Aina,kun emme ole tavanneet jopa kuukausiin,kaipaan häntä ja mietin "kaikenlaista" ;) Mutta sitten kun oikeasti tapaamme,tunnelma jotenkin "lässähtää" kaveripohjalle ja tosiaan sillähetkellä hän tuntuu enemmän pelkältä kaverilta.
Tätä jatkunut nyt jo useamman kuukauden,joten miten päättelette,onko kyseessä enemmän kaveruus,kuin suhde,jota ei vielä edes ollut
En valitettavasti näytä pystyvän unohtamaan häntä,mutten tiedä,haluaisinko jatkaa pidemmälle,kuin nyt.
Tätä jatkunut nyt jo useamman kuukauden,joten miten päättelette,onko kyseessä enemmän kaveruus,kuin suhde,jota ei vielä edes ollut
En valitettavasti näytä pystyvän unohtamaan häntä,mutten tiedä,haluaisinko jatkaa pidemmälle,kuin nyt.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saatana kannata homojen peräs kulkia tuloo vaan pylly kipeeksi ei PERKELE
Ehkä unelmoit jostakin jota hän ei ole lopulta.
Toinen vaihtoehto on se että olet häneen ihastunut ihan kaverina. Ei se sinällään ole harvinaista että tuntee tarvetta olla jonkun kanssa joka on eri sukupuoltakin mutta kuitenkaan ei ole sen enempää kyseessä tai toki voisi olla.
Yksi vaihtoehto on että odotat liikaa ja tunnelma lässähtää koska hän ei reagoi kuten odotat etkä sinä tunne sitä mitä odotat.
Jos ihmisestä luo kuvan päässään tai unelman tai voihan se tapahtua ihan itsestäänkin niin toisen todellisen ihmisen on vaikea vastata noihin odotuksiin, useimmiten mahdoton.
Suutele sitä suoraan ni näät;)
enpä osaa sanoa mutta mulla samanlainen kaverisuhde. Olen häneen todella ihastunut, ollut jo kauan, ikävöin häntä, haaveilen meistä kahdesta ja ajattelen häntä tosi paljon. Mut tavatessa meno on kaverillista ja itse jopa korostan sitä kaveruutta.
Heti erottua iskee kamala ikävä ja surkuttelen miksi en tehnyt mitään romanttista, kaipaan todella hänen läheisyyttään yms.
Olen tehnyt kymmenittäin päätöksiä että koetan viedä kaveruutta hieman intiimimpään suuntaan mutta jotenkin en saa sitä tehtyä.
On ollut suutelukohtauksiakin välillämme mutta niistäkin palataan aina "arkeen" eli kaveruuteen.
päättää mitä haluut ja sit elät sen mukaan.
Itselläni on aika samanlainen tilanne ja olen pohtinut mitä asialle tekisin. Olemme olleet niin kauan kavereita ja meillä on niin hauskaa yhdessä, kun silloin tällöin näämme, että olen usein miettinyt voisiko se johtaa pidemmälle. Hän kun on oikeastaan juuri sellainen, josta olen aina unelmoinut, vanhemmatkin on niin ihanat ja heidän kanssaan on mahtava viettää aikaa. En vain tiedä, onko hän millään tavalla kiinnostunut minusta siinä mielessä tai ylipäätään seurustelusta tällä hetkellä. Aloitteen tekeminen pelottaakin juuri siksi, etten halua menettää hänen ystävyyttään..
Itsellänikin on vähän samantapainen tilanne. Tosin ehkä vähän maltillisempana. Ajatukset harhailee vähän vaikka ja missä. Haluaisin kovasti hänet nähdä ja joskus jopa ajatus hänestä saa minut hieman hikoilemaan. Kun sitten tavataan niin... noh silloin olen vain ihan normaali ja itseasiassa pyrin ajattelemaan pelkkää kaverisuhdetta, koska pelkään ajattelevani asiasta enempää ( tai parempaa) kuin se oikeasti on. Toki siihen vaikuttaa se, että ollaan tunnettu vasta vähän aikaa. Kuitenkin minä haluaisin olla mieluummin ystävä kuin en mitään.
Miksei kavereitaan voisi miettiä ? Minäkin mietin usein, varsinkin silloin kun ei olla nähty eikä kuultu pitkään aikaan. Eikä todellakaan ole kyse ihastumisesta.
Voi luoja. Tämä voisi olla mun kirjoittama. Aika monet näistä vastauksista itseasiassa... Niin on tuttua se tunne, että ensin miettii "kaikenlaista", kun toista ei näe, ja sitten kun näkee, niin... No pointti varmaan on tullut kaikille selväksi jo.
Juurikin viime viikonloppuna nähtiin ihan sattumalta, ei juteltu, mutta kuitenkin jotain tuntui olevan meneillään... Vähän silmäpeliä ja ehkä hieman fyysistä kontaktiakin ;)
Kun vain joskus saisi kerättyä rohkeutta ja sanottua asiasta...
Tää vois todella olla mun kirjottama. Aivan samanlaiset fiilikset. Eka viestitellään ja puhelimessa puhutaan kaikkea kivaa,flirttaillaan. Sitten kun nähdään, niin ei oo samanlaista kipinää. Haluaisin niin,että oltaisiin enemmän.
Mieti tarkkaan mitä olet tekemässä.