Selvinnyt epävakaasta persoonallisuushäiriöstä?

Minä olen parantunut epävakaasta persoonallisuudesta. Sain kyseisen diagnoosin vakavan masennuksen yhteydessä vasta yli nelikymppisenä, ja oireet oli kyllä rajuja, mutta hyvän kuntoutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisten tuella diagnoosi tipautettiin pois. Se kulki papereissa parin vuoden ajan.
Taistelen edelleen masennuksen kanssa (varmaan lopun ikääni), ja olen vieläkin ehdottomasti suurten tunteitten ihminen, mutta nyt pidän sitä paremminkin rikkautena.
Oli äärettömän tärkeää päästää pahimmat höyryt pihalle turvallisessa ympäristössä, ja usko tai älä, ne ääripäiden fiilikset kyllä tasottuu ajan mittaan.
Aikaa siihen menee niin kauan kuin menee ja töitä pitää tehdä pirusti itsensä kanssa.
Mutta toivoa on, ihan taatusti!! Toivotan sulle paljon voimia

Mulla on ollut myös epävakaan persoonallisuuden diagnoosi. Nuorempana ongelmat ilmenivät etenkin parisuhteissa. Olin väkivaltainen ja impulsiivinen. Nykyään pystyn jo hallitsemaan impulssini. Ajatuksia tulee välillä (liittyen esim. itseni vahingoittamiseen yms. liittyen) mutta en enää toteuta niitä ajatuksia, anna niiden vain tulla. Muistaakseni epävakaa pers.häiriö on juuri sellainen että se lievenee iän ja kokemusten myötä. Voin sanoa samaa omalta kohdaltani.

Mä sain diagnoosin 17-vuotiaana v. -86. Sillon sitä kutsuttiin rajatilaksi. Oli monta vuotta ihan kamalaa haahuilua, olin itsetuhoinen ja maaninen ja psykoottinen ja kaikkea mahdollista yhtäaikaa. Oli viiltelyä, anoreksiaa ja bulimiaa ja alkoholia. Sairaalahoitoja oli kymmenkunta. Se helpottui ijän myötä. Nyt olen 42-vuotias, naimisissa. Kaikki muuttui pikkuhiljaa kun lääkitys saatiin kohdalleen. Lääkkeet on vaan otettava ja täytyy yrittää elää tasaisen varmasti, ei alkoholia, ei valvomisia. Ja ahdistusta on siedettävä. Olen hoitojen piirissä varmaan loppuikäni, mutta pärjään kyllä nyt.