olen 4kymppinen mies, asiat ns hyvin. Hyvä rakastava vaimo jota itsekin rakastan, kohtalainen työ ok palkalla, ei penniäkään velkaa, pankissa n.100000€, hyvät välit sukulaisiin, hyviä ystäviä yms.. joku ehkä kadehtii kun asiat niin hyvin.
Onnellinenkin olen aika ajoin mutta aina taustalla siintää ajatus että haluisi kuolla.
Muistan koko elämäni ajatelleeni samoin. En olisi halunnut syntyä lainkaan.
En edes osaa toivoa mitään niin hienoa mikä olisi hienompaa kuin olla vain olematta. Joskus nuorempana joidenkin huumeiden vaikutuksen alaisena ajattelin että jos tällainen olotila olisi jatkuvaa niin en ehkä enää kaipaisi kaiken loppua. Mutta eihän ne huumeiden tuomat nousut kauaa kestä ja laskut on aina maksettava. Eli niistäkin on vain enemmän surua kuin iloa, sama kuin elämässä yleensäkin.
Onko muita samoin ajattelevia.
Onnellinenkin olen aika ajoin mutta aina taustalla siintää ajatus että haluisi kuolla.
Muistan koko elämäni ajatelleeni samoin. En olisi halunnut syntyä lainkaan.
En edes osaa toivoa mitään niin hienoa mikä olisi hienompaa kuin olla vain olematta. Joskus nuorempana joidenkin huumeiden vaikutuksen alaisena ajattelin että jos tällainen olotila olisi jatkuvaa niin en ehkä enää kaipaisi kaiken loppua. Mutta eihän ne huumeiden tuomat nousut kauaa kestä ja laskut on aina maksettava. Eli niistäkin on vain enemmän surua kuin iloa, sama kuin elämässä yleensäkin.
Onko muita samoin ajattelevia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kovinkaan vakavalta vaikuta tuo sun tilanteesi. Mitä sinulta mielestäsi puuttuu?
Onko lapsia? Kyllä se loppu sieltä aikanaan tulee ja usein myös silloin, kuin
sitä vähiten odottaa.. Et täytä masennuksen kriteereitä kertomasi mukaan. T.Psyko