En ymmärrä minulla on kuulemma todella hyvä ulkonäkö, perusasiat hyvin, ihania läheisiä. Mutta töissä en ole. työharjoittelussa silloin tällöin. Hirveästi mahdollisuuksia ja pääsisin töihin jos haluan.
Masentunut olen aina lievästi ollut vaikka ei ikinä minusta uskoisi. Siksi kukaan ei saa minusta kiinni kun on 2 personaallisuutta.
Uutena vuotena koin niin paha masennus, se oli niin kamala tunne. Tämä oli ihan pahin kerta ikinä. Nyt olen vain ollut kotona 3 kuukautta katsomassa leffoja.
En pysty mennä ulos korkeitaan 1 viikossa, ja silloinkin kun on ihan pakko pakko. En pysty enään kuunnella lempi musiikkini, harrasta mitään. Olen valumassa ihan kokonaan hukkaan. En pysty lähestyä enkä tehdä mitään rakkaita asioita.
Poikaystäväni maailman ihanin henkilö ikinä, hoitaa nykyään kaikki asiat. Siivoo, käy kaupassa tekee minulle kaikki palveluja. mä vain istun tujottamassa.
Mutta sitä alkaa pelottaa. Se sanoo minulle päivittäin, missä sinä nykyään olet? Kerran vihaisena sanoin sille että vaihda vaa tyttöystävä ennen kun on liian myöhäistä. En oikeasti halu että hän kärsii minun puolestani.
Olen vain niin monta kerta ajatellut että elämä ei tosiaan ole minua varten, vaikka olisin kuinka iloinen en vain jaksaisi. Elämä tuntuu nykyään enemmän kuolemalta ku kuolema itse.
Hoitoon en halua mennä koska se vasta masentaa jos joutuisin lääke oravapyörään. En todellakaan halua elää lääkkeillä, kun muuten vain olen terve.
Ja muuten vain terapeuteilla on itsellä itsetunto ongelmia ja katkeruus.
Eikö maailmasta oikeasti löytyis IHMINEN joka ottaa kädestä kiinni ja auttaa eteenpäin?? ihan inhimillisellä voimalla??
Masentunut olen aina lievästi ollut vaikka ei ikinä minusta uskoisi. Siksi kukaan ei saa minusta kiinni kun on 2 personaallisuutta.
Uutena vuotena koin niin paha masennus, se oli niin kamala tunne. Tämä oli ihan pahin kerta ikinä. Nyt olen vain ollut kotona 3 kuukautta katsomassa leffoja.
En pysty mennä ulos korkeitaan 1 viikossa, ja silloinkin kun on ihan pakko pakko. En pysty enään kuunnella lempi musiikkini, harrasta mitään. Olen valumassa ihan kokonaan hukkaan. En pysty lähestyä enkä tehdä mitään rakkaita asioita.
Poikaystäväni maailman ihanin henkilö ikinä, hoitaa nykyään kaikki asiat. Siivoo, käy kaupassa tekee minulle kaikki palveluja. mä vain istun tujottamassa.
Mutta sitä alkaa pelottaa. Se sanoo minulle päivittäin, missä sinä nykyään olet? Kerran vihaisena sanoin sille että vaihda vaa tyttöystävä ennen kun on liian myöhäistä. En oikeasti halu että hän kärsii minun puolestani.
Olen vain niin monta kerta ajatellut että elämä ei tosiaan ole minua varten, vaikka olisin kuinka iloinen en vain jaksaisi. Elämä tuntuu nykyään enemmän kuolemalta ku kuolema itse.
Hoitoon en halua mennä koska se vasta masentaa jos joutuisin lääke oravapyörään. En todellakaan halua elää lääkkeillä, kun muuten vain olen terve.
Ja muuten vain terapeuteilla on itsellä itsetunto ongelmia ja katkeruus.
Eikö maailmasta oikeasti löytyis IHMINEN joka ottaa kädestä kiinni ja auttaa eteenpäin?? ihan inhimillisellä voimalla??
Vastaukset 9
Vanhimmat
En saa otettua kädestäsi, mutta neuvoa voin.
Jos et halua lääkkeitä, niin kokeile vitamiineilla, minua ne ovat auttaneet, luin jostain keskustelusta ja kokeilin.
Nopeasti noista ei apua ole mutta pitkällä aikavälillä kyllä.
Siis: Omega3, D-vitamiini, C-vitamiini, Neurobion-forte ja Magnesium.
Kokeilemalla et ainakaan menetä mitään.
Minulla oli jakso kun aloin syömään Omega 3, sain isolla kunnialla koulun loppuun ja olin iloinen. Sit ne ei tehonnut enään ja nyt en ole syönyt yli puoleen vuoteen.
Täytyy ehkä taas aloittaa niiten syöminen.
harmittaa ku maailmassa on oikeasti ihmisiä jolla on aito hätää ja heillä on oikeus olla surullisia. Masennus on kyllä niin paska sairaus. Miksi tehdä pahaa ittelleen kun ei ole syytä siihen?
tuli myös mieleen näitä julkkiksia jotka ampuvat ittensä vaikka saisivat koko maailman. Mitä piru ajaa ihmisen tommoseen??
Olen vielä nuori en haluaisi hukata elämäni. Mutta kun en enään uskoo mihinkään eikä mikään kiinnosta. Koska vaikka olen tuhansia kertoja panostanut asioihin ja saavuttanut asioita maailma ei kuitenkaan muutu. Joten miksi edes yrittää?
Yritän nyt hampainkynsin pitää kiinni siitä mitä minulla on ja se kyllä vaatii ponnistusta.
Ja kannattaa hakea apua ammattilaiselta jos tuntuu ettei itse jaksa. Ensimmäinen askel on myöntää itselleen että on sairas. Se ei ole luovuttamista vaan ensimmäinen askel kohti tervehtymistä.
Tiedän että tuo kuulostaa kliseeltä, mutta vaikka itse olen täysin sulkeutunut maailmasta teen työtä etten koko ikääni olisi oman mieleni vanki.
Luota itseesi, minäkin luotan että sinä nouset masennuksesta. Julkkiksiin yms hörhöihin on turha itseään verrata. Kun lentää liian lähelle aurinkoa käy kuin Ikaroksen, polttaa siipensä ja putoaa.
Onko tää maailma oikeesti niin uupunut ettei mistään löydy ihminen joka tahtoo auttaa muita?
Tuntuu siltä että jokainen vastaantulija on surullinen ja uupunut ja heidän viimeinen teko olisi just jonkun auttaminen.
Ketään ei kiinnosta, kukaan ei jaksa, liian kiirettä.
Ei tämä maailma niin uupunut ole, mutta tämä mulle kaikki heti aika ruokkii sitä että valtaosa ihmisistä on kiinnostunut vain omasta edustaan.
Minä ainakin haluan auttaa toisia vaikka se rikkoisi minut itseni. Elän sinun tapaasi tämän maailman ulkopuolella, mutta ennemmin olen ulkopuolinen ja yksinäinen kuin välinpitämätön. Takana puolen toista vuoden vaikea masennus ja eristäytyminen. Ilman lääkkeitä en olisi tätä kirjoittamassa joten ehkä sitä ei kannata kieltää itseltään ihan suoriltaan.
Jos tahdot voin ottaa kädestäsi virtuaalisesti, jaetaan murheita niin ne tuntuvat helpommilta kantaa.
Olen itse terveenä lääkärien ja sairaalan ansiosta, ja siitä kiitollinen. Mielestäni sinäkin voit saada hyötyä lääketieteen avulla. Mene ihmeessä lääkärille ja kerro vaikeutesi ja vaivasi, sekä ota vastaan kaikki apu mitä heillä on annettavana.
Harva ihminen niin terveenä elämäänsä saa elää, ettei lääkkeitä ja lääkäreitä tarvitsisi. Tuo on aivan turhaa ylpeilyä kieltäytyä siitä hyvästä mitä nyt on olemassa.
Kun menet ulos, niin ajattele vaikka että olen henkisesti tulkenasi joka askeleella. Haluan sinulle kaikkea hyvää, ja toivon että pääset pois eristäytymisestäsi. Ei ole sinun syysi että sairastat. Sinulla ei ole mitään hävettävää läkärien eikä kenenkään edessä sairautesi takia. Ansaitset rakkautta ja huolenpitoa siinä missä kaikki muutkin. Ja myös poikaystävällesi olisi oikein, että saisit myös lääkärin hoitoa vaivoisisi.
Siis olet ollut alakuloinen 3kk ja itket huomiota täällä??! Ajattelitko, että muilla asiat ovat vielä huonommin? Itse olen ollut yksin neljä vuotta kotona, koska olen niin ruma etten vain pysty lähtemään ovesta tämän rumuuteni kanssa ja nauttimaan elämästäni kuten aina kuulee ja lukee Facebookista muiden tekevän. Mutta muut eivät ymmärrä. Viha ja kuvotus itseäni kohtaan on niin suurta, että inhottava olo pakottaa piilotumaan. Tunne on yhtä iljettävä kuin miljoona limaista kastematoa luikertelemassa pitkin ihoa. Sinulla tuskin on sitä ongelmaa, joten painu pihalle ylhäisestä yksinäisyydestäsi.
Kerrot että sinulla on 2 persoonallisuutta: tarkkoitatko kakisuuntaista persoonallisuushäiriötä. Jos sinulla on sellainen niin monet saavat ratkaisevaa apua lääkityksestä. Pitää tutkia mistä masennus johtuu. Joskus syy on biologien, aivoperäinen ja silloin vain lääkitys tuo apua. ja nykyään on hyviä lääkkeitä ja ne eivät näy persoonllisuusmuutoksina.
Toivoisit, että löytyisi joku ihmienen, joka nostaisi sinut suosta. Sinulla on ihana poikaystävä, lienee liiankin sinua passivoiva.
Älä odota liikoja toiselta ihmiseltä. Luoja on pannut ihmiseen itseensä valtavat parantavat voimavarat.
Ihmettelet, että olet masentunnut vaikka kaikki on ulospäin hyvin ja olet jopa kauniskin. Ei masennus ole mikään ulkonäköjuttu. Jos on terve ja hyvä itsetunto, sillä ei ole merkitystä onko kaunis vai ei. Hyväksyy itsensä sellaisena kun on.
Kyllä sinun olisi hyvä mennä keskustelemaan ihan ammattilaisen kanssa. Kun kirjoitat, niin haluat etsiä apua tilanteeseesi. Onko sinulla menneisyydessä ollut raskasta?
Jos terapiaan menet, niin ehkä kannattaisi harkita miesterapeuttia ihan jo sen takia ettei tämä ainakaan olisi vähintäänkin alitajuisesti kateellinen kivalle ulkonäöllesi ja nuoruudellesi.