Haluaisin kuulla, onko täällä kenelläkään kokemusta siitä, että alkoholisti olisi raittiusjakson oppinut ja kyennyt käyttämään alkoholia fiksusti?
Alkolismista toipuminen?
äippis
10132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Isäni ei hallinnut alkoholinkäyttöään kun olin lapsi, vaikka esim. työnsä pystyi hoitamaan. Kun olin 15-vuotias, isä syyllistyi rattijuopumukseen joka vissiin herätti. Oli puoli vuotta muistaakseni kokonaan juomatta, sitten otti alkoholin taas kohtuudella käyttöön, jossain vaiheessa meinasi lipsua, mutta isä ryhdistäytyi ennen kuin se heittäytyi ongelmaksi. Nykyään (10v myöhemmin) käyttää alkoholia fiksusti.
Se bonus tässä toki oli, kun äiti pääsi hoivaamasta mukulalaumaa ja kaljaukkoa, kun hän koki että maailma ei romahda vaikka hän ei koko ajan olisi vastuussa, niin hänen alkoholinkäyttönsä karkasi käsistä. Jee.
Kyllähän se taitaa sula mahdottomuus olla, jos on ihan ongelmaksi asti muodostunut tuo juominen. Ei siinä taida olla muuta vaihtoehtoa, kun täysraittius tai sama meno jatkuu. Erityisen suuri riski tuossa fiksussa alkoholin käytön opettelussa on silloin, jos ongelmasi on jo pitkälle edennyt. Et tule onnistumaan kohtuukäytössä, ehkä kerran tai pari, mutta joku kerta jää taas päälle. Onko se sitten se viimeinen putki vai sitä seuraava, mutta totuus on se, että aina vaan pahenee putket ja niistä toipuminen ei enään ehkä onnistukkaan. Ja kynnys kohtuukäytöstä rappio alkoholismiin madaltuu pikku hiljaa ikään kuin huomaamatta.
Olisiko se ihan kamala ajatus jättää alkoholi kokonaan pois? Mitä sellaista alkoholi tuo elämääsi minkä menettäisit jos et joisi? Mietippä mitä taas voisit saada elämääsi, jos et joisi?
Tsemppiä!
Siis ongelma ei ole minulla, vaan ollut miehelläni. Ja tosiaan nyt kahden vuoden aikana nauttinut alkoholia kaksi kertaa, pysynyt siis ottaminen käsissä. Silti itseä pelottaa ja aihe saa aikaan sydämentykytyksiä, sillä vuosikausia sitten alkoholi oli suhteessamme ongelma ja olen nauttinut totaalisesta raittiudesta!
Mieheni on kuitenkin muuttunut vuosien myötä suunnattomasti, ajatusmaailmakaan ei ole lähellekään sama kuin aiemmin. Nyt tärkeintä on perhe. Eikä näytä siltä, että alkoholi liiemmin houkuttaisi. Mutta toki iloitsisi siitä, jos pystyisin hyvillä mielin hyväksymään edes pari kertaa vuodessa.
Tästä syystä nimenomaan halusin kuulla tarinoita heistä, jotka fiksuun käyttöön ovat pystyneet, sillä tiedän, että heitäkin on... Itsellä nousee karvat pystyyn pelkästä ajatuksestakin ottaa riskiä, mutta jospa itse olenkin nyt se, joka olen väärässä? ;)
Mieheni joi aluksi tosi usein kun alettiin seurustelemaan. Se väheni ja väheni..
Se itse sano että sillä on juomisen kans ongelmia..
Aina viikonloput meni sillä että poliisit tai sisko tuli rauhottelemaan miestäni.
Nyt ollaan eletty ihanasti kun mieheni tajusi viimein ja vihdoin lopettaa juominen. Ei tainnut sillä olla muuta vaihtoehtoa kun viina vai minä ja 2kk poika.. :)
Nyt se aina menee sen äitin luo yöks jos lähden viihteelle kerran kuussa :)
tyllerö, toivon kyllä että olisi asia näin, mutta pelkään, että ei, asia alkoholin kanssa ei vaan ole noin yksinkertaista, jos on riippuvainen siitä, niin siitä on tosi vaikea päästä irti.
Jossain vaiheessa ongelma on edessä, ainakin täytyy olla tarkkana ettei yhtään ota, siis lopettaa kokonaan ja solidaarisuuden myötä olisi sinunkin hyvä mukautua hänen tapaansa elää ja kannustaa häntä tässä, olemalla itsekkin raittiina.
Onnea teille!
Alkoholismi on sairaus, eikä siitä parannuta.
Hoitona on ainoastaan ja vain ehdoton raittius.
Jos oppi käyttämään alkoholia oikein, ei alun alkaen ole ollutkaan kuin holtiton viinanjuoja.
Sama varmaan kuin ylensyönnin ja bulimian ero.
Bulimikko syö ja syö, oksentaa välillä ja syö taas, loputtomasti.
Siitä toipuminen on vaikea prosessi.
Totuushan on että alkoholismi on sairaus mikstä ei parannuta kohtuukäyttäjäksi!
Kokemuksesta tiedän (miehen alkoholismi)
Avioliiton alkuvaiheessakin hän joi satunnaisesti, reippaita kännejä, mutta saattoi olla kuukausia yhtään juomatta.
Kun lapset olivat pieniä, hän ei juurikaan jounut, oli valtavan hyvä isä.
Kun lapset olivat yläaste ikäisiä, alkoholin käyttö lisääntyi ja lisääntyi...
kaikki vapaa-aika oli yhtä juomista....
viimein se oli jokapäiväistä....
kävi ihan pohjalla...
viimein sain hänet puhuttua hoitoon, mihin hän itse ei uskonut löytyvän apua, mutta halua hänellä kuitenkin oli yrittää, niin paha olotila hänellä oli...syyllisyys, häpeä, pelko yms.
Hän sai apua, tukihenkilön aivan ihanan, joka välitti meidän perheestä, otti tosissaan tämän reppanan, kannusti oikeesti oikeella lailla....
Nyt on ollut raittiina yli 8 vuotta, sanoo että kyllä kannatti lopettaa, sai elämän takaisin, tuskin enää eläisikään jos olisi jatkanut samaa rataa...
SIIS EHDOTON RAITTIUS, ALKOHOLISTISTA EI TULE KOHTUUKÄYTTÄJÄÄ!
"alkoholismi on sairaus,siitä ei parane"...ihmeellinen vertaus. miksei sairauesta parane?minä taas vannon että jos ihminen löytää rinnalleen mukavan ihmisen jonka kanssa on todellakin ihana olla,ja elämältä saa muutakin kuin krapulaa,niin kyllä paranee. se on aivan itsestään kiinni.ja omasta vahvuudesta. olen elänyt täysin rappioalkkarin kanssa,joka muuttui silmissä kun saatiin lapsi,ja ok talo,vuokra tosin mutta silti. nyt on tärkeempää tekemistä kun ettii joka pv ryyppykamut kehiin. pihahommat luistaa ja olutta otetaan sillon tällön,ilman mitään numeroa siitä. että elkääs kuulkaas olko liian ankaria,kyllä sellaisiakin löytyy.ehkä harvasa,mutta on kuitenkin.mulla maailman paras sydänkäpy
Tarkoitan että SIITÄ EI PARANE ja se on ihan lääkäreiden sanomisesta kopsattu ja pitää paikkansa.
Minullakin on mies joka on entinen alkoholisti ja tietää varsin hyvin, että siitä sairaudesta ei parane kokonaan, elikkä jos ottaa yhdenkin tipan viinaa, niin se on menoa....
Tarkoittaa että normaalia elämää voi elää, mutta viinaksista pitää pysyä erossa!
Että faktaa!
Minun äitini on alkoholisti ja myöntää sen. Tosin ei ole juopotellut enää vuosiin siihen malliin kuin ennen, meidän lasten muutettua pois kotoa. Silloin oli pitkiä putkia. Nyt useamman vuoden ajan on ollut niin, että hän on 4-5kk välein saattanut yhtenä iltana käydä juomassa yksinäisyyteensä, mutta putki ei ole jatkunut. Että siinä mielessä hän on "parantunut". Kun alkoholia vielä kului runsaasti, äitini kärsi masennuksesta, joka nyt on saatu hoidettua ja mieliala on kohentunut. Hän onkin sanonut joskus, että hoitamaton masennus ajoi häntä juopottelemaan. Niin tai näin, alkoholisti on aina alkoholisti ja se pelko ryyppyputkesta elää läheisissä aina, kun hän pulloon tarttuu. Jotkut voivat ehkä hallita alkoholin käyttöään, mutta kuka tietää milloin homma repeää käsistä.