Jos on opettaja samassa koulussa, niin saako olla vanhempi vai pitääkö olla opettaja? Entäs jos onkin kiusaajan vanhempi ja opettaja samassa koulussa?
Kuinka pienen koulunsa pian aloittavan saa ymmärtämään, että ei kiusata ketään ja jos joku kiusaa sinua, siitä pitää vanhemmille kertoa ja myöskin siinä tapauksessa, että jos näet, että jotakuta muuta kiusataan?
Kun koulussa sanotaan, että on nollatoleranssi, niin onko se vain puhetta ja kuinka siihen puuttua, kun puskaradio kertoo muuta, mutta koulu pitää linjastaan kiinni, että ei meillä ketään kiusata, kun me emme sitä siedä, niin mitäs sitten teet?
Ja jos minulla on nollatoleranssi kiusaamiseen ja jos saan kuulla että oma lapseni onkin se kiusaaja, niin pidänkö linjani vai puolustelen ja vähättelen lapseni tekoja?
Ja mitä hemmettiä se on kun koulussa ehdotetaan, että se kiusattu voisi vaihtaa koulua???
Minä niin haluaisin edes jotain tehdä tämän asian eteen, mutta mitä?
Kuinka pienen koulunsa pian aloittavan saa ymmärtämään, että ei kiusata ketään ja jos joku kiusaa sinua, siitä pitää vanhemmille kertoa ja myöskin siinä tapauksessa, että jos näet, että jotakuta muuta kiusataan?
Kun koulussa sanotaan, että on nollatoleranssi, niin onko se vain puhetta ja kuinka siihen puuttua, kun puskaradio kertoo muuta, mutta koulu pitää linjastaan kiinni, että ei meillä ketään kiusata, kun me emme sitä siedä, niin mitäs sitten teet?
Ja jos minulla on nollatoleranssi kiusaamiseen ja jos saan kuulla että oma lapseni onkin se kiusaaja, niin pidänkö linjani vai puolustelen ja vähättelen lapseni tekoja?
Ja mitä hemmettiä se on kun koulussa ehdotetaan, että se kiusattu voisi vaihtaa koulua???
Minä niin haluaisin edes jotain tehdä tämän asian eteen, mutta mitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno juttu että todella pohdiskelet kiusaamisasioita, jos nimittäin todella olet opettaja.
Opettaja on koulussa omalle lapselleen aina mielestäni opettaja, ei vanhempi. Useimmat opettajat ratkaisevat tämän ongelman hakeutumalla opettajaksi muuhun kuin lapsensa lähikouluun.
Puskaradio puhuu totta ja koulun 0-toleranssi on tuolloin pelkkää kaunistelua.
Jos kasvatus on vauvasta asti ollut kohdallaan, ei omasta lapsestasi tule koulukiusaajaa. Jos virheitä on tehty, on 7-vuotiaan lapsen kohdalla jo vähän myöhäistä räpytellä, kun huonot on jo housuissa.
Koulujen linjaus on, että kiusattu siirrteään toiseen kouluun, vaikka parempi vaihtoehto olisi, että kiusaajista edes ne pahimmat siirrettäisiin vaikkapa koulukotiin tai muuhun kouluun muutamaksi viikoksi varoitukseksi muille.
Aikaisemmin tyyli oli tämä, mutta nykyään lienee sitten niin, että suuri osa kiusaajista on opettajien, koulukuraatorien, -psykologien, -terveydenhoitajien ym henkilökunnan tai muiden silmäätekevien lapsia.
Kun jokainen vanhempi hoitaa oman tonttinsa ja opettajat järkevästi ja puolueettomasti hoitavat rangaistusmenettelyn, koulukiusaamisen luulisi vähenevän.
Tekniikkaa olisi myös syytä käyttää hyödyksi, koska opettajat eivät nykyään hoida välituntivalvontaa samalla lailla kuin esim. 70-luvulla. Kamerat koulujen käytäville ei maksaisi juuri mitään. Talonmiehiä, vahtimestareita, kouluemäntiä ja -isäntiä ei ole varaa palkata, mutta kyllä opettajanhuoneeseen voitaisiin jakaa monitorien tölläystä varten vuorot.
Opettajalla tulisi työpaikallaan aina olla ammatillisuus ensimmäisenä mielessä, se omakin lapsi tuisi silloin ottaa samanlaisena koululaisena kuin muut. Ja jos se oma lapsi on kiusaaja/kiusattu on hyvä puhua asiasta kotona ja sitten hommata sielä koulussa joku muu opettaja hoitamaan asiaa.
Kyllä jo 6-vuotias lapsi osaa kertoa kotona kun häntä kiusataan tai jotain toista, aina on vanhemman otettava lapsen puheista selvää, opettajan kanssa on hyvä keskustella asiasta!
Lasta on aina kuunneltava!
Koulussa on hyvä puhua asiasta ja koulu on "avoin" paikka vanhemmille, he saavat mennä paikanpäälle katsomaan. Hyvä jos koulussa on nollatoleranssi, ikävää jos se ei toteudu, silloin täytyy ottaa opettajalle puhelu/keskustelu ja kertoa asiasta.
Jos oma lapsi on kiusaaja älä puolustele vaan tartu rohkeasti "härkää sarvista". Lasten kanssa voi ja pitää keskustella kiusamisesta vaikka se ei vielä olisikaan omaa lasta koskettanut. Jokaista lasta tulee jossain vaiheessa kiusaaminen jotenkin koskettamaan, on hyvä antaa lapselle jo valmiiksi neuvoja mitä silloin tehdä. Myös on hyvä keskustella siitä miltä kiusatusta tunnuttaa jotta voitaisiin ehkäistä sitä oman lapsen kiusaajaksi ryhtymistä.
Minä en ymmärrä tätä koulun vaihtamista, mutta ymmärrän että joissain tapauksissa useampi lapsi kiusaa yhtä lasta ja näin on "helpompaa" heittää se kiusattu vaan pois sieltä koulusta.
Minkä asian eteen haluat tehdä? Minkälaisesta asiasta on kyse? Kuka kiusaa ja ketä? Kerro tilanne, oletko kiusatun/kiusaajan vanhempi sivusta seuraaja vaiko oettaja?
Minunkin lastani kiusataan ja veikkaan että opettajat kohta hermostuvat minuuun jatkuvien yhteydenottjeni vuoksi. Mutta kiusaamista ei saa hyväksyä, siihen on puututtava AINA kaikkialla!!! vaikka ei tuntisikaan lapsia jotka ovat kyseessä! Vanhempiin ja/tai opettajaan yhteys ja väliin pitää mennä.
Meillä kävi näin, koulun johtavan opettajan poika häiriköi. Hän oli nk. erityislapsia, ei kyennyt sosiaalisiin kontakteihin ja oli ajoittain todella julma puheissaan, isokokoisena tönikin muita lapsia. Koulussa opettaja vaati lapsia olemaan kertomatta tapahtuneista kiusaamisista, koulu pieni alle 30 oppilasta. Tilanne ajautui siihen, että kunnan puolestakin tultiin tilannetta selvittämään, mutta kukaan ei saanut sanoa, että juuri tämä opettajan oma poika pisti kaikki kärsimään. Jos joku teki tälle pojalle jotain, oli tiukat puhuttelut ja jälki-istunto edessä. Muut opettajat olivat tilanteessa voimattomia. Lopulta,kun oma poika muuttui puhumattomaksi ja ilo katosi hänen naamaltaan, opettajan mielestä se oli murrosikää 12 vuotiaalla, vaihdoimme koulua kummallekin lapselle. Jälkeenpäin kuulin, että vakavampiakin seuraamuksia oli tullut juuri sille tytölle, jota tämä opettajan poika eniten kiusasi, mutta meidän muidenhan piti ymmärtää tätä poikaa, kun hän ei osaa asettua muiden osaan kiusattuna. En ymmärrä kenen etua tässäkin ajettiin, tämä kiusaaja oli ensin äitinsä opetettavana ja sitten toisen sukulaisen huomassa yläasteen erityisluokassa. Olen miettinyt nyt jälkeenpäin, kun oma poikani on jatkanut opiskeluja eteenpäin, tämän kiusatun tytön elämä on jo pilalla lopullisesti ja tämä kiusaaja jatkaa elämäänsä ns. sosiaalitapauksena, olisiko ollut viisainta heti alkuunsa kieltää äitiä olemaan olematta opettajana omalle pojalleen, varsinkin kun kyse ei ollut normilapsesta. Olen nähnyt myös täysin toimiviakin ratkaisuja,kun oma vanhempi on opettajana, mutta se vaatii varmasti paljon henkistä kanttia niin vanhemmalta kuin lapsiltakin. Aihe on varmasti myös arka, kun täällä maalla koulut on pieniä ja ei ole vaihtoehtoja lasten toiseen kouluun sijoittamisessa.