Luulen ettet halua edetä mihinkään,haluat ehkä vain olla ja unelmoida ja se olisi kyllä harmillista, siksi en tiedä pitäisikö luovuttaa kokonaan ja laittaa kädet ylös ja luopua siitä että yrittäisin joskus tavoittaa ja lähestyä sinua. Tässä vain satuttaa ja tulee niin murheelliseksi kun on tunteita ja niiden kanssa pitäisi oppia vain yksinkertaisesti elämään. Tämä on aivan liian mahdotonta ja se myös tuntuu siltä.
En uskaltaisi laskea elämääni hataran olettamuksen perusteella kun en tiedä sinusta mitä aiot vai aioitko ollenkaan mitään? Hukkaan menee päivät kovaa tahtia... ja ihan turhaan.
En uskaltaisi laskea elämääni hataran olettamuksen perusteella kun en tiedä sinusta mitä aiot vai aioitko ollenkaan mitään? Hukkaan menee päivät kovaa tahtia... ja ihan turhaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Et kylä luovuta ny ku kaik on jo lähellä ja liki äärellänsä...
ainakaan tee yhtään mitään. Parempi odottaa, että se toinen tekee kaiken.
meen nyt,tarvitsen aikaa tästä.
Voi rakas aloittaja tottakai ainakin itse haluaisin jotain muuta kuin haaveita. Mutta tarvitsen niiden toteuttamiseen muutakin kuin nimettömiä viestejä jossain palstalla. Hänen tavoittelunsa olisi enemmän kuin tervetullutta ja aina voisi vaikka edetä pienin askelin. Kunhan se tapahtuisi ihan oikeasti. Jos hän laittaisi vaikka nimelläni viestin tai yleensä viestin mistä tunnistaisin varmuudella itseni voisin saada rohkeutta edetä. Nyt en enää oikein pysty ilman hänen aloiteellisuuttaan.
Pallo on minulla. Haluaisin edetä pienin askelin.
toista mistään jos itsestä ei ole kuin kuvittelemaan ja kirjoittamaan nimettömiä viestejä. Sä ite hukkaat päivät toimien näin, jokaisen pitää tajuta että jos ei puhu oikeesti ei voi mitään tietääkään. Näillä viesteillä merkitys on nolla.
" ihan miten vaan " niin eihän sillä sitten ainakaan sinulle näytä olevan mitään merkitystäkään !!
Jokainen itse päättää meneekö ne päivät turhaan vai ei. Jos ei halua niitä hukata ja tuhlata niin silloin varmaan tekee jotain sen eteen.
Olisiko puhuminen mitään ? Ei tarvis luulotella mitään.
No luuletko ja kuvitteletko sinä pönttöpää että jotakin voisi selvittää saada selville näin ? Herranjumala sentään teitä idiootteja paksupäitä.
En tiedä kuka olet ja kenelle kirjoitat, mutta tekstisi kuulostaa tutulta.
Haluaisin ehdottomasti edetä pidemmälle. Ennen en vain ole ollut valmis siihen, joten en myöskään ole voinut tehdä mitään asian eteen. Nyt olisin täysin valmis, mutten yhtään tiedä, miten hän reagoisi, jos lähestyisin häntä. Käskisikö hän minun suksia kuuseen, juoksisiko karkuun? Ei aavistustakaan. Siksi tilanne on edelleen vaikea.
Tuon saa vain tietää ydellä tavalla eli ottamalla yhteyttä. Eikä sen yhteydenoton niin kummoinen tarvitse olla ihan pelkkä mitä kuuluu kysymys. Jos toinen on vielä avoimin mielin hän vastaa kyllä.
Kannattaa luovuttaa. Jos ei itse pysty toimimaan millään tavalla, just vaik kysymään, mitä kuuluu, niin tassut pystyyn vaan. Naisia/miehiä riittää.
En tässä enää voi mitään tehdä, mahdolliset keinot ovat käytetty, ei ole auttanut.
Aikaisempien asioiden takia en pysty enkä kysymään sitä häneltä ainakaan suorilta käsin. En häiritse häntä.
Luovutan ja nostan käteni ylös.
luuseri.
Pelkuri
Oletko liian kiltti? Ja miksi pitäisi kiiruhtaa? Se on ehkä sinun tapasi, mutta onko se hänen, ja onko sinun tapasi oikein? Eikö paras tule hiljaa ja vähitellen?
Mutta jos olette liian erilaisia siinä asiassa, ei homma todellakaan toimi. Toisella kiire ja toisella ei. Siinä ei auta, vaikka olisi tunteita molemmin puolin ja hyvä olla. Sitten sinun pitää etsiä itsellesi samanlainen ihminen kuin sinä. Vauhdilla eteenpäin.
Surku juttu kaikkien kannalta, mutta joskus käy näin. Kaksi surullista ihmistä lisää, jotka eivät taaskaan onnistuneet.
Minulla ei todellakaan ole mikään kiire, haluaisin itsekin edetä rauhallisesti ja pala kerrallaan, mutta olisi saanut edes jotakin selkoa "tilanteeseen", jotakin vain. Ettei tarvitsisi tälläisessä kakassa elää.
Mutta ei siinä itkutkaan auta, kun mitään ei tapahdu mihinkään suuntaan, en jaksa enään tätä tietynlaista epätietoisuutta,loppu olen.
Mutta emme kait sitten olisi sopineet toisillemme olleskaan,ehkä niin.
Löydän ihmisen sitten kun siltä tuntuu ja sitä haluan jos sellainen osuu joskus kohdalle, en etsi enkä odota ketään tulevaksi,se tulee sitten kun se tulee, omalla painollaan, ja en haluaisi kylläkään että ihminen olisi liian samalainen kun minä, joskus erilaisuuskin on hyvä asia.
Etkö ymmärrä, että toiset ovat hitaampia parisuhdeasioissa? Ei ole kiire mihinkään. Miksi pitäisi kiiruhtaa, jos on hyvä olla? Ei ainakaan tässä iässä...
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ota yhteyttä soittamalla tai nenätysten. Ota asiasta selkoa, saattaa tulla positiivinen vastaus. Helppo on neuvoa vaikka mulla on samanlainen propleema. Kenties sä oot juuri se.
Olisin halunut edetä, mutta ei anneta edes mahdollisuutta. Se siitä.
En usko sinua. Eivat kaikki ihmiset osaa kertoa asioistaan suoraan. He puhuvat "ohi" toisesta. Eivätkä ymmärrä sitä tekevänsä. Ehkä sinä olet juuri yksi niistä.
Toinen ei edes tiedä, mitä tapahtui, kun ero tulee. Ja ehkä jää yhtä surulliseksi kuin sinä. Puhukaa ihmiset, puhukaa.
Jos et ole oppinut puhumaan, opettele joskus. Voit yllättyä siitä, että kumppani ottaa sen tosissaan. Mut onhan paljon helpompi luovuttaa. Mutta älä sitten syytä siitä toista osapuolta.
Hyvä niin. Luovuta. Ja luovutitkin jo.
Jos ei ole sisua/tahtoa yrittää ja kertoa toiselle suoraan ajatuksistaan ja toiveistaan, on parempi luovuttaa.
Ei se ole ihme, että hyviäkin suhteita päättyy. Että voikin olla typerää.
Meinaatko ihan oikeasti, että hatara pohja selkenee täällä?
Kysyvä ei eksy tieltä -ellei ole hyvin v-mäisiä ihmisiä polulla ja haluavat tahallaan ohjata ihmiset minne sattuu...kylttien kääntäjiä oli jo minunkin nuoruudessa.
Sarkasmi -siihen kannattaa tutustua käsitteenä ja jos ei itse hallitse sille ominaista genreä, ainakin tietoisuus ja ymmärrys asian olemassaolosta helpottaa paljon :-)
No, huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Maailma on mahdollisuuksia täynnä ja ei sitä tiedä mitä huominen tuo tullessaan.Minä aijon kyllä tehdä oman propleemani ratkaista viikolla jos ei mee taas luu kurkkuun, niinkuin on useasti menny.Ei jaksaisi enää odotella, ku olen ollut niin kauan yksin. Minä en antaisi millään periksi, niin vahva on tunteeni.
Hienoa että et asiassasi anna periksi ja uskot tunteeseesi.
Mukava juttu että edes joku aikoo tehdä omalle tilanteellensa jotakin, sellainen on aina upea juttu. Toivon sinulle onnistumista,rohkeutta ja tsemppiä,kyllä ne asiat lutviutuvat kun antaa itsestään kaiken,se antaa paljon. :)
Hyvähän minä olen sanomaan mitään tuollaista, mutta sanompa kuitenkin ja toivotan,edes sinulle rohkea joka haluaa ottaa asioista selvää.
No mutta minähän olen tehnyt jo itseni tykö!! Aluksi itse viestit minulle melkein vuoden ajan kiinnostuksestasi ja nyt kun annoin vastakaikua ja tapahtuikin jotain konkreettista, mutta nyt olet taas tommoinen vetäytyjä!! Olen jo tarpeeksi nolannut itseni sinulle, ettäs tiedät. Jos kiinnostaa vielä, niin vähän selkeempiä merkkejä kiitos jatkossa. Ja älä pelkää, en enää soita! En enää keksi kanssasi mitään puhuttavaakaan. Kaikki on vaan niin perkeleen jämähtänyttä. ÄLä huoli, kyllä minun kiinnostus on kohta täysin lopahtanut.