Koska en kykene olemaan ihmisten kanssa tekemisissä,vähän aikaa tykkään jutella,mutta yhtäkkiä saattaa tulla pelkotiloja ja rupeaa ahdistamaan ja haluaa vain poistua paikalta,olla omassa rauhassa kotona.
Olen niin ahdistunut
en tiedä mitä tekis
14186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikä sinua ahdistaa, oletko miettinyt?
Nokun en osaa selittää,tavallaan olen sosiaalinen,mutta sitten kuitenkin ihmiset ahdistavatkin,en jaksa,enkä tiedä
Tunnen yhden Tompan, joka oli tosi ahdistunut, tuntui että sitä puristi vaan kaikki asiat. Nyt se on paljon relampi, ehkä se oli enemmän joku vaihe tai stressi, että pitäisi olla jotakin mitä ei ole ja sitten ahdistaa, kun ei ole. En tiedä.
Ja sitten minä tiedän yhden Terhin, joka on muuten ihan pihalla, eikä sen hommistakaan tule yhtään mitään. Jotenkin se ei vaan osaa yhtään keskittyä mihinkään. Ja kun se juttelee jonkun kanssa, niin se kuulemma koko ajan ajattelee jo että pääsisi pois siitä. Haluaa olla ihan yksin, että saisi ajatella rauhassa. Työpöytä on täynnä paperia ja kun työpuhelin soi, niin se klikkaa sen kiinni ja kääntää suomi24-sivulle. Arvasin sitten, että se on varmaan rakastunut johonkuhun, ja olihan se. Tiedä vaikka pyörisi täällä samalla palstalla etsimässä pohdiskelemassa näitä samoja juttuja.
Terhihän on sitten oikea työnantajan unelma. Mutta minkäs rakkaudelle mahtaa. Sitä ei vaan kanattaisi tuhlata suomi 24:sen sivuille vaan kohteelle itselleen. Säästyisi työaika työntekoonkin.
mulla on samanlaista :/
Luonne tulee perimästä ja elinoloista. Miten tuota kehityskulkua vois muuttaa? Siinä pohtimista.
Haluaisin lähteä viellä opiskelemaan ja kaikkea,mutta tämä ongelma estää minua elämästä täysillä
Tehän voisitte vaihtaa yhteystietoja ja alkaa keskustelemaan yhdessä. Kumpainenkin ymmärtää toistaan. 17 6
Enemmän kannattaa keskittyä siihen opiskeluun ja tavoitteisiin, tuo ahdistushan voi vaikka hävitä, kun saapi pään muuhun käyttöön. Ei se mikään este ole, kyllä sen kanssa varmasti voi elää.
Oon niin täynnä itteäni etten pysty olemaan ns.ihmisten kanssa tekemisissä.
Aikani jaksan juttujansa kuunnella mut ei ne mua kiinnosta.Haluan olla yksin täydellinen ja puhua itseni kanssa.
Niin no sitä minä en epäile ollenkaan.Meillä on eri tauti,sinä olet narsku,mutta minä kärsin sosiaalisten tilanteiden fobiasta.Kaksi eri asiaa.
Kumpikohan on narsku? ))))
Ap:lle tiedoksi. Se toinen tapaaminen oli tärkeä näissä vaivoissa.
Sieltä apu löytyy, jos vaan uskoisit sen.. Ei mikään höpö höpö juttu.
Ahdistus on minunkin tautini, olen aika hyvä siinä, mutta onneksi se on iän mukana helpottanut. Muita luonteenpiirteitä: herkkä, ujo ja surullisuuteen taipuvainen, eli kaiken kaikkiaan ratkiriemukasta seuraa. Kyllä ahdistuksen kanssa oppii elämään, ja voihan siihen hakea lääkettäkin. Erilaiset terapiatkin auttavat kai.
voi olla että ne muut on niin tyhmiä:)ahdistuu vähemmästäkin..