Kylläpä on kypsiä vastauksia..

Ja sinun ymmärryksellesi ne asialliset kommentit kai ovat liikaa. Olen nähnyt paljon asiallisia kommentteja, jotka vain sattuvat olemaan karua totuutta ihmisiltä, jotka ovat jo elämästä oppineet jotakin. Teistä ne varmaan vain vaikuttavat "vittuilulta" ja asiattomalta tekstiltä, vaikka sitä se ei ole. Ja olenpa myös huomannut, että joihinkin asiallisiin ja faktoihin perustuviin kommentteihin teistä kukaan ei ole edes osannut ottaa kantaa. Se kertoo jo kehitystasosta tarpeeksi.

Hmm...

Jos oikein olen ymmärtänyt, todella moni teiniäiti näyttää olevan hyvinkin onnellinen tilanteestaan. Monen odotukset ovat hyvinkin optimistisia.

Loputtoman empatian lisäksi jonkun on hyvä myös realiteeteista puhua. Ne eivät tunnu miellyttävän kaikkia tyttösiä.

Se ei miellytä sen vuoksi, että sitä ei osata ottaa rakentavasti vastaan. Kaikki ovat heti soittamassa suutaan ja ovat inhottavia keski-ikäisiä luusereita. Itselläni ei olisi tullut mieleenkään hankkia lapsia ennen kuin olen saanut kokemusta oikeasta työelämästä, ja ennen kuin olin täysi-ikäinen. Ei kukaan osaa kantaa vastuuta uudesta elämästä, jos ei koskaan elämässään ole joutunut sitä vastuuta itse mistään kantamaan.

No mutta asialliset ihmisethän myös ymmärtävät asiansa vastapuolen. Teinit ovat puolustamassa kantaansa ja näkevät vastaan puhujat keski-ikäisinä, lapsettomina luusereina. Mutta jos ottaisit ne aurinkolasit silmiltäsi, huomaat toki, että niinhän tekin teette. Te väitätte, että kaikki nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia ja pilaavat elämänsä. Te ette ota ollenkaan huomioon sellaisia seikkoja, kuten että nämä nuoret kasvavat. Todennäköisesti he kuitenkin ottavat myöhemmin enemmän vastuuta omasta ja lapsensa elämästä. Niin kuin muutkin nuoret. Kyllähän te itsekin olette aikoinanne asuneet vanhempienne kanssa ja myöhemmin joutuneet itsenäistymään. Teinivanhemmille tämä itsenäistyminen tulee vain nopeammin. Heidän on vaikea pysyä siinä mukana. Negatiiviset kommentit ja parjaus ei auta heidän sopeutumismahdollisuuksiaan uudessa elämäntilanteessaan. Päinvastoin, negatiivinen asenne kiristää entisestään vaikeaa tilannetta, joka edesauttaa langan katkeamista ja näin ollen kieroutunutta kasvamista äideille.

Teiniäitiyttä ei pidä rohkaista. Äitiys itsessään on vaativaa aikuisille, joten teinit, joilla on oma aikuistuminen tuloillaan, opiskelut ja maailma edessään, ei varmasti ole helppoa kenellekkään. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteivät he kuitenkin voisi pärjätä.

Seksi- ja ehkäisyvalistus on tutkimusten mukaan nostanut yhdyntöjen aloitusikää ja myös teinivanhemmuutta. (joka näkyy suurempana nousseen väestönkasvunseurauksena) Näin ollen valistuksia tulisi jatkaa ja niihin ehkä kannattaisi lisätä myös mahdolliset seuraukset ja näyttää pidempää tähtäintä, jota he eivät itse vielä hahmota.

Mutta niille, jotka ovat jo vanhempia, ei enää kannata tällaista valistusta tehdä. Heitä ei kannata polkea ja vaikeuttaa heidän elämäänsä. Teinit ovat tutkitustikin mieleltään herkempiä, ja kokevat tunteet suurempina, kuin koskaan muulloin. Teini-ikäiset ovat myös alttiimpia mielenterveyden ongelmille.

Eli, jos todellakin välitätte näistä lapsista, ettekä näistä "hutsuista", valistatte siitä, miksi ei pidä alkaa teinivanhemmaksi. Mutta tehkää se niille, jotka eivät ole. Ne jotka ovat jo, saavat kolhuja itsetuntoonsa ja joutuvat alttiimmiksi masennukselle, holtittomalle päihteiden käytölle, koulujen lopettamiselle ym. Heille enemmänkin jakaisin neuvoja, ja positiivisella mielellä ohjaisin äitiä parempaan suuntaan, jolloin hän voi paremmin ja voi tarjota jo olemassa olevalle lapselleen paremman kodin ja tulevaisuuden.

Sepä se, ne jotka jo ovat teiniäitejä, altistuvat masennukselle, päihteiden käytölle jne. Se kertoo juurikin siitä, että ajatusmaailma on vielä täysin keskeneräinen. Aikuinen TERVE ihminen keksii kyllä toisenlaisen "pakokeinon" ongelmiinsa. Teineille ratkaisu on mennä siitä, mistä aita on matalin. Miten sellainen ihminen voisi kantaa vastuuta mistään muusta kuin korkeintaan itsestään?

Kyllä jo teinivanhemmankin tulee osata kohdata ne kritiikit, joita heitä kohtaan syötetään. En tajua sitä, että pitäisi taputella päälaelle ja lohdutella "elämän kolhimaa" teiniäitiä, joka ei edes oikeasta elämästä vielä mitään tiedä. Surullinen tosiasia on, että teinien lapset kokevat paljon epämiellyttäviä asioita lapsuudessaan, paljon suhdekiekuroita, koska harva teini edes kykenee pitämään parisuhdetta yllä, saati sitten onnellista perhettä.