miksi en jaksaisi..koko ajan..??!!

Liika on liikaa ja teitä odotetaan nyt selvästi enemmän kuin mihin voimanne ja halunne riittävät. Tuntemuksenne ovat ymmärrettäviä - minä en jaksaisi työn ohessa antaa noin paljon. Jos olisi hyväkuntoinen nuori eläkeläinen asia voisi olla toisin, mutta teidän tilanteenne huh. Minä en jaksaisi enkä pystyisi.

Miten olisi määrätietoinen ja lempeä "oman tilan" ottaminen. Ennakoikaa - myös tyttärelle.

Sano jo viikolla, että teillä on flunssa/flunssa tulossa ja nyt täytyy levätä hissukseen. Ette jaksa ettekä voi ottaa vieraita vastaan viikonloppuna. Tai että nyt oli erityisen vaativa ja rankka viikko töissä. Teillä on jo ikää ja nyt täytyy ladata akkuja itsekseen.

Entä kylpyläviikonloppu joskus kaksin miehen kanssa? Saisitte jotenkin lempeästi rikottua kaavan ja oletuksen, että olette aina viikonloppuisin käytettävissä.

Varmasti haluatte tyttären perheineen kylään, mutta harvemmin. Ja sitten voisitte satsata heihin paremmin ja enemmän, kun se ei olisi pakkopullaa teille.

Sinulla on oikeus ja suorastaan velvollisuus kuunnella myös itseäsi. Sitten jaksat antaa muillekin, kun saat itsekin levätä ja itse saat mitä tarvitset.

Tyttäret ovat jääneet liikaa kiinni teihin vanhempiin. Se ei ole pitkän päälle hyväksi heidän äitiydelleen eikä parisuhteelleen, eikä tietysti myöskään teidän ja heidän väliselle suhteelleen.

Nyt pientä rajaa! Kännyköihin ja viesteihin ei aina tarvitse heti vastata. Muutakin elämää täytyy voida elää ja suunnitella kuin lapsiin liittyvää. Matkalle sieltä mars! Harrastuksiin hus! Ottamalla oman tilasi ja oikeudeen myös lepoon näytät samalla esimerkkiä omille lapsillesi; heilläkin on aikanaan oikeus omaansa.

No jooh...en voi muuta sanoa, mulla on samanlainen tilanne. Olen sanonut, että nyt en jaksa, suuttuivat, mutta ajan kuluessa ymmärsivät, että ei se ole minun asiani olla aina läsnä, minulla on oma elämäni, josta pidän kyllä kiinni, he huolehtikoot omastaan. Tosin meillä ei ole vammainen lapsi, mutta lapsia kuitenkin. Koettakaa saada vanhemmille vapaata aikaa vammaispalvelun kautta eikä isovanhempia rasittamalla.

Nyt se lusikka kauniiseen käteen.

Toisen tytön on selvitettävä oikeutensa ja mahdollisuutensa saada toimeentulotukea. Teillä on edessä vielä pahat ajat, avustus tai apu ei käänny, kun te tarvitsette apua.

Lastenlasten kanssa ilmoitatte selkeästi, että otatte vastaan vain esim. joka toinen viikonloppu. Jos on pakko perustella, se on: oma talous, työn vaatima levon tarve ja ikä.

Eikös sisarukset voi auttaa toisiaan?
Toinen tarvitsee rahaa ja toinen apua talous ja lastenhoitotyöhön..
Nykyinen mummu ja vaari kanta opetettiin jo kansakoulussa kunnioittamaan vanhempia ja avustamaan olemaan kohtelias iäkkäimmilleen.
Myönnän että kasvatuksessa omillekin lapsille tuo jäi.. Ei ollut yhteyttä isovanhempiin, jotka asuivat 200 km päässä, eikä tuttava piirissä ollut muita ikäihmisiä. Lapset kasvoivat ymmärtämättä iän tuomaa suorituskyvyn laskua ja nousutta levon tarvetta..

Teeppäs niin, että järjestät menoja lauantai päiviksi. Pikku hiljaa he oppivat, ettet jaksa. Meillä riitti, kun anoppi ilmoitti "pihanrappauksen" olevan niin pahasti kesken, että olisi hyvä jos tulisimme toiste. Olimme ajaneet pitkän matkan pienen tyttäremme kanssa sinne mummua katsomaan. Kävimme siihen aikaan heillä ehkä kerran kahdessa kuussa. Enää emme vieraile kuin kerran vuodessa ja välillä vaikuttaa, että sekin on isovanhemmille liikaa.

Meillä lapset käyvät ja kyselevät myös 'meidän vanhusten' kuulumisia ja vävyt, poika ja tyttäret sekä miniä auttavat joissakin pikku hommissa.

Samoin me 'vanhukset' autamme myös joskus lapsiamme lastenlasten kaitsemisessa ja käymmen kylässä ihan muutenkin vaan,

Periaatteessa me elämme jokainen omaa elämäämme ja arvostamme toisiamme - lapset eivät ikinä sano meitä 'laiskoiksi eläkeläisiksi' emmekä taas itse ukin kanssa kutsu 'itsekkäiksi vanhemmiksi' tai lastenlapsiamme 'riiviöiksi'.

Tähän asti ainakin suhteet ovat pelanneet hyvin ja elämä kulkee iloineen ja murheineen - mutta ihanaa että olemme siinä mukana.

Noherranjestassentään...siis mennään kylään ilmoittamatta etukäteen ? Minä en avaisi ovea, jos joku soittelisi ovikelloa ihan noin vaan. Kyllähän jokaisella pitää oma rauha olla.

Ei kai kukaan nykyaikana tule ja mene aikuisten lähimpiensä luo ilmoittamatta etukäteen. Meillä on lasten koteihin avaimet ja heillä on myös meille, mutta aina on pirautettu ennalta vaikka kuinka pienelläkin varoitusajalla ja kysytty - sopiiko piipahtaa?

Se on eri juttu jos toinen on liikuntarajoitteinen tai vastaavaa.

Voi hyvä tavaton..tullaan kylään ihan ilmoittamatta? Minun perheeni ovet ovat aina rakkaille avoinna ja niin on vanhempien, sisareni, veljeni ja ystäviemme ovet. Onko siis se, että rakkaat tulevat kylään, sinun iltasi pilaamista??? Mitä ihmettä! Minusta on ihanaa kun joku tulee kutsumatta piristämään minun päivääni. Siis ihminen jota minä rakastan! Ihan hyvin voi tiskata tai yhdessä vieraan kanssa haravoida lehdet. Mitä ihmeen hmsiä nykyään on jotka ei halua nähdä perhettään ja viettäää heidän kanssa aikaa? Se aika on sitä arkea

varmaan syy sekin, kun ei saa lapsia nykyisin kieltää mistään eikä rajoja laittaa, sitten tullaan isovanhempien luo kun ei ostata itse kasvattaa, siinä syy et näin tehdään, mutta raskasta on isovanhemmilla näiden lasten kanssa jotka ei usko yhtään mitään eikä missään..

Voihan sillä mummolla olla vaikka uusi poikaystävä ja hän haluaa viettää laatuaikaa uuden kultansa kanssa - vaikka vaan ihan pitkän viikonlopun kahden kesken.

tätä ei nuoret ymmärrä, jos mummilla on haku päällä, he luuleet ettei mummia enää vaarit kiinnosta..eihän kukaan jaksa koko aikaa olla pienten lasten kanssa enää, eihän sitä edes kerkeä juoksemaan lasten perässä, kun riehuvat..

Ei mee mun päähän miten hassua te suomalaiset vinkujat ootte. Jos lapset omine lapsineen tulee kylään niin miten se voi olla teiltä pois? Meille saa todellakin myös tulla emmekä koe että elämä menee sekaisin ja halutaan olla rauhassa..siis mit vit. Kuulostaa todellakin sairaalta .." vettu nyt kakarat taas tulee kun mun piti haravoida saatana"..todella noloa mummit! ja muutkin. en kyllä tajua miks tollasilla edes perhettä on. kannattaisko olla sinkku ja erakoitua johonki metsän siimekseen yksinäisyyteen ja olla ah niin onnellinen ku ei oo muita häiritsemässä rauhaa.

no jopas on kielenkäyttöä, en haluais ainakaan rumasti puhuvia läheisiä kylään, mielummin haravoisin..

voi luoja tätä nuorten perheellistyneiden itsekkyyttä ja ymmärtämättömyyttä...

yksi syy miksi soitetaan ajoissa ennenkuin mennään kylään, on se että ainakin tarkistetaan ovatko mummi ja vaari kotona. toinen syy voi olla myös se että jos soitetaan ajoissa ennen kylään menemistä niin mummi ja vaari kerkiäisi vaikka hieman siivoamaan ennen vieraita ja esim. hakemaan kaupasta jotain keksiä/pullaa/kahvikakkua/kahvia jos ei ihan heti omista kaapeista löydy.
kolmas syy on myös se että otettaisiin huomioon näiden vanhempien ihmisten jaksaminen. esim. äitini on jo 50v ja siivousalan töissä, en siltikään oleta että voin tuppautua kylään äidilleni ja että hän jaksaisi. hänellä on raskas työ, joten hän myös tarvitsee lepoa.yleensäkin kysyn aina, että sopiiko tulla kylään.en automaattisesti oleta että kylään mennään noin vain kysymättä ja ilmoittelematta.
itse ainakin inhoan sitä jos minulle ei kyläilystä ilmoiteta etukäteen, sillä joskus saattaa todella olla niin että kahvi on loppu,maitoa ei ole jääkaapissa ja "vierasvaroja" pitäisi hakea kaupasta..kämppä on siivoamatta..

joten mitäs jos otettaisiin muutkin huomioon kuin vain se oma napa..

t:26v nuori nainen

No etköhän 26v nuori nainen voisi itse viedä kahvileivät ja jopa kahvipaketin jos menet mummon luo kylään. Ettei mummon tarvitse kauppaan lähteä sinun vierailusi takia.

No voishan se hyvä syy soittaa ja kysyä, sopiiko juuri nyt tulla, olla vaikka se, että mummo ja vaari on suunnitelleet mukavaa kahdenkeskistä intiimiyttä jne, että tietävät varautua siihen, että ei se nyt sitten käykään. Eihän se oikein mukavaa ole varmasti kenestäkään, kun ollaan siinä juuri kivassa vireessä ja kenties ilkosillaan keskinäistä hauskaa pitämässä, niin siihen sitten tupsahtaakin lapset ja lapsenlapset kesken kaiken...

Niin, eihän mummolla ja vaarilla ole seksielämää. Sitähän on vain nuorella parilla, jotka tarvitsee sitä varten koko viikonlopun jonka ajaksi lapset viedään mummolaan. Mummolla ja vaarillahan on aikaa sitten viikolla. Niinpä niin, ei vain tulla ajatelleeksi, että sen viikonlopun ne mummo ja vaarikin mieluiten tarvitsisivat, silloin heillä on vapaata töistä ja ovat saaneet nukkua aamulla pidempään ja ovat virkeämpiä. Ja kivaa se olisi mummostakin saada herätä vapaana viikonloppuna vaarin kainalosta omia aikojaan, eikä lastenlasten siinä kieppuessa seassa.

Kenties ne mummo ja vaarikin menisivät joskus perjantai- tai lauantai-iltaisin elokuviin, pubiin, pizzalle, ystävien luokse illanviettoon, tai kutsuisivat ystäviä heille "aikuiseen" tapaan viini- ja peli-iltaa viettämään tms.

Lapsenlapset on ihania, mutta ei heitä saa viedä mummolaan joka viikonloppuna, ei edes joka toisenakaan. Ja on huomioitava, että näitä lapsenlapsia voi olla useammalla sisaruksella, joten on vuoroteltava sopivalla tavalla, niin ettei mummo ja vaari rasitu liikaa.

Jos kylään tullaan "piipahtamalla," silloin toki voidaan mennä ilman etukäteissopimisiakin päiväsaikaan, ja on otettava huomioon, että mummo ja vaari ei välttämättä ole edes kotona silloin. Mutta jos aiotaan tulla oikein pidemmäksi ajaksi, niin siitä on kyllä voitava sopia ensin. Ei ne mummo ja vaarikaan voi siellä kotonaan jatkuvassa passissa istua.

Meillä mennään niin, että jokaisella on tiedossa, että vähintään joka toinen viikonloppu tavataan mikäli mahdollista. Sovitaan edellispäivänä tai aikaisemmin, jos tulevat mummille syömään. Mummi laittaa ruuat ja tarjoaa ne, toiset tuovat sitten jos haluavat hedelmiä tai kahvipullat. Jos vaan kahvitellaan, tulijat tuovat tuomiset kahvipöytään. Leivomme kaikki hyvin ja jokaisella on aina pakkasessa jotain ottaa mukaansa. Tapailemme milloin kenenkin kodeissa, eikä kenenkään tarvitse erityisesti siivoilla eikä laittaa huusholliaan kuntoon, vanhoja tuttujahan ollaan ja toistemme tavat tunnetaan ja hyväksytään. Tärkeintä on nähdä toisiamme mahdollisimman usein. Vierailut ovat melko lyhyitä, ettei tule mitään paineita kenellekään koko päivän oleiluista. Lounastapaamiset tietysti ovat pidempiä.

Tällaisista tapaamisista olemme nauttineet jo vuosikausia ja kaikilla on hyvä mieli kun nähdään niin usein ja ne ovat sellaisia iltapäiväkahveita lauantai tai sunnuntai-iltapäivisin, suunnilleen kauppareissun yhteydessä. Asumme eri kaupungeissa, mutta kuitenkin noin puolen tunnin ajomatkan päässä toisistamme. Anopitkin ja apet ovat heillä lähellä, joten heitäkin on ilo tapailla näillä visiiteillä. Kaikille ei aina sovi yhtä aikaa, mutta kaikkia kuitenkin usein nähdään.

Siis hyviin käytöstapoihin kuuluu, että soitetaan ja kysytään hyvissä ajoin, sopiiko kyläily, eikä oleteta että toisten elämä pyörisi vierailijoiden navan ympärillä. Ihan aikuisten oikeasti ei omia(-kaan) vanhempia aina hotsittaisi ottaa vastaan pesuetta, kahvittaa ja syöttää ja siivota kun lähtevät, joskus tarvitaan ihan vain se oma aika oman kullan kanssa akkujen lataamiseen, että jaksettaisiin se viikko töissä taas...

Välillä on ihanaa tavata omaa jälkikasvua, kun tiedetään odottaa ja ollaan "valmistauduttu" ja valmiita ottamaan vastaan.

Minusta on epäkohteliasta ja lapsellista olettaa, että aina ollaan tervetulleita.