Montako kummia lapsella?

Laatu se tässäkin ratkaisee ei määrä. Minulle oli pahnanpohjimmaisena laitettu kaikki jäljelle jääneet yhteensä 8 kipaletta. Tällä hetkellä on enään yksi elossa, muille olen hautajaiskukat jo vienyt. Jälkeenpäin ajatellen paras kummi oli naapurin vanhapiika, lahjat oli itsetehtyjä, mutta hänellä oli aina aikaa minulle. Kuukausi sitten saattelin hänet hautaan ja oli myönnettävä, että suru on valtava. Kaipaan häntä kuin äitiäni. Elikkä juuri se lapsen kanssa vietetty aika ja osallistuminen lapsen elämään on tärkeää, ei ne lahjat. Itse olen yritänyt etsiä lapsille kummeja, jotka ovat valmiita osallistumaan lapsen elämään ja näissäkin on yllätyksiä tullut, se raikulipoika on soitellut ja pelannut lapsen kanssa, mutta kiltti naapurintyttö unohtanut. Meidän lapsilla osalla on neljä ja lopuilla viisi kummia, loppujen lopuksi näistäkin osallistuvia onnoin 25%. Eli määräkin on hyvä ja kahteen ei kannata tyytyä kuin hätätapauksessa.

6 kuulostaa kyllä aika isolta määrältä, siinä tulee helposti kummille se olo, ettei ole oikeasti kummiksi haluttu henkilö, vaan pelkästään lahja-automaatti tms.
Itselläni on kaksi kummia, jotka erosivat ollessani n. 6-7-vuotias. Heidän kanssaan olen kuitenkin melko paljon ollut tekemisissä (asuvat n. 15km päässä), viimeksi muutama viikko sitten he olivat katsomassa, kun tanssin vanhojen tanssit.

Ei se määrä vaan se laatu.

Uskomatonta taas lukea, kuinka huomionkipeitä ihmiset voivat olla. Aikuisen elämässä esim. kuukausi on todella lyhyt aika, ja viikot kuluvat todella nopeasti työn, oman arkielämän pyörittämisessä. Ihan joka viikonloppuakaan ei jaksa buukata täyteen ohjelmaa, vaan joskus on mukava vaan olla kotona oman perheen kesken. Kummilapsen perhehän ei suinkaan ole ainoa tärkeä asia, vaan tärkeiden ihmisten joukkoon mahtuu pariskunnan sukulaisia ja ystäviä. Jos tähän sitten lisätään esim. vaikka kerran kuukaudessa tai useammin tapahtuva kummitapaaminen, niin hommasta tulee äkkiä rasite ja suorittamista. Sanoisin, että jos kummi tapaa kummilasta edes 2-4 kertaa vuodessa, niin siinä on ihan tarpeeksi. Kun lapsilla vielä tosiaan nykyään on usein kummeja vähintään 5, niin pakostakin yhdellä ihmisellä/pariskunnalla on vähintään 2 kummilasta ja usein enemmänkin. Jos kummilapsia on vaikkapa 3 niin siinäkin on jo aika paljon kummitapaamisia kummille.

En ymmärrä ollenkaan tuollaisia "kummijoukkioita". Kaksi kummia on hyvä määrä, kolmekin menettelee, mutta sit menee överiksi.

Mitä 4-6:lla kummilla saavutetaan? Ei ainakaan mitään hyvää. Ymmärrän kyllä, mitä sillä tavoitellaan - enkä nyt tarkoita lahjoja, vaan ehkä jotakin, että edes jonkun kanssa natsaisi ja yhteydet palaisi ja säilyisi.

Mutta mutta. jos minä olisin yksi kummi kuudesta se tuntuisi tosi oudolta. En olisi mitenkään erityinen vaan yksi jostakin joukosta. Kummien välille voi tulla kilpailuasetelmaa tai vetäytymistä - minä luultavasti vetäytyisin takariviin ja antaisin muiden kummeilla tai olla kummeilematta.

Minusta kummilla on lähinnä henkinen erityistehtävä ja rooli lapsen ja myöhemmin nuoren elämässä. Että juuri se lapsi olisi erityisesti ajatuksissa ja sydämessä. Käytännön teot vaihtelee ja saavat vaihdella riippuen ihmisistä ja olosuhteista. Jollakin on mahdollisuus ja halu tavata usein. Joku näkee harvemmin ja laittaa joskus kortin.

On iloinen ja ihana asia, jos kummisuhteesta tulee hyvä ja kaikkia osapuolia tyydyttävä. Ei kannata odottaa ja olettaa sen ihmeempiä, mutta joskus voi natsata täydellisesti. En kuitenkaan usko, että loistosuhteisiin ja tilanteisiin päästään sillä, että valitaan lauma kummeja. Mielestäni se nimenomaan vesittää koko asian.

Minulla on neljä lasta ja kaikilla kaksi kummia. Asutaan eri puolilla maata, joten senkään vuoksi ei nähdä kuin harvoin, mutta ei se kummiutta vähennä ja pienennä.

"lähinnä mietimme miltä lapsestamme tuntuisi jos puolella kummeista olisi usein muuta tekemistä kuin nähdä häntä." - aivan käsittämätöntä pohdiskelua. Elämässä on ihan oikeita haasteita ja ongelmia itse kullakin. Tuo ei ole ongelma elleivät vanhemmat siitä lietso ja kasvata sellaista. Voi olla, että lapsi joskus tuntee pahaa mieltä siitä, että kummi ei tule tai sisarus saa kummiltaan paremman joululahjan kuin hän, mutta sellaista elämä on ja sen kuuluukin olla. Pettymyksiä tulee eikä niitä ennaltaehkäistä sillä, että valitaan joukkio kummeja, joihin kohdistuu epärealistisia odotuksia.

Pieni on kaunista ja vähemmän on enemmän - tässäkin asiassa.

Virallisesti kummeja pitäisi olla 2 - 5, riparipapin mukaan (vuosia sitten) - mutta tiedän kyllä että joskus aikoinaan on lapsilla voinut olla montakin kummia, kun rajoitteena oli vain "väh. 2 kummia"...
Itselläni on 4 kummia, mielestäni se on ihan hyvä määrä. Välttämättä ei nähdä kovin usein, ainakaan kaikkien kanssa - esim. eri paikkakunnilla asuminen - mutta esim. kortilla heittäminen ja puhelimessa puhuminen ovat myös ok asioita ;) Olen itsekin kummi ja pyrin muistamaan vähintään kortilla tms., kummius ei ole pelkkiä lahjakasoja mielestäni - vaikkakin jos on vain 1 kummilapsi saattaa tulla helposti ns. lellittyä sitä ja sitten jos on vaikkapa 10 kummilasta ei asia ole enää niin yksinkertainen... Paitsi varallisuus niin myös viitseliäisyys vaikuttaa kummiuteen - ja kummi voi haluta että myös se kummilapsi pitää yhteyttä ;)