas, jos olen turvallinen ystävä... mietin, että meneekö tämä juttumme "liian" kaverilliseksi.
Olimme yhdessä joskus, ajauduimme eroon, enkä silloin ollut niin vahva ja perillä itsestäni ja hänestä kuin nyt. Vaikka kuinka itsenäistyin, otin kiinni omasta elämästäni, päästin irti, luovuin riippuvuudesta ja kaikesta sellaisesta, niin silti huomaan, että tunteeni häntä kohtaan ei katoa, se vaan jalostuu. Hän on ainutlaatuinen naisten joukossa. Ja taatusti ainoa, jota olen rakastanut ja johon olen luottanut näin paljon.
Mutta joskus tuntuu, kuin pakahtuisin tähän täyttymättömään rakkauteen. Nyt minulla olisi paljon enemmän annettavaa miehenä ja puolisona. Mutta kuinka sen välitän hänelle, jonka on vaikea luottaa?
Saunominen on tietysti parempi seurassa.
Muistan joskus kun yhdessä saunoimme, puhuimme rakastamisesta ja katsoin häntä, ja ajattelin, ettei minulla koskaan ole ollut näin lämmin olo.
Kyllä vain, yksin ei ole antoisaa saunoa. Hän, Mies, pesi aina selkäni ja joskus veti sienellä alas asti.
Joo ja ei sitä mitään pelkkää kaveria haaveksita haahuilemassa täällä.
Tämä minun Mies ei kulje täällä vaan asensi eston koneelle... no en usko... tai uskon että laittoi katos ku aina sen eston voi poistaa.
Eipä hän mikään estoinen muutenkaan ollut ;-)
Voi kun olis niin paljon muutakin kirjoitettavaa, asiaa, ajatusta ja mietettä..
Jos olis minusta kyse niin sun ei paljonkaan tarttis tehä :)
Jos olisi musta kyse, mitä varmaankaan ei ole pelkkä moi suorana yhteydenottona riittäisi.
Joo, aika paljon enemmän kuin pelkän moikan olen hänelle tuonut ilmi. :)
väsymys vei untenmaille yllättäen..unesta huolimatta tai juuri siinä unessa olin kanssasi...voisinpa silitellä murheitasi ...sano ..onhan meillä oma onni yhteinen.. Kätkössä sydämien..sydänyölläkin..
Liika yrittäminen voi olla luotaantyöntävää, mutta avoin sydän ja avoin sielu on hyvä lähtökohta. Anna hänen nähdä syvemmälle pintasi alle.
hereillä, elossa ja voimissaan. Ei sitä ole voinut manipuloida.
Jos siellä on aiemmin ollut jotain, niin ehkä se ei paljoa vaadi. Tietääköhän toinen noista mietteistä? Tai ehkä pinnan alla on jotain, mutta sitä yritetään piilotella? "Silmät peilaavat sielua"... Näkyyköhän silmistä jotain?
On ollut, tietää, ja välillä näkyy. Mutta menee piiloon nopeasti.
Ehkä hän pelkää uskaltaa? Onko häntä satutettu joskus aiemmin? Takana pettymyksiä rakkaudessa?
Varmasti, ja varmasti eromme myös oli pettymys. Mutta en halua pohtia hänen persoonaansa täällä.
Vastasit juuri äsken omaan kysymykseesi. Ehkä hän pelkää sinun jättävän hänet taas. Sellaista luottamusta ei luoda hetkessä, vaan pitkän ajan kuluessa.
Uskon, että voit hyvin olla oikeassa. Kiitos, palautteesi antoi toivoa.
oikeasti ajatella että anonyymit viestit olisi jokin tapa tehdä jotakin ?
Eikö miehellä ole sen vertaa järkeä että ymmärtäisi että puhua pitää sille ihmiselle eikä bittiavaruuteen.??
Taitaa nettiympäristö antaa kivempia vastauksia. Jokaiselle jotakin, vihjaillaan ja lupaillaan muiden puolesta.
Ja mikä saa päättelemään, että anonyymisti viesteilisin hänelle? Toisin kuin sinä varmasti teet, minä en elä netissä.
Voiko kukaan, mikä tahansa nyt oletkin, olla noin luiskaotsainen/lukutaidoton?
niin miksi kuitenkin täällä neuvoja kyselet ?
Koska en syntynyt tähän maailmaan täydellisenä ja kaikkivoipana niinkuin sinä ilmeisesti teit. Harmi että pidät kaiken viisautesi piilossa, ja tyydyt vain syyllistämään meitä vähäosaisempia.
Just jollattilaallaaa lallallallahei!
Mene luo,ota kiinni, katso silmiin ja sano
Ei hän kykene siihen.
Ja sulle Neiti Negatiivi mä tahdon sanoa, että jos teet töitä selvänäkijänä, niin vaihda heti ammattia!
"Mene luo,ota kiinni, katso silmiin ja sano" on kokeiltu muutamaan otteeseen, ei toimi.
Mitä sinä "mies yksin" tarkoitat sanonnalla: "että saisin herätettyä sydämesi?" ?
On kait sulla toive jostain ketä oikeasti haluat ja miten se herätys pitäis näkyä.
Niin, onko mies enää edes yksin ku ei vastaa tohon edelliseen?
Nimimerkki 'pelkääjä'
Anteeksi, kun vastaukseni viipyi. Luin ensimmäisen kysymyksesi aiemmin, mutta en ole sittemmin käynyt täällä. Se oli hyvä kysymys. Jäin miettimään, että taidan suhtautua välillä vaativasti ja olen siksi vuorostani sokea ja torjuva sille mitä näkyy.
Niinpä yksin olen vieläkin, pääosin luotan itseeni, välillä menee päivä-pari, että olen niin pirun yksin. Maailman yksinäisin mies. Elämä on raskasta muidenkin asioiden vuoksi. Mutta niin se on hänelläkin, ja koitan häntä tukea. Eihän tässä auta kuin yrittää, uskoa itseensä ja pitää kiinni elämästä ja etsiä se tie. Olen mitä olen, en aina osaa toimia oikein, mutta se ei tarkoita ettenkö oppisi mitään.
Kun käytät nimimerkkiä 'pelkääjä' ja jollain tapaa ehkä samaistut, voisitko kertoa jotain tästä pelkäämisestä?
Saat anteeksi, vaikka ei kait täällä tarvitse pyydellä. Niin, nimimerkkini "pelkääjä"
tuli tosiaan hetken mielijohteesta. En sitä sen kummemmin miettinyt, mutta se joka tulee ajatuksesta hetkeen, on ehkä lähinnä sen hetkisiä tuntemuksia.
Varmaan samaistuin ainakin tuohon, että olisin nyt vahvempi / parempi puoliso.
Ja moneen muuhunkin sun kirjoituksessasi mitä nyt yleensäkin viestitit tässä ketjussa.
Mitä sitten pelkään. Ehkä se on turvattomuutta tulevaisuudesta. Mikä se sitten onkin parhaakseni / parhaakseen sepä jääkin elämässä nähtäväksi. Voi kun
kaikenlaista ihmeteltävää olisi, eikä tämmönen palsta riitä alkuunkaan...
Mutta sinä mainitsit hienosti jalostumisesta. Taidat ollakin sellainen ritari, jonka suudelma herättää prinsessasi 100 vuoden unesta. Olethan tietoinen tästä rakkauden voimastasi?
Eipä ihme, että samaistut kun minäkin tunnistan hänen maailmansa vastauksestasi. Olen muuten samaa mieltä kanssasi anteeksipyynnöistä, tässä ne nyt on olleet ulkokultaisia molemmin puolin. On ok sanoa anteeksi, jos törmää ohikulkijaan kadulla, muttei itseään tarvi pyydellä anteeksi.
Vastauksena kyssäriisi rakkauteni luonne on muuttunut siitä mitä se oli, kun olimme yhdessä. Enää se ei ole minulta pois, vaan se syntyy sisälläni ja etsii tietään ulospäin. Eikä se säteile pelkästään hänelle, vaan itseeni, työhöni ja maailmaan. Ja jos jotain haluan antaa, oma kuormani ei siitä pienene. Sitä voimaa ei voi olla tuntematta, siinä on elinvoimaa.
Vaikken ritari-prinsessajutuista pahemmin välitä, voin vertaillen sanoa, että olen heittänyt haarniskastani valtaosan ojaan ja samalla oppinut luottamaan enemmän miekkaani. Niin vain on prinsessakin ruvennut näyttämään naiselta. Mutta jotain ritaria ja prinsessaa meissä kai tulee aina säilymään, eikä siinä ole mitään vikaa, se tekee meistä mielenkiintoisia. Voisin hyvin olla sellainen ritari prinsessalleni. Saapa nähdä herääkö vai jääkö seittilinnaansa unelmoimaan vahvuudestaan.
Mikäs muuten tulevaisuudessa pelottaa, kun se on kuitenkin siellä?
Luin viestiketjun kertaalleen läpi. Kerrot olleesi hänen kanssaan yhdessä.
Onko tämä hän se sinun prinsessasi vai tarkoitatko uutta löytöäsi?
Vaikka et saduista välitä niin opetukset niissä ovat monesti toteutettavissa.
Siksipä kysynkin etkö olekaan vielä suudellut tuota prinsessaasi kun
ei ole kerran tietoa onko hän herännyt, heräämässä tai herääkökään?
Ja oletko ottanut huomioon mitä siitä sitten seuraisikaan jos prinsessasi
todellakin heräisi seittilinnastaan naiseksi ja alkaisi myös tuntua naiselta
-eikä vain alkaa näyttämään siltä.
Tommosesta "miekkamiehestä" minäkin tykkäisin. Ja tuosta asenteesta.
Haarniskat ei kaunista eikä komista ketään eikä ne anna pehmeää sointia.
Kamalaa kalinaa siitä vain seuraa (seurasi). Onnittelen siitä riisuutumista. Nythän Sinulla on tiedossa ettet enää kerää samaa kuorta ympärillesi.
En minä oikeasti tulevaisuutta pelkää, perusluotan siihen. Toisinaan vain
tulee heikko hetki, jolloin unohtaa että yön jälkeen tulee aina aamu. Lämmittävä aurinko ja siihen onkin helppo uskoa näin keväällä...
Ei minulla ole uutta löytöä, eikä tällä hetkellä ketään. Olimme yhdessä reilun vuoden hänen kanssaan jota kaipailen. Nyt erossa suurinpiirtein saman verran. Viime aikoina olen nähnyt häntä aika usein, ja välillämme on jotain, ja välissämme on jotain.
Lisää vastauksia... kyllä, olen yrittänyt suudella. Enkä tiedä saanko hänet heräämään, vai herääkö hän jollekin muulle. Ja minulla on hyvä käsitys, mitä siitä seuraisi. Ei hän minua pelota, luotan itseeni enemmän ja pidän puoltani nykyään. En ymmärtänyt häntä, enkä nähnyt asioita silloin niin kuin nyt näen. Tiesin kyllä koko ajan kuinka harvinainen ja arvokas hän on... enkä oikein voi ymmärtää miten hänet saatoin päästää.
Olen ansaitusti väsynyt, mutta kysyisin sinulta "pelkääjä", että oletitko tunnistavasi minut vai miksi kyselet onko minulla uusi löytö?
Olen linjalla ja väsynyt myös tänään ihan perinteisestä hiihdosta. Menen kohta peiton alle, sellasen lammaspeiton.
Ei sillä taida olla kovinkaan suurta merkitystä mitä oletin. En varsinaisesti olettanut
sinun olevan kukaan, katsos kun minun hänellä on uusi löytö. Olisihan se ollut
maailman ihme jos hokkuspokkus olisitkin ollut nyt "se mies yksin".
Toivon sinun saavan omasi, prinsessasi, kaipaamasi heräämään ilman tuota kuuluisaa herättävää suudelmaakin. Minäkään en ole enää tästä lähtien pelkääjä.
Minäkin toivon, että sinä löydät jonkun arvoisesi. En oleta minäkään mitään, mutta hetken melkeinpä luulin sinun olevan hän. Niin tutulta vaikutat, erikoinen yhteys meillä tässä. Keskustelu ei mennyt hukkaan, oli arvokasta jakaa taakkaa jonkun kanssa, joka kuunteli. Ja sinäkin näytit saaneen varmuutta, joskin pelkäämisestä on matkaa rohkeaksi. Olisi kiva kirjoitella enemmänkin.
Kiitos kauniista sanoistasi. Ei mennyt hukkaan, en koe yleensäkään tämmösen menevän hukkaan. Paitsi jos seikkailee saiteilla eikä kerro kaverille sitä. Paitsi minullahan ei kaveria nyt ole. Mutta en kertonut silloinkaan kun oli. Oikeastaan tämä palstailu voi toimia väylänä puhaltaa tunteita ulos, kaikki ei sitä käsitä eikä hyväksy. Ehkäpä tämäkin pitää kokea itse kuten muutkin mainitut hmm. asiat.
Olen joutunut opettelemaan tuota kuuntelua ja parhaiten se käy näin kirjoittamalla.
Siinä kun on annettava suunvuoro kaverillekkin :-) En mitenkään vihjaa olevani puhelias :-)
Kirjoittelussamme ei ole ollut kait mitään salattavaa. Ainakaan minulla. Ei kaiketi sinullakaan. Lukukerroista päätellen tämä on ollut mielenkiintoista muillekkin, toivottavasti ovat saaneet jotakin haalittua matkaevääksi.
Joo samoin olisi mukava kirjoitella vielä. Ystävyydellä "vähän rohkeampi"
Kiitos toivotuksesta ja kannustuksesta. Joo tosiaan kaipaamani mies ei varmuudella ole yksin, joten samalla varmuudella olemme täysin keskenämme tuntemattomia.
Vaan oikeastaan silti on ihanaa huomata löytyvän tämä yhteys, kaltaisesi :-)
Jos se joku kevät löytyy se oikea puolisko. Molemmille.
"Mene luo,ota kiinni, katso silmiin ja sano" on kokeiltu muutamaan otteeseen, ei toimi. "
Ei varmaan toimi, jos olet loukannut häntä ja jättänyt, niin miksi hän luottaisi sinuun enää ? laita itsesi hänen paikalleen ja mieti miltä sinusta tun tuntuisi.
Ja mikä nyt saa sinut haikaileman hänen peräänsä ? Nytkö vasta tajusit hänen arvonsa ?
Hienoa kun vastasit ja hienompaa jakaa sama tuntemus yhteydestä :-)
Toivottavasti vielä luet näitä, kun oma vastaukseni saapuu näin viiveellä. Mies on yhä yksin, mutta hieman kiireinen ja viluinen. Olen myös tosiaan irroitellut itseäni näiltä palstoilta viime aikoina, mutta kun jäit hyvin mukavalla tavalla mieleen tulin tarkistamaan että olisitko vastannut.
Puheliaisuus on muuten minusta hyve, sanottavaa yleensä riittää tälläkin suunnalla ja kiva joskus vain kuunnella kun toinen puhuu. Ja minusta tuntuu, että meillä varmaan riittäisi keskusteltavaa. Jos haluat voit kirjoittaa sähköpostia, loin osoitteen, se on sama kuin nimimerkkini, vain piste sanojen väliin välilyönnin paikalle, ja palvelin on gmail.
Niin ja ystävyydellä ihan :)
jos et tiedä, et ole oikea sitä herättämään...
Relaa kulta , relaa, muuten lopppuu sydän sulta
mun sydän ei lopu koskaan, se ei vaan aukene kaikille eikä väkisin. eikä ponnarinikaan ole liian tiukalla ;D
No Voi Mahoton! Eikä Siinä Mittään, Minkäs Sille Tekkee! Niinpä Niin. Voi Sian Leuka.
Tämä asia on käsitelty jo loppuun. Kiitos nokkeluudestasi.
Varmaan joo, taas se itselleen kirjoitteleva mies..
jaajaa, en ole hefner mut mihinkäs tässä nyt neuvoa tarvittet??
Luovutan helposti kaiken syvällisyyteni kaikkeen siihen mitä itse en harrasta:)
nessurdolfin nimeen aamen
Olet niin yksin, sano nautit siitä! Hetken jokaisen kielen päällä, eikä sävelmää löydy sittenkkään, vääriä otteita, vääriä tulkintoja.
http://www.youtube.com/watch?v=ebTNGpNCrOQ&feature=relmfu
Vääriä ja vääriä. Mikä on oikein? Olen vapaa tuntemaan mitä tunnen, mutta olen yksin. En nyt muutakaan voi. Pärjään, en voi sanoa nauttivani täysillä, mutta ehkä opin. Ehkä opin. Iloakin siinä on. Kesä on tulossa. Sienet, marjat, kalat, uiminen, shortsit, kärpäset, linnut, polkupyörät, aurinkolasit, aurinko, lämmin, jäätelökojut, perheet toreilla, kauniit ihmiset, pienet ihmiset, vanhat ihmiset, iloiset ihmiset ja joku parka hiekkarannalla on sammunut aurinkoon. Tänä kesänä en tyydy ihmettelemään, vaan käyn sanomassa sille, että herää kaveri ja käännä vaikka kylkeä.
Elämä tässä. Tällaisena.