Markkinaehtoinen yhteiskuntapolitiikka ei ole lisännyt tasa-arvoa ja ihmisten valinnanvaraa tai tehostanut riskienhallintaa. Useimmiten se on heikentänyt kansalaisten tasa-arvoa ja vaikutusmahdollisuuksia sekä nostanut kustannuksia.
Maailmantalouden riskit ovat kasvaneet merkittävästi, mutta riskeihin varautuminen on entistä enemmän pelkästään yksilöiden harteilla.
Ja saadut voitot ovat aina yksityisiä.Mutta tappiot maksakin sitten aina yhteiskunta.
Maailmantalouden riskit ovat kasvaneet merkittävästi, mutta riskeihin varautuminen on entistä enemmän pelkästään yksilöiden harteilla.
Ja saadut voitot ovat aina yksityisiä.Mutta tappiot maksakin sitten aina yhteiskunta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja miksikä ei? Me olemme hyvin tasa-arvoisia poliittisesti. Taloudellisesti on eroja mutta osa niistä ainakin on omaa mokaa ja omien mahdollisuuksien hyväksi käyttämättömyyttä. Nykyinen järjestelmä suurine avustuksineen tekee oma-aloitteettomaksi ja odotetaan vaan mannaa taivaasta.
Omia riskejäsi voit hallita järkevällä talouspolitiikalla omassa taloudessasi, niin minäkin olen tehnyt ja pärjäilen varsin mukavasti. Valinnan varaa minulla on moneen lähtöön, en ymmärrä kuka sen olisi vienyt?
Demokratiassa ei yksilöllä voi olla suuria vaikutusmahdollisuuksia ilman suuren joukon kannatusta. Suuri yksilön vaikutusmahdollisuus lähentelee diktatuuria eikä sitä voi olla monella yksilöllä.
Harvoin yksityisen tappioita sinulta laskutetaan mutta jos yhteiskunta on tappiollinen niin me kaikki maksamme koska ME olemme se yhteiskunta.
Nyt ollaan kapitalismin korkeimmassa ytimessä . Mikä on kapitalistin moka se on veronmaksajien vastuu. Js edm. "möhlii" miljardeja veronmaksaja maksaa.
Tappiot kansalle ,voitot kapitalisteille.Ollut jo -30 lamasta lähtien.
Laitapa hyviä esimerkkejä! Ei linkkejä vaan oma käsityksesi!
Sinun havaintosi on,että dynaamisuutensa ja muuntautumiskykynsä johdosta kapitalismi korjaa virheensä ja on juuri siksi ylivoimainen talousjärjestelmä.
Voidaanhan asia ajatella toisinkin, se ylivoimainen talousjärjestelmä tuottaa ne kriisit jotka se sitten pyrkii ratkaisemaan. Nousu- ja laskukausien historia osoittaa, että nousukaudet ovat yhä lyhyempiä, laskukaudet pidempiä. Muutosten jyrkkyys on rajumpi.
Yhtä kaikki. Tähän asti laskukaudet on hoidettu myymällä jätkien kämpät viidentoista vuoden välein vitosella. Ja niin se tehdään jatkossakin.
Maailman investointipankit rahastivat surutta rahoituskriisillä, toivolla ja unelmilla tehdään rahaa mutta vasta unelmien ja toiveiden romahtaminen antaa rosvoamiselle vapaat kädet. Rahoituskriisi siirrettiin todelliseen elämään, virtuaaliraha tapasi dollarin. USA:n kansantaloudesta 52 % perustui teolliseen toimintaan, tuo prosentti on vuodelta 2007 . USA:n selviämistä lamasta selitetään nyt pörssi-indekseillä. Ne voivat näyttää mitä tajansa, mutta Detroitiin ja Pitsburgiin ne eivät tuo takaisin 370 000 teollista työpaikkaa. Eli lama maksetaan myymällä jätkien kämpät vitosella.
Hitlerillä oli lamakaudella poliittinen valta mutta ei rahaa. Hän ratkaisikin asian näppärästi takavarikoimalla juutalaisten omaisuuden. Meidän Kataisemme velkaongelma ratkeaisi takavarikoimalla ruotsinkielisen vähemmistön varat.
Pulma on siinä, että vähemmistön varojen takavarikoiminen olisi fasismia, suomalaiset eivät hyväksyisi sitä. Jostakin syystä suomalaiset hyväksyvät jätkien kämppien myymisen vitosella viidentoista vuoden välein. Työeläkeläisen kaltaiset navankaivajat ja keskinkertaisuudet kiskottelevat sillä jopa itsetuntoaan ylöspäin. Hän, joka ei koskaan ole uskaltanut mitään, ei riskeerannut mitään ja joka on aina ollut koiralauman samaan tahtiin häntää heiluttavien rakkien keskivertoa, kertoo meille mitä aiemmassa elämässä olisi pitänyt tehdä tullakseen vähään tyytyväiseksi naapurikyttääjäksi.
Juuri samoin ajattelevia patuja Kreikka on täynnä, he eivät koskaan olleet tulleet ajatelleeksi, että raaka telaketjukapitalismi tavoittaisi heidät. Kapitalismi ei enää tarvitse keskiluokkaa - uskollista apuriaan. Telaketjukapitalismi ei tarvitse enää oikeistopuolueitakaan muuhun, kuin poliittiseen propagandaan. Taloudellinen päätös on siirtää tuotanto pois Suomesta, poliittinen päätös on osoittaa veronmaksajien rahaa Kemijärvelle, Summaan, Anjalankoskelle, Saloon....
Paska juttu mutta porvarin vika.
Jonkinlaisena markkinatalouden kritisoijana minua ihmetyttää, hirvittää ja raivostuttaa se tilanne, että tällaisissa tilanteissa voitot ovat aina mukamas yksityisiä mutta tappiot sitten kumminkin aina menevät veronmaksajien piikkiin.
Miten sellaiset pankit, jotka ovat ottaneet nämä valtavat riskit, ja jotka nyt sitten eivät realisoidu, voivat jakaa omistajilleen osinkoa ja johtajilleen bonuksia mukamas näistä erinomaisista liiketoimistaan?
Minä kyllä todella nyt toivon, että sekä Suomen valtioneuvosto että muiden euromaiden hallitukset kiinnittävät tähän kyseiseen epäkohtaan enenevässä määrin huomiota. Jos pankki on liian suuri kaatuakseen,sitten pitää heti kysyä, onko se liian suuri.
Vertaisin tätä ihmeellistä ilmiötä jalkapallon avulla. Jos me esim. pelaamme Kreikan kanssa jalkapalloa ja he pelaavat väärin, pelaavat kädellä, potkivat jalkoihin, niin ei oikea vastaus todellakaan siihen ole se, että potkaisemme pallon omaan maaliin.Vai mitä?
Kaipaat?Saamasi pitää.
Kapitalismiahan kutsutaan ihan hyvällä syyllä maksamattomien laskujen taloudeksi. Tuotannon ulkoiset kulut esimerkiksi luonnonvarojen riistäminen, ympäristötuhot, työperäiset ja muut sairaudet, työttömyys eivät näy yritysten tuloslaskelmissa, vaan ne on siirretty muiden, yleensä veronmaksajien vastuulle.
Yritysten voitot ovat kumminkin aina yksityisiä,mutta tappiot yhteisiä. Ekologien ja hyvinvointisosiologien lisäksi myös yhä useammat muiden tieteen alojen edustajat muun muassa ekonomistit ja epidemiologit kyseenalaistavat perinteisen kehitysuskon, jossa köyhyyden historiaa katsotaan väärästä suunnasta: ensin on köyhyyttä ja sitten kehitytään vauraammalle tasolle.
Todellisuudessahan taloudellisella kehityksellä on taipumus luoda köyhyyttä, eikä ainoastaan taloudellista köyhyyttä, vaan myös kulttuurista, sosiaalista, eettistä, ekologista ja henkistä köyhyyttä. Näitä köyhyyden muotoja ei poisteta pelkästään euroilla tai dollareilla vaan siihen tarvitaan oikeudenmukaisuutta, toisista huolehtimista ja resurssien yhteistä käyttöä: yhteisiä ja yleisiä päiväkoteja, kouluja, yliopistoja, liikennevälineitä ja sairaaloita.
Ei talousjärjestelmä tässä tapauksessa mitään kriisejä luo vaan ihmiset käyttämällä väärin luottamusta. Järjestelmämme on kuitenkin kuten itsekin lienet huomannut kykynevä selviämään noista kupruista entistä ehompana.
Jos ihmiset eli kansat elävät järkevästi niin kukaan ei rahasta heidän avullaan. Omaan tuhlailuunsahan nuo ihmisjoukot kaatuvat jos ne joutuvat anomaan apua muilta. Varsinkin syömävelkaa, jota Suomikin on ajoittain ottanut, pitää vihata jo etukäteen.
Hitler oli oma juttunsa eikä siihen voi ketään eikä mitään muuta verrata yhteismitallisesti. Hänen nousunsa juonsi alkunsa I maailmansodan lopun ratkaisuihin joissa Saksa, ollen vain osin syyllinen laitettiin maksamaan koko lasku.
Poliittisin päätöksin ei voida pitää teollisuutta Suomessa vaan sen on oltava taloudellisesti perusteltavissa. Yhteiskunnan, eli meidän itsemme, taas täytyy pitää huolta siitä, että teollisuuden kannattaa pysyä täällä. Kreikkalaiset ovat oman ahneutensa uhreja, heitä voi auttaa ja sääliä mutta velat on maksettava jos niitä on ottanut. Velkojen maksut pitää suunnitella niiden ottohetkellä eikä saa luottaa siihen, että joku muu ne maksaa tulevaisuudessa.
Noista kämpistä, jos rahoitus on kunnossa ei kukaan myy kämppääsi vitosella. Ostaessa pitää katsoa omarahoituksen olevan ainakin puolet asunnon arvosta jolloin siinä on oma herransa kävi kuinka kävi muutoin. Nykyinen 100% tai melkein lainaus asuntoon jättää sinut ja muutkin vastaavat ostajat muiden armoille jos jotain ikävää tapahtuu.
Nilfiskare tuppaa katsomaan maailmaa jonkun avaimenreiän läpi eikä osaa hahmottaa kokonaisuutta.