jotain tapahtuvan hänen kanssaan tässä elämässä
Uskotko oikeasti
uskotko teihin
42246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
välillä täysin välillä en,
tunnen vain ikävän nyt syvällä sisässä
ja sydän lyö bum bum
tässä vaiheessa. 50-50 ?
Periaatteesa voisin uskoa meihin siis kahdestaan, mutta ongelmat syntyykin ulkopuolelta
Jos onni on myötä ei pidä takertua pikkuseikkoihin ystävyys ainakin säilyy;)
En usko.
Paha.
Tekisi mieli hipaista joskus, ihan silleen pikkuisen vaan...... salaa.....hys hys.
...uskon. Näin ovat minulle haltijatarkummit (kaikki seitsemän) luvanneet jo silloin kun olin pikkuvauva. Näin on kirjoitettu myös tähtiin, ts. astrologia tukee tätä ajatusta. Myös numerologia, riimut ja tarotkortit ovat puolellani -aina samat vastaukset. Lukuisia kertoja olen soittanut tunnetuille suomalaiseille ennustajille ja näkijöille, ja kaikki ovat sanoneet samaa. Olen nähnyt myös enneunia, jotka kertovat kaikki samaa.
Eli uskon ihan oikeasti ;).
Ootsää vähän kujalla? :D
Ei jumanklavita, kaikkea sitä joutuuki lukemaan. Oikeen haltijatarkummit. Back to earth.
...huumori on vaikea laji ;D!
Paitsi se yksi pahis-haltiatar, jota ei kutsuttu ristiäisiin ;-/
...voi apua, tuo unohtui kokonaan! Onnistuukohan se pilaamaan sittenkin koko jutun?!
Entäs jos pahis-haltiattaria ovatkin ne, jotka johtavat harhaan lupailemalla turhia?
Harhoissakin voi olla onnellinen ;).
Aikansa kutakin harhaa? Itse preferoin heräämistä. Herättyäänkin voi olla onnellinen.
...toki, toki. Tuo nyt oli vain vitsin jatkumoa. Olen muuten lukenut kirjan "Havahtuminen" ja hyvä kirja olikin, liittyy tuohon heräämiseen. Ja sanotaanko näin, että olen ollut sen lukemisen jälkeen onnellisempi ja eri tavalla onnellinen kuin aiemmin. No nyt meni hihhuloinnksi, anteeksi kaikille ;).
hilseen. kyllä .oon aikani aikana oppinut huomaamaan että suurin osa ihmisistä on ihan vaan yksinkertaisia, mitä huumoriin tulee. tällaisia ei jaksa ja ei ihme että niitä löytää juurikin täältä ikäväpalstalta
Ei hätää, minäkin olen lukenut tuon ja monta muutakin hihhulikirjaa. Eläköön hihhulikirjallisuus, se on ainakin itseäni varten :)
Elä nyt noin sano...pahoitat toisen mielen.Ihan samanlainen haaveilija kuin sinä ja minä :) paitsi nuo taruolennot...kiva.
Oletko lukenut Läsnäolon voiman? Senkin luen hihhulikirjallisuuteen, mutta siis näinpäin että sanon sen itse ensin ennen kuin kukaan muu ehtii :).
En ole. Pitäiköhän hakee kirjastosta lainaan.... vaikka tänään...
Ikävöintihän on vakava laji. Missään nimessä ei kannata vitsailla saatika varsinkaan nauraa itselleen, siinä voi mennä ikävöijältä katu-uskottavuus ;).
Mieluummin luen selvästi huumorilla heitettyjä juttuja kuin ilkeilyjä täältä.
Koko ajanhan tässä elämässä jotain tapahtuukin, hänenkin kanssaan, kun pakosti nähdään aina silloin tällöin ;). Eri asia sitten, että mitä.
Mulla on kyllä hyvä mielikuvitus ja ikuisen optimistin luonne, joten uskon että jotakin jossain vaiheessa, en tiedä mitä, mutta enemmän kuin tällä hetkellä.
Kovasti haluaisin tutustua kunnolla, mutta siinäkin on omat ongelmansa, miten sekään nyt tapahtuisi kun tavataan vain ihan virallisissa kuvioissa ja satunnaisten törmäilyjen mahdollisuuskin on todennäköisyyslaskentaa yhtään tuntevana lähes nolla. Luulen, että kummallakin on kaikki palapelin osaset huomioon ottaen valtavan korkea kynnys alkaa edes varovaisesti tunnustelemaan sen tutustumisen edistämisen suuntaan. Vaikka näyttää siltä, että kiinnostusta molemmin puolin onkin.
Mutta silti: Uskon. Oikeasti.
Näinpä monesti korkeakynnys vaan kostautuu itselle
pakosti nähdään.... hih hih
Juup... Jos tähän koko kuvion selostaisin, niin ne kynnyksetkin kuitenkin saisivat inhimillisemmät ja ymmärrettävämmät piirteensä. Hyöty-haitta-arviot on aina tehtävä... Ja sitten notkutaan täällä :/.
Pakosti, kyllä, kuulostaa varmaan hassulta mutta ei ole muita vaihtoehtoja ;).
hassusti oli sanottu toi pakosti. Siinähän se.. sana pitää sisällään PAKOsti.
HIH HIh HIHiiiiiiiihhiiii. LOL
Pakosti kyllä, ihan totta. Kunhan saan taas pelittämään pelikorttini, joka pienen hämmennyksen vuoksi jäi jumiin. Ja ilman sitä luoksesi on vaikea päästä.
Nyt meni kyllä yli että suhahti vaan. ?
lähtikö kortti?
Pelataan taas pokkaa jossakin vaiheessa :)
Päinvastaiseen suuntaan koko ajan menossa. En tajuu miten mokattiin näin pahasti. Järki sanoo unohda sydän sanoo rakastan
Auts. Joo. Näin kävi..
Ystäväni, poistun nyt oikeasti koneelta... käyn kirjakaupassa tai kirjastossa... rupesi houkuttamaan se yks ¨pokkari vuodelta 1971. Käyn katsomassa löytyisikö kaupan hyllyltä vielä..
Ai niin mut pitäisi mennä varmaan divariin...
Anyway.. palaillaan sikäli mikäli pailaillaan.... nyt koneet kiinni ja muihin juttuihin... Jookos..¨
kai aina muuttaa. Itse varovasti toivon että edes jotain oikeaa, edes ystäviä tulisi meistä joskus.
Uskotko ap useampiinkin elämiin, kun kysyt, että tässä elämässä?
En usko mitään konkreettista tapahtuvan. Liian kauan on aikaa kulunut, että mitään tapahtuu . Joskus jälkipoltossa tulee pientä kuvajaista mieleen, mutta keväässä ollaan taas. Yes!
En tiedä en osaa sanoa ehkä ei, ehkä joo. Mutta jos oikeasti katsoo niin se olisi aika mahdotonta jos sattuisi kohdalle, mitään toivoa tai olettamusta ei ole annettu,päinvastoin. Vaikea kuvitella asiaa toetuvaksi ehkä sitten viimeistään siellä jos sielläkään.
Hän haluaa mut vaan täälä palstalla.
Mitään todellista ei koskaan tuu olemaan...luulen.
Ei mene niin.. Ollaan halittu monta kertaa ja olet kerran pitänyt kädestäni ja olet suukon saanut poskellesi... oikeassa elämässä.. ja paljon lämpimiä ajatuksia ja rakkautta vihjailevia tekstareita...Haluausin kanssasi enemmän.