Sosiaalisten tilanteiden jännittäjät: ammattinne?

Roskakuski :)

Pintaliitosladonta, elikkäs elektroniikka kokoonpano hommia.

Projektipäällikkönä isossa firmassa. Ikäni ollut kova jännittäjä.

Hei jännittäjä .Lääkityksesi ei todennäköisesti ole kohallaan. Itse olen ollut
kova jännittäjä ja punastelija. Jopa kaupan kassalla on ollut vaikea asioida.
Sain masennukseen Cymbalta lääkityksen 60mg/vrk. Nyt opiskelen ja pidän
luentoja. Nautin palavereista ja olen todella rohkea ja saan asiani sanottua.
Huonopuoli tuossa lääkkeessä on, että seksi ei huvita, ja vieroitusoireet
kestävät pari viikkoa, jos haluaa siitä eroon. Olin kuukauden ilman lääkettä ja
kaikki vanhat oireet palasivat sinä aikana. Nyt opiskelen jälleen ja pystyn
keskittymääm tentteihin.

Hei! Olen vanhustyössä eli lähihoitaja ammatiltani. Hieman yli 10 v olen tehnyt ja pitänyt ihmisläheisestä työstä ja hoitamisesta. Kannattaa mahdollisesti miettiä henkilöstöltään pienempiä yksiköitä. Varmuus kasvaa tosin oppiessa ja tehdessä. Jännittäjä minäkin päivästä riippuen. Hyvää jatkoa!

Itte jännitin aikoinani tiettyjä tilanteita ja paikkoja, marketissakin ahdisti. Noin 10 vuotta olen ollut myyjänä ja ihan kasvotusten satojen asiakkaiden kanssa asioin päivittäin. Ei tuota ongelmaa ollenkaan ja sitä myöden moni asia on helpottunut. Toki edelleen jännitän joitakin tilanteita, mutta niitä päin olen päättänyt mennä. Kiertelemällä ja kaartelemalla ne eivät ainakaan helpotu. Tsemppiä jatkoon!

Työkyvyttömyyseläke/työtön helpottaa arkea.

Metallimies ja helpois hommis, vaativia en pystyskä tekee.
Kyllä se niin on että se on ihmisen perus luontees minkä syntyessä saa ja ei sille mitään voi, se on vaan luonteen piirre jonka kanssa elettävä ja yritettävä kestää dorgia jotka ei sitä ymmärrä.

Metallimies ja suhteellisen raskaissa töissä, mutta olen todella tyytyväinen työpaikkaani.
-
Kyllä se perusluonteessa varmasti on aika paljon ja siihen vielä päälle ongelmia,

Lääkitystä kun käytän niin ei ole ongelmia sos.tilanteiden pelon kanssa, tosin en halua näitä loppuelämää syödä, eli jonkinlaista ratkaisua pitäisi keksiä..

Siivooja vois olla aika hyvä. Ite oon tosiaan ollut puol vuotta kotona jännityksen takia mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni. Lääkitys takana ja en todellakaan aio alottaa uudestaan. Siivousalaa itellenikin oon suunnitellu kun unelma-ammattia tuskin koskaan tulen saamaan ja siivous on rentouttavaa ollu aina : )

Hanki sellanen ammatti jossa kohtaat nopeasti paljon asiakkaita esim. kaupan kassa tai tuote-esittelijä jossain kauppakeskuksen aulassa. Aluksi työ voi pelottaa, mutta päivän jälkeen rakastat sitä. Pikkuhiljaa asiakkaat alkaa tuntumaan pelkiltä "tavaroilta". Kun ne on tavaroita, niin silloin et voi niitä jännittääkkään. Sama ilmiö laulajalla. Pienelle yleisölle jännittää esiintyä enemmän kuin kokonaiselle messuhallille.

Itse olen ollut erittäin paha jännittäjä ja esiintymispelkoinen, mutta nyt on asiat alkanu muuttua. Oon käyny terapiassa, kirjottanu päiväkirjaa ja purkanu niihin liittyviä asioita isolla kädellä. Oon alkanu ymmärtää enemmän itteäni ja näkemään asioita ihan uudella tavalla. Mitään lääkkeitä en enää syö. Tällä hetkellä opiskelut menee hyvin ja hommat sujuu ihan uudella tavalla.

Vieläkin jännittää, mutta se ei enää hallitse mua. Antaa jännityksen olla, ei siihen kuole. Jos joku huomaa sen niin ihan sama. Pyrin keskittymään enemmin olennaiseen, kun liialliseen tilanteiden stressailuun. Mä en anna tän tulla enää minkään sellasen asian eteen, jota haluan tehdä. Ihminen voi muuttua jos haluaa. Sä voit tehdä ihan mitä sä haluat!

Hei, kaikki ja kiitos vastauksistanne ja tsemppauksista! Hieno kuulla, että moni teistä kuitenkin kykenee työelämään jännittämisestä huolimatta.

N. kuukausi sitten minulle vaihdettiin lääkitys, jonka vaikutusta odottelen, josko siitä apu löytyisi (Escitalopram Actavis, Cipralexin rinnakkaisvalmiste). Työelämään ja opiskeluun en kykenisi ilman lääkitystä, niin rajoittavaa tämä sos.fobiani on:(

Siivoojan töitä olen tehnyt joitakin vuosia sitten ja siinä työssä pärjäsinkin ilman lääkkeitä, koska työ oli pääasiassa yksin työskentelyä. Nyt haaveenani olisi kuitenkin tehdä jotain, mitä oikeasti haluan...

PP-29: miten selviät projektipäällikön työstä? On varmaan kuitenkin paljon esilläoloa...??

Sinulle "eteenpäin": mahtavaa, että olet löytänyt sinua auttavan lääkkeen ja teille hatunnosto, jotka selviätte ilman lääkitystä:))

Kertokaahan miten te olette edes päässeet töihin?

Itellä on vielä kaiken lisäksi puhevika, eikä oman nimen lausumisesta tule
mitään. Puhelimella soittamisesta ei tule yhtään mitään, joten jo siinä menee moni työllistymismahdollisuus hukkaan.

Ketään tuttujakaan ei ole, joten suhteilla ei pääse mihinkään.

Kaiken lisäksi ei ole mitään hajuakaan, miten työhaastattelusta voisi selvitä. Naama on heti punasena ja hiki valuu ihan pisaroina otsalta.

Ainakin kesätöiksi voin suositella hautausmaatyötä. Siellä ei ainakaan joudu kovin pahoihin sosiaalisiin tilanteisiin. Kastellaan kukkia ja hoidetaan/siistitään hautoja, haravoidaan.. Tykkäsin paljon koska aiemmat kesätyöni olivat olleet stressaavia asiakaspalveluhommia (jännitän myös sosiaalisissa tilanteissa).

voi että

Ihan sellainen ammatti olisi hyvä jossa ei kauheasti olisi niitä ihmisiä. Ensimmäisenä tulee mieleen maatalouslomittaja (on eläinten kanssa isoimman osan aikaa), tai eläintenhoitaja, siivooja (tuttavani kärsii paniikkihäiriöstä ja siivoaa työkseen ja sanoo että se on ainoa sopiva työ - ei tarvi koskaan jännittää).

Voisit opetella myös tietokoneella kuvankäsittelyä ja taitto-ohjelmia, jolloin voit olla lehden toimituksessa tai perustaa oman yrityksen. Jonkun verranhan siinä kyllä täytyy olla ihmistenkin kanssa. Lähihoitaja pärjää myös vanhusten kanssa, koska heitä ei useinkaan tarvi jännittää. Tai lasten kanssa. Myös kirjanpitäjä tekee aika paljon itsekseen töitä.

Toinen asia on että miksi sinä jännität? Mitä tapahtuu jos annat itsellesi luvan jännittää. Jännität ihan siis niin, että sallit sen itsellesi. Onhan sinulla oikeus myös jännittämiseen.
Toisaalta, kun ihmisellä on kaikki hyvin, voi pyöriä oman napansa ympärillä ja jännittää kun luulee että kaikki ovat kiinnostuneita juuri siitä sinun jännittämisestä. Näinhän asia ei ole. Juuri ketään ei kiinnosta jännitätkö vai et.

Olen kova jännittäjä, mutta jollain ilveellä sain Insinööri ja DI paperit suoritettua. Noh näitä töitä en sitten kuitenkaan ole tehnyt, kuin 1 vuoden ja pätkissä. Sen jälkeen muutama vuosi pois työelämästä ja aloitin lukemaan prosessinhoitajaksi. Nyt on taas alkanut päästä työelämään takaisin, kun tässä tehtävässä ei tarvitse olla pakolla sosiaalinen, eikä tarvitse esiintyä.

Vaate-ja kenkäkaupan myyjä pienellä paikkakunnalla :) Ihme kyllä, selviydyn tästä työstä melko hyvin ja oon jopa hyvä myyjäkin.. Näitä pelkotiloja ei tule, jos on vain yksi ihminen "vastassa", toista on ne työmatkat....

Viiminen kauhea tilanne oli, kun kävin äänestämässä.. tais olla eka ja vika kerta, kun äänestän. Kädet tärräs niin paljon et oli vaikeuksia saada sitä helvetin lappua sinne laatikkoon.. :( Lääkitystä varmaan tarvis hakee.. sit ku sinne lääkäriin uskaltautuu menemään.

Onko muillakin sosiaalisia tilanteita jännittävillä kamala väsymys sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen? Saatteko paniikkikohtausta? Minulla on usein niin että kun olen ihmisten kanssa tekemisissä (esim kaupassa) ilman lääkkeitä tai liian vähällä annoksella, olo on kuin olisi sumussa, ja koitoksen jälkeen väsyttää kamalasti ja tekisi mieli kääriytyä peiton alle nukkumaan. Vihaan tälläistä elämää, ei puhettakaan että ilman lääkkeitä voisi olla. Tai en vihaa, mutta olen surullinen siitä että mulla on tälläinen kamala vaiva joka hallitsee elämää liikaa..... Kuin olisin vankilassa....

it asiantuntija, on myös melkoisen sosiaalisuutta vaativaa nykyään. Tuntuu että kuitenkin it porukassa sallitaan erilaisuutta paremmin? en tiiä.
jep sosiaalisuus väsyttää.