Matkaevääksi: Herra ohjaa purttani
Joskus tuntuu tältä: Elämän myrskyssä. Vaikeita asioita. Kysymyksiä vailla selviä vastauksia. Rankkoja kokemuksia. Epäilyksiä. Houkutuksia. Erilaisia mielipiteitä, tulkintoja. Järkeen vetoavia ajatuksia. Pursi tuntuu pieneltä ja heikolta, kuohut suurilta. Pärskeitä lentää. Sumua. Pelkoa, epävarmuutta ja ahdistustakin. Kysymyksiä. Selviänkö myrskystä? Onko suunta oikea? Pääsenkö perille? Ohjaako kukaan?
Opetuslapsetkin olivat myrskyssä (Matt. 8:23–27). He pelkäsivät. Heidän uskonsa myrskystä selviämiseen tuntui loppuvan. Ainakaan omin voimin he eivät selviäisi. He muistivat kuitenkin kuka on veneessä ja kääntyivät hänen puoleensa pyytäen: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” Jeesus heräsi ja vastasi: ”Miksi te noin pelkäätte, te vähäuskoiset?” Tuuli tyyntyi, ja myrsky asettui Jeesuksen käskystä.
Samoin on omassa elämässämme. Usein vain tahtoo unohtua, että Herra on luotsaamassa purttamme elämän myrskyissä, eikä meidän tarvitse pelätä selviämistä.
Myrskyissä käymme heikoiksi
Miksi elämässä sitten on näitä myrskyjä? Välillä myrsky laantuu, kunnes uudet tuulet nousevat jossain toisessa muodossa. Jaakobin kirjeessä puhutaan koettelemuksista: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte” (Jaak. 1:2). Vaikeuksien keskellä tällainen asenne saattaa herkästi unohtua, ja tilalle voi tulla jopa katkeruus ja kapinamieli Jumalaa kohtaan. Silloin vaaditaan nöyryyttä. Jaakobin kirje jatkuu: ”Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden” (Jaak. 1:3–4.)
Nämä Raamatun opetukset usein unohtuvat, kun ihminen pohtii Jumalan tahtoa omassa elämään. Jesaja kirjoittaa: ”Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö saven-valaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: Ei hän ole minua tehnyt? Sanooko luomus luojastaan: Ei hän mitään ymmärrä?” (Jes. 29:16.)
Saamme luottaa Jumalaan
Raamattu ei oikeuta ihmistä arvostelemaan Jumalaa ja hänen tekojaan (Jes. 45:9–12). Raamatussa meitä kehotetaan luottamaan Jumalan johdatukseen ja turvautumaan kaikessa häneen. Tämä sisältyy myös rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäiseen osaan: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.” (Matt. 22:37–38.)
Jumalan sana kehottaa elämän vaikeuksien keskellä kääntymään rukoillen Jumalan puoleen (Jaak. 3:5, Luuk. 11:9–10). Omin voimin ihminen ei selviä. Jumala auttaa. Jeesus itse opettaa rukoilemaan ja toteaa, että taivaallinen Isämme kyllä tietää mitä me tarvitsemme jo ennen kuin olemme pyytäneetkään. “Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan” (Jaak. 5:16). Isä Meidän -rukouksessa Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan, että ”tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”.
Aina ihminen ei ymmärrä Jumalan tarkoitusta. Jesajan sanat kuitenkin lohduttavat: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella” (Jes. 55:8–9.) Jumala antaa vastauksen ihmisen rukoukseen ja kysymyksiin ajallaan ja haluamallaan tavalla.
Tärkeintä on usko
Vaikeuksienkin keskellä on tärkeintä säilyttää omakohtainen usko.
Turvallisesti saa huokaista pyyntönsä ja rukouksensa Taivaan Isälle. Heikkoutensa tuntien opetuslapsetkin pyysivät Jeesukselta, että hän antaisi heille vahvemman uskon (Luuk 17:5).
Samoin uskon koettelemuksissa saamme turvautua Jumalaan ja pyytää: Herra, lisää minulle uskoa.
Jumala ei kuitenkaan kysy, paljonko sinulla on uskoa. Raamatun mukaan vähäinenkin usko riittää viemään perille. Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Uskomme kiteytyy Kristuksen sovitustyöhön. Jeesuksen nimi ja ristillä vuodatettu sovintoveri tuo syntiselle ihmiselle pelastuksen. Evankeliumi virvoittaa ja tuo elämän. Jumala vastaa tunnonrauhalla. Jumala on rakkaus (Joh 4:7–16.)
Joskus tuntuu tältä: Elämän myrskyssä. Vaikeita asioita. Kysymyksiä vailla selviä vastauksia. Rankkoja kokemuksia. Epäilyksiä. Houkutuksia. Erilaisia mielipiteitä, tulkintoja. Järkeen vetoavia ajatuksia. Pursi tuntuu pieneltä ja heikolta, kuohut suurilta. Pärskeitä lentää. Sumua. Pelkoa, epävarmuutta ja ahdistustakin. Kysymyksiä. Selviänkö myrskystä? Onko suunta oikea? Pääsenkö perille? Ohjaako kukaan?
Opetuslapsetkin olivat myrskyssä (Matt. 8:23–27). He pelkäsivät. Heidän uskonsa myrskystä selviämiseen tuntui loppuvan. Ainakaan omin voimin he eivät selviäisi. He muistivat kuitenkin kuka on veneessä ja kääntyivät hänen puoleensa pyytäen: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.” Jeesus heräsi ja vastasi: ”Miksi te noin pelkäätte, te vähäuskoiset?” Tuuli tyyntyi, ja myrsky asettui Jeesuksen käskystä.
Samoin on omassa elämässämme. Usein vain tahtoo unohtua, että Herra on luotsaamassa purttamme elämän myrskyissä, eikä meidän tarvitse pelätä selviämistä.
Myrskyissä käymme heikoiksi
Miksi elämässä sitten on näitä myrskyjä? Välillä myrsky laantuu, kunnes uudet tuulet nousevat jossain toisessa muodossa. Jaakobin kirjeessä puhutaan koettelemuksista: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte” (Jaak. 1:2). Vaikeuksien keskellä tällainen asenne saattaa herkästi unohtua, ja tilalle voi tulla jopa katkeruus ja kapinamieli Jumalaa kohtaan. Silloin vaaditaan nöyryyttä. Jaakobin kirje jatkuu: ”Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden” (Jaak. 1:3–4.)
Nämä Raamatun opetukset usein unohtuvat, kun ihminen pohtii Jumalan tahtoa omassa elämään. Jesaja kirjoittaa: ”Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö saven-valaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: Ei hän ole minua tehnyt? Sanooko luomus luojastaan: Ei hän mitään ymmärrä?” (Jes. 29:16.)
Saamme luottaa Jumalaan
Raamattu ei oikeuta ihmistä arvostelemaan Jumalaa ja hänen tekojaan (Jes. 45:9–12). Raamatussa meitä kehotetaan luottamaan Jumalan johdatukseen ja turvautumaan kaikessa häneen. Tämä sisältyy myös rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäiseen osaan: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.” (Matt. 22:37–38.)
Jumalan sana kehottaa elämän vaikeuksien keskellä kääntymään rukoillen Jumalan puoleen (Jaak. 3:5, Luuk. 11:9–10). Omin voimin ihminen ei selviä. Jumala auttaa. Jeesus itse opettaa rukoilemaan ja toteaa, että taivaallinen Isämme kyllä tietää mitä me tarvitsemme jo ennen kuin olemme pyytäneetkään. “Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan” (Jaak. 5:16). Isä Meidän -rukouksessa Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan, että ”tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”.
Aina ihminen ei ymmärrä Jumalan tarkoitusta. Jesajan sanat kuitenkin lohduttavat: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella” (Jes. 55:8–9.) Jumala antaa vastauksen ihmisen rukoukseen ja kysymyksiin ajallaan ja haluamallaan tavalla.
Tärkeintä on usko
Vaikeuksienkin keskellä on tärkeintä säilyttää omakohtainen usko.
Turvallisesti saa huokaista pyyntönsä ja rukouksensa Taivaan Isälle. Heikkoutensa tuntien opetuslapsetkin pyysivät Jeesukselta, että hän antaisi heille vahvemman uskon (Luuk 17:5).
Samoin uskon koettelemuksissa saamme turvautua Jumalaan ja pyytää: Herra, lisää minulle uskoa.
Jumala ei kuitenkaan kysy, paljonko sinulla on uskoa. Raamatun mukaan vähäinenkin usko riittää viemään perille. Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Uskomme kiteytyy Kristuksen sovitustyöhön. Jeesuksen nimi ja ristillä vuodatettu sovintoveri tuo syntiselle ihmiselle pelastuksen. Evankeliumi virvoittaa ja tuo elämän. Jumala vastaa tunnonrauhalla. Jumala on rakkaus (Joh 4:7–16.)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olipa tuo suloista,
minä ajattelin tässä välillä jo, että minulle ei Jumalan armo enää kuulukaan.
Nyt minä saan taas rohkeutta jaksaa uskoa.
BK
>>“Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”
Jumalan lahjoittama lahjavanhurskaus ei riipu meidän mahdollisista tunnetiloista. Välillä sitä kyllä masentuu...
Tämä vanhurskaus, eihän se ole sitä omaa yritystä.
Rukoukset: kyllä ne kaikki kuullaan, kaikkiin ei vastata toivotulla tavalla ja ajalla.
Nyt on kyllä tuon avaajan tähden, ja ihan ilosta, silmät itkusta turvonneet. Kuka lienetkin oikeasti, ole siunattu. Rakkain Jumalan rauhan terveisin.
BK
Kiitos, Brita Kajsa!
Olen odottanut vastausta rukoillen neljäkymmentä vuotta. Usein epäilen rukousten jääneen välille, tai joutuneen hylättyjen joukkoon. Katselin tähtitaivasta, josko viestin tuoja jo näkyisi. Riittääkö ihmiselämän pituus vastauksen saamiseen? Onko Jumala kääntänyt selkänsä minulle? Olenko minä se kadotuksen lapsi? Kestääkö usko loppuun asti? Pystyykö Jumala todella vastaamaan? Pitääkö uskoa saaneensa vastauksen, vaikka vastausta ei ole saanut tai ymmärtänyt? Onko avaruus tyhjää täynnä vai taynnä tyhjiä kysymyksiä? Sanoiko Jeesus, minä kannan? Tietääkö Jeesus, ettei voimia ole niin pitkälle matkalle? Upottaako myrsky purteni ? Nukkuuko Jeesus vaikka pursi on uppuamassa? Miksi räpiköin, jos kohtani on hukkua? Vai onko Jeesus hypännyt itse pelastusveneeseen uppoavasta paatista ja jättänyt minut? Missä olet, Jeesus?
No mulkeri kommenttia. Sinä ainoa oikea Kristuksen oma
"Sinä ainoa oikea Kristuksen oma "
Nyt sanoit ihan väärin. Melperi hyväksyy myös toiset uskovaiset, kuten aikanaan ivetan ja monet muut. Tiedän, että hän hyväksyy minutkin, vaikka ei ole ikinä tavattu.
"Tiedän, että hän hyväksyy minutkin, vaikka ei ole ikinä tavattu."
Amen!
Kirjoituksesi palstalla kertovat vahvaa kieltä siitä, että sinä olet sellainen Jumalan lapsi, joista Raamattukin puhuu.
kene, huoran pieru
"Jaakobin kirjeessä puhutaan koettelemuksista: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte” (Jaak. 1:2). Vaikeuksien keskellä tällainen asenne saattaa herkästi unohtua, ja tilalle voi tulla jopa katkeruus ja kapinamieli Jumalaa kohtaan. Silloin vaaditaan nöyryyttä. Jaakobin kirje jatkuu: ”Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden” (Jaak. 1:3–4.)"
Hyvää sanomaa ajatellen kenties jo lähempinä vuosina vaikeiden aikojen koittaessa. Siitä mistä Raamattu puhuu, viimeisistä vaikeista ajoista, vaarallisista ajoista. Mutta ne ajat ovat uskovaisten tähden lyhennetty. Minua nuo Jaakobin kirjeet ovat lähiaikoina pysähdyttäneet ja olen halunnut viipyä niiden tekstien parissa.
Jaakobin kirjeessä 3 tähdennetään viisautta, puhtautta, lempeyttä, laupeutta, sopuisuutta. Kiivaus ja riitaisuus katsotaan kaikkinaiseksi pahuudeksi ja epäjärjestykseksi.
13. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
15. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
16. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
18. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
Tällaiset Raamattua lainaavat aloitukset on syytä nostaa kärkeen. Ihmisille luettaviksi.
aa.