Mikä ihme siinä on, että jotkut läheiset syyllistää, kun toinen on sairas? Syytellään ja vähätellään masennusta. Ei uskota, että lääkkeistä tulee kaikenlaisia sivuoireita. Ja sitten syyllistetään vielä ahmimishäiriöstä, mikä meillä monilla bipoilla on sairauden myötä. Ihan kuin tässä ei tuntisi itseään jo muutenkin huonoksi ilman tuollaista käytöstä.
Läheiset & syyllistäminen
en.jaksa.enää79
6488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanopa muuta! Jos joku sairastuu vaikkapa syöpään ja jää sen vuoksi sairauslomalle, niin jo ollaan työpaikalla ostamassa kukkakimppuja jne. Mutta jos joku jää sairauslomalle masennuksen takia, niin häntä ei kukaan muista - korkeintaan ihmetellään, onko kyseessä joku lusmu. Mutta pahinta on juuri tuo, jos läheiset ihmiset syyllistävät. Itselläni on onneksi sen verran ihania läheisiä, että he ymmärtävät, mitä tämä sairaus on, kaikkine puolineen.
Itsekin olen kokenut myös tuon ahmimishäiriön, joka tuli Zyprexa-lääkkeen sivuvaikutuksena. Sivuoireetkin ovat todellisia. Ja jos todella masentaa, niin ei ihmisestä ole vaikkapa töihin, kun sängystä ylös nouseminenkin on kamppailua...
Ei teitä sairaita terveet aina ja koko ajan jaksa ymmärtää jos läheinen on se joka jää aina vaille, kun joudutaan menemään sairaamma, heikomman ehdoilla. Myös terveillä on lupa elää omankokoistansa elämää ja olettaa myös kanssaihmisten pystyvän toisinaan tulemaan vastaan ja joustamaan. Sairaiden kanssa tämä ei onnistu. Minä en kyennyt parisuhteeseen bipon enkä masentuneen kanssa. Jäin aina vaille. Haluan elää normaalia, terveen ihmisen elämää, terveiden parissa, myös itselleni sopivilla ehdoilla, jäämättä aina vaille, olemalla aina se, joka joustaa. En halua perustaa parisuhteitani jatkossa sille, kuinka paljon minä kykenen joustamaan, vaan haluan myös vastapuolen kykenevän tulemaan vastaan ja joustamaan. Vain terveillä on siihen kykyä ja halua.
No kuule minun elämässäni se ei ole todellakaan mennyt noin. Huomaatko saman syyllistävän sävyn kirjoituksessasi? Mistä sinä tiedät, minkälaisia kaikki masentuneet ovat? Omat läheiseni eivät ole jääneet mistään paitsi, eikä kukaan elä minun ehdoillani millään tavalla. Paremminkin minä elän toisten ehdoilla, koska olen liian kiltti ihminen. Kirjoituksesi on kyllä todella oksettavaa luettavaa. Et ymmärrä elämästä ja masennuksesta kyllä yhtään mitään. Luojan kiitos kumppanisi pääsi noin hirvittävästä ja epäempaattisesta ihmisestä eroon. Löytävät varmasti paljon paremman ihmisen rinnallesi. Taidat olla bipojakin sairaampi tapaus.
Ilmeisesti tämän "ei enää koskaan" mielestä on oikein tulla juuri tämän otsikon alapuolelle kertomaan tuollaista ja syyllistää vähän lisää vielä meitä. Miten toi asia edes liittyy tänne mitenkään? Halusit tulla syyllistämään ja ilkeilemään vai? No siinä tapauksessa olet itsekin todella sairas ihminen. Kukaan masentunut ei halua olla masentunut. Tässä oli muutenki puhe läheisistä, ei heti kumppaneista. Mun tapauksessani äiti syyttelee jatkuvasti masennuksesta, vaikka nähdään kerran kuussa jos sitäkään. En voi siis olla mikään taakka hänelle. Miten joku voi olla noin kylmä ihminen. Miten sä edes kehtaat tulla tänne heittämään jotain tollasta?
Hienoa,kun uskalsit tehdä päätöksen.
Ihailen rohkeuttasi.
Itse en ole saanut voimia moiseen,vaikka järki sanoo jo jotain muuta.
Kohta ei varmaan löydy siihen rohkeutta.
Hyvää elämää sinulle!!
Tutulta kuullostaa. Juuri kirjoitin jutun "Minun tarinani" ja nuo asiat mainitaan siinä. Lukaisepa huviksesi :) Yritetään vaan jaksaa mennä eteenpäin, sillä emme me tänne ole vahingossa joutuneet. Kyllä meidänkin elämällämme on jokin tarkoitus, ehkä me olemmekin olemassa siksi, että muut voisivat huomata kuinka täydellisiä ovat.