meitä, meidän suhdetta, tai siis sitä, mitä ei edes ole. En voi olla hymyilemättä itsekseni, kun muistelen kaikkea sitä jännää, mitä yhdessä ollaan koettu, se on ollut jotain "ixtriimiä". Toisaalta, mitä muutakaan voi odottaa, kun kaksi omituista olentoa pääsee vauhtiin, yhdistää luovat hulluutensa, siinä syntyy aina jotain ainutlaatuista.
Olen minä joskus sitäkin pohdiskellut, mitä tapahtuisi, jos alettaisiin oikeasti, ihan virallisesti olemaan...Eihän se nyt tätä todellisuutta ole, mutta noin niinkuin ajatuksentasolla, olet varmaan sinäkin joskus?...edes vähän?...Ja ajatteleppa sitäkin, jos vielä samalle pesäpuun oksalle...huh huh!
Ensimmäiset kuukaudet varmaan menisi aikapitkälti lakanoita pyöritellessä, ja saisi siinä varmaan sohva, keittiön pöytä, ja olohuoneen mattokin nähdä, mitä se on, kun mies, ja nainen oikein tykkää toisistaan. Onneksi tämä on vain mielikuvitusta. järkikin sanoo, että kaksi näin omalaatuista persoonaa ei voi ikuisesti elää harmoniassa, edes minun mielikuvitukseni ei riitä visioimaan niitä yhteenottoja, mitä väistämättä olisi edessä.
Ovet paukkuu, astiat lentää, näitä nyt ainakin. No, ovethan voi aina kantaa varastoon, kupit ja lautaset voisi korvata vaikka paperisilla, niitä saisi nakella suruttomasti. Parempi on kun ei edes mieti enempää.
Tyydytään nyt kuitenkin siihen, mitä meillä on, suhde, jota ei ole, uniikki henkinen yhteys. Se on meidän, siihen ei kukaan pääse puuttumaan. Annetaan elämän viedä meitä mieleiseensä suuntaan, suuntaviivoja voidaan toki mekin hieman piirrellä, mutta lopulta kohtalo määrää lopputuloksen.
Kiitos ystäväni, että olet tullut elämääni.
Olen minä joskus sitäkin pohdiskellut, mitä tapahtuisi, jos alettaisiin oikeasti, ihan virallisesti olemaan...Eihän se nyt tätä todellisuutta ole, mutta noin niinkuin ajatuksentasolla, olet varmaan sinäkin joskus?...edes vähän?...Ja ajatteleppa sitäkin, jos vielä samalle pesäpuun oksalle...huh huh!
Ensimmäiset kuukaudet varmaan menisi aikapitkälti lakanoita pyöritellessä, ja saisi siinä varmaan sohva, keittiön pöytä, ja olohuoneen mattokin nähdä, mitä se on, kun mies, ja nainen oikein tykkää toisistaan. Onneksi tämä on vain mielikuvitusta. järkikin sanoo, että kaksi näin omalaatuista persoonaa ei voi ikuisesti elää harmoniassa, edes minun mielikuvitukseni ei riitä visioimaan niitä yhteenottoja, mitä väistämättä olisi edessä.
Ovet paukkuu, astiat lentää, näitä nyt ainakin. No, ovethan voi aina kantaa varastoon, kupit ja lautaset voisi korvata vaikka paperisilla, niitä saisi nakella suruttomasti. Parempi on kun ei edes mieti enempää.
Tyydytään nyt kuitenkin siihen, mitä meillä on, suhde, jota ei ole, uniikki henkinen yhteys. Se on meidän, siihen ei kukaan pääse puuttumaan. Annetaan elämän viedä meitä mieleiseensä suuntaan, suuntaviivoja voidaan toki mekin hieman piirrellä, mutta lopulta kohtalo määrää lopputuloksen.
Kiitos ystäväni, että olet tullut elämääni.
Vastaukset 117
Vanhimmat
heh heh
no jos se jo ajatuksen tasolla on noin täyttää p*skaa niin anna olla .tää oli toisinto siitä mitä oli tua järkipalstalla, siinäki se toinen haukuttiin pataluhaks.
naiivia lässyn läätä..ilman mitään tedellista, kui joku viittii ulostaa tollasta
niin tyydytään nyt siihen että minä joskus piirtelen tänne muutaman viestin juu.
ei keneltäkään ei kelleen.
voi sitä ystävä parkaa.
' Tyydytään nyt kuitenkin siihen, mitä meillä on, suhde, jota ei ole'
toivon hartaasti, ettei tuo ap tarkoita minua
kyllästy haukkuun sitä ihmistä ? Mikä sua riivaa ? Joka palstalle laitat tän saman kamalan sepustuksen jossa olet itse olevinas niin helvetin hyvä jätkä ja se toinen on niin perseestä kun olla voi.
Lopeta jo !!!
Haloo, kanssaihmiset! Mun mielestä tämä oli tosi kauniisti kirjoitettu. Ja emmehän me voi tietää taustoja.
Itsellänikin on päällä tilanne, jossa jollain kummallisella tavalla minulla tuntuu olevan erään miehen kanssa ihmeellinen henkinen yhteys. Ja olen myös miettinyt noita asioita, joista ap kirjoittaa.
...mutta mitä se toinen on mieltä ? mikset sitte ole hänen kanssa
Ei passaa tänne selostaa.
jööö-öö,hah
AP; olisit hiljaa mielessäsi mietiskellyt. Tuo sun teksti on ihan oikeesti h.elvetin ällöä
ollenkaan mitä teet sille toiselle ? sä et anna sille muuta kun jonkun nimettömän rivin joskus, niinkö ? sitäkö sä oikeasti tarkoitat ?
mistä me tiedämme, onko heillä oikeasti yhteys toisiinsa - mikä on hieno juttu - vai mielikuvitusyhteys, josta toinen osapuoli ei ole edes tietoinen?
Aloittajalla on ainaskin vilkas mielikuvitus
Kiitos noista sanoista. Se on juuri prikulleen noin.
Analyysisi on täysin oikea.
Meillä on jotakin niin outoa välillämme, en ole koskaan kokenut kenenkään kanssa.
Uniikki henkinen yhteys - voiko asiaa paremmin ilmaista. Olet tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, monellakin tapaa.
Vaikka outouden huippu itse olenkin, niin välillä täytyy tätä kokonaisuutta haukkoa henkeä pidätellen.... EI voi olla totta - ajatuksella, miten tässä näin pääsi käymään.
Suhde jota ei ole - kuullostaa juuri sopivalta, mutta vain meille, muille se ei varmasti sopisi.
Siinä on sitä jotakin... jännän ja oudon yhdistelmää, jota ei kukaan varmasti ymmärrä ja josta ei kenellekään edes kerrota.
Kiitos kaikesta, mitä olen saanut kokea kanssasi... ja se olet elämässäni.
aapeeltä aapeelle
vastasi itse omaan viestiinsä.
Jos tuo on mielestäsi viesti ystävälle. Kamala. Aina jaksat haukkua ja mollata.
...ai hakeudu hoitoon... kenen luo? hih hih... mielelläni... :) vain otanko hoidon....? kumpaa?
Kumma miten pahantuulisen ja katkeran kuuloisia ihmisiä täällä on! Jos käyttäydytte tosielämässäkin noin, ei ihme että olette jääneet pyörimään tänne palstalle.
Eikö olisi kivempi ilahduttaa? Ei kauniit sanat mitään maksa. Negatiivisuus luo vain negatiivisuutta ympärilleen.
aloituksesta muuta kuin mätää, mätää , mätää. siihen ei ole kauniita sanoja vastaukseksi.
honk honk. Juu kuule, piirrellään vaan niitä suuntaviivoja täällä juuri näin kun teet
ja loppu kohtalon huomaan. Eli tarkoitat että kiitos, mutta ei mitään kiitos.
Kehtaat vielä puhua ystävyydestä.
Eron jälkeen
" Eron jälkeen isä-papin pappisura on periaatteessa ohi"
Näin asia periaatteessa menee. Kanonisen oikeuden valossa pappeus ja avioliiton sakramentti ovat toisiinsa kytketyt, silloin kun pappi on solminut myös avioliiton - ja siis ennen diakoniksi ja papiksi vihkimistään. Jos tapahtuu avioero, papin tulee kanonien mukaan erota myös virastaan. Näin on mm. siksi, että papeilta edellytetään korkeampaa moraalia kuin seurakuntalaisilta.
Käytännössä meidän oloissamme piispat ovat kirkollisen ekonomian nimissä tehneet yksittäistapauksissa ratkaisuja, joissa pastoraaliset seikat ovat lieventäneet tämän säännön ehdottomuutta. Nähtävästi asia menee näin: jos pystytään selkeästi osoittamaan, ettei avioero ole papin syytä (siinähän on tietenkin aina kaksi osapuolta), pappi saa toistaiseksi jatkaa virassaan. Hän ei voi kuitenkaan solmia uutta avioliittoa, ellei eroa pappisvirastaan.
Diakoneihin sovelletaan tätä kanonia tapauskohtaisesti. On mm. tapauksia, että diakoni on jäänyt leskeksi ja solminut uuden avioliiton ja siksi joutunut toimituskieltoon.
Hänen on joissain tapauksissa pitänyt odottaa jopa 20 vuotta, minkä jälkeen hän on saanut takaisin luvan toimia diakonina palveluksissa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/1780572
Niin no sinulla onkin kaikki asiat kaikinpuolin paremmin kun mulla.
...ymmärtää täydellisesti vain hän, joka elää kanssani tätä todellisuutta, TÄSSÄ ja NYT....
No miksi et osoita viestiäsi hänelle, karmee oli joka tapauksessa, kyllä sä siitä pian eroon pääset.
Kuka se sitten on?
Entä jos hän ei luekaan palstaa? Entä jos hän ei edes tuota sontaa lukiessaan tunnistaisi itseään sun mielikuvitusleikeistäsi? Entä jos hän ei välitä sinusta yhtään?
Olet sama joka kirjoitti järkipalstalla samanlaisen ryöpyn hänen niskaansa. Miksi
ihmeessä sinulla on noin suuri tarve väheksyä häntä ja moittia noin kovasti ?
Se on julmaa luettavaa vieraalle, saati sitten hänelle.
Mitä väheksyntää ja moitintaa te tuosta löydätte? Mulla on kaiketi lukutaidossa vikaa, kun en siitä sellaista löydä. Ilmeisesti on kyse samanhenkisistä ihmisistä jotka ovat samalla aaltopituudella keskenään, ja ymmärtävät tällaista ilmaisukieltä, toisin kuin jotkut muut.
Ja ainoa hänelle myönteisessä mielessä vastannut, samalla aaltopituudella oleva henkilö oli ilmeisesti kirjoittaja itse.
Nam
Tähän tietää vastauksen kaksi henkilöä, minä ja ap. Turhapa sitä tänne todistella.
Ihmettelen vain tätä negatiivisuuden määrää. No, itse olenkin kai poikkeuksellisen sinisilmäinen ikäisekseni.
Miksi kuvittelet, että hänkin "oikein tykkää sinusta"? Oikein "uniikki henkinen yhteys"?
Henkistä yhteyttä on vaikea saavuttaa kenenkään kanssa, jos on koko ajan karvat pystyssä ;).
Kysyin vain, miksi hän kuvittelee noin. Ei ole kiinnostusta "saavuttaa" henkistä "yhteyttä" idioottiin, kiitoksia vaan.
Täällä olikin edellisviikolla aloittajalle sopiva neuvo
"Käy ostamassa satukirja tiimarista saat jotain konkreettista itellesi."
näitä haukkumisviestejä palstalla jos toisellakin ei kerro ystävyydestä, ei mistään hyvästä.
Se kertoo vain halusta tuottaa pahaa mieltä jos antaa ymmärtää miten kaikki irtain on vietävä suojaan tämän toisen ihmisen lähettyviltä.
Ei voi ymmärtää miten kukaan haluaa kertoa tämmöistä toiselle ihmiselle näin.
Eikö tosiaan löydy yhtään hellempää tapaa, vähemmän satuttavaa.
En ole tuollaisia lukenutkaan. Mutta enpä usko, että tuollainen hölynpöly myöskään satuttaa ketään, eikä kukaan halua kirjoittajalta mitään imeliäkään tekstejä. Se on vain kaikki turhaa suunpieksentää, louskutusta, valehtelua ja tuulentavoittelua. Ja sen arvo on siinä, että sellaiseksi se myös jää.
Luin myös ja samaa kamaluutta oli
Laitatko linkin, vai onko keskustelu jo poistettu?
hiljaa tykönäsi.
Elämässä on asioita ja tapahtumia, joita ei ymmärrä muut kuin ne kaksi "kummallista". Tämä tapahtuma on juuri sellainen, että se ei täällä selittelyllä avaudu muille. Se vain on olemassa kahden toisiinsa kiintyneen välillä. Heille se ei ole kummallista, vain elämää hyvin kuvattuna tässä. Jokaisella lienee omat polkunsa kuljettavana, vaikka reitti välillä häviää . . .avautuakseen yllättäin.
...mielenkiintoista....wautsi...voisko oikeesti olla todellista...ääh..siis oikeesti vois, mut miten sen uskaltaa ääneen sanoa...uskaltaistko ite....kummallinen vahva side, joka on samanaikaisesti niinkin hauras kuin vaan voi olla..blims vaan ja kaikki katos kuin usvaan ja silti voit uskoa kaiken todelliseksi...hullua, mutta kaikessa suuruudessaan ja käsinkoskettelemattomassa mahtavuudessaan niin tunteella kuin järjelläkin ajatellen ihan mahdollista ollakseen todellista totta. Onks se rakkautta vai jokin joka vain pitää yhteydessä jollaista ei kukaan toinen voi käsittää vaikka se kuinka olisi todellista.. Sekavaa tekstiä, mut jos paikkaansa pitää niin siitä on ainakin tajuttavissa oleellisin ja tärkein.
...
....mielenkiintista oli myös tuo kuvio entä jos...paikkansa pitävä sekin varmaan paitsi että meissä on muuten se iso ero yhtäläiksyyksien lisäksi jos et ole sattunut vielä huomaamaan, että siinä missä toinen tilaisuuden tullen nakkaa varmasti äkäpikaisuuksissaan tavaroita siinä toinen vetää vaan vetää lukot ovelle ja päin vastoin....en osaa selittää mitä tarkoitan kuin kuvainnollisesti eikä varmasti tänne enempää tarviikaan selittää, niinkuin ei siitäkään millaista se olisi jos oikeasti olisi koska se olisi varmasti just sellaista mistä kerran jo olikin oikeaa puhetta epäillessäsi voiko sellaista mukamas ollakaan..mielenkiintoista, ja todellakin ikävä jos kohtalo ei siihen mahdollisuutta koskaan sallisi...mut mieti jos asiat oliis mennyt toisin voiis olla että niistäkin hetkistä olisi enää vain kaunis muisto jos sitäkään, sillä ehkä mikä mahdiollisuus on myös olemassa varsinkin tällä tiedossa olevalla määrällä kompensoiden kaikki kauniskin palaa niin herkästi poroksi jos sitä ei osaa käsitellä oikein ja takertuu vain niin epäoleellisiin pikkuseikkoihin joilla ei loppujen lopuksi ole piirun vertaakaan merkitystä lopulliseen lopputuloksen ja yhtehiseen kaikinpuolin onnelliseen onneen..
...ja niille jotkä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä tästä..niin niille sanon että älä hörise takas viisasta äläkä vähemmän viisasta sillä tiedän kyllä selttimättäkin mlltä teksti vaikuttavaa...mut joskus elämä vaan on käsittämättömän uskomatonta....
Näin on. Aivan nappiin. Joka ainoan sanan allekirjoitan.
Ja piste!!! Tiiät, mistä puhut(n).
..joo niin tiiän...mut täytyy myöntää, että täl naisella on ainakin aika uskomaton tunne jos tää kaikki on oikeesti totta...vai en oo sitä koskaan epäillykään, mut kyseenalaistanut kyllä...
....ja niin ilmeisesti tiedät itekin....ja jos niin on niin koitetaan nyt kerätä rohkeus kattoon niin, että vois panostetaan siihen, että luoja sois ja sielu sais myös jotain konkreettista lisää kaiken tämän kauniin kattauksen keralle....sillä nimittäin eihän tälläista kestä kenenkään pää kauaa saati sitten että ne päät on tällaisten höyrypäitten päissä...
Ei kestä pää, ei. Kestetty on kylläkin aika hyvin tähänkin asti, jotakin pikku "oirehdintaa" on ollut. Paine kasvaa, milloin kestämättömäksi? Ei tiedä. Jotain kuitenkin tapahtuu, milloin? Sitäkään ei voi tietää. Eihän illallakaan voi tietää, tuleeko aamua?
Joskus on tosissaan ollut "pokassa" pitelemistä...:)
joskus se pokka ei ole todellakaan pitänyt :D
.....Ei pidä alkaa pelottelemaan, vaikka kieltämättä tuttu tunne, mut totuushan on kuitenkin se, että aamu tulee varmasti, eri asia on sitten vaan se että herääkö itse...äähh.....ei sellaisia saa edes jäädä pohtimaan vaikka elämän realiteetit kuinka löisikin päin lättyä joinakin päivinä...on vain uskottava jokaisena iltana nukkumaan mennessä et aamulla herää entistäkin ehompana ylös ja jos nyt ei sitten ihan entistäkin ehompana niin nousee ainakin ylös...kroppa se ruumiskin, joka kolistelee ja kalistelee ja kun oikein uskoo niin ylöshän se herää jossakin vaiheessa....niin ja jos puhutaan unohtamatta oma ylösnouseminen siitä aamun tulemisesta niin maailmanloppua ei kannata alkaa pelkäämään kun ei tullut silloin vuosituhannenvaihteessakaan niinkuin se oli joskus ammoisina aikoina vissiin ennustettu tulevaks eikä se tullut nyt milloin se viimekskin piti tulla, mikähän päivä se nyt tässä ihan lähiaikoina olikaan, jonkun kalenterin mukaan.....ja muutenkin jos maailmanloppu tulee niin pitää uskoa et aina jää jäljelle jotain mistä elämä vielä jollakin tavalla kumpuaa esille ja kukoistaa....
..ja nyt paineet nollaan ja relaksit toimimaan.....ja ota se pääsi hellästi kättesi väliin ja sano sille, että älä sinä ihminen hermostu, ihmettele vaan...ja kerro sille sekin, että kyllä se syvän siitä päästä tykkää vaik se oiksin vähän laho....äähh....joo kyl tiedän et. ei tollai saa rakkaasta kukkaan sanoo mut joskus tuntuu et meit on kaks niin pöpipäätä tääl koheltamassa, että siin vaihees kun näis päis pimahtaa niin tulee niin pahat oikosulut 24 ettei ykskään peukku nouse tai sydämen sanomat kulje suuntaan jos toiseenkaan.
..nää nyt oli taas tätä kun mitä täällä muutakaan voi sanoa....lässyn lässyn ja liirum laarum, puhutaan vaikka sitten puhumisen ilosta kun yhdestä suusta päästiin taas puhumaan....ota siitä sitten selvää ollaanko vai eikö olla. Ite oon nyt kyllä sen verran normaalia enemmän pipi, että päiväunet ois nyt just paikalla ja se sun vieruspaikka tos patjalla on vieläkin vapaana niin voisin täs kaiken kansan kuullen mainita et ei ois päikkäriseuras pahasta, mut liekkönä sää kuitenskaan kerkeisit tohon viekkuun siiheks ennenku ehin nukahtaa...
Joo, oot sää, tai en tiiä, ootkohan kuitenkaa? No hullu ainakii, mut oisitko kuitenkaa yhtä hullu? En usko, et oo sä.
Joo, täällähän me "sitä se on", edellisen kerran tavattiin...jookos vaikka?
...niin joo, miettinyt olen ja tullut jo niin monet kerrat siihen tulokseen, että voisit oikeesti olla se ja se, mut se kuulostas jo niin uskomattomalta ettei sellaisen uskomista ilman päittäin keskustelua edes täällä sivulla uskalla lähteä kysymään niin, että tunnistettavasti tietäisit mistä puhutaan....
....tänään on muuten naistenpäivä...en saanu hamekangasta (en sitä kyl odottanutkaan) enkä postilaatikosta ystävänpäiväkorttia tai joulutervehdystä...mut saisinkohan tänään ruusun...tai vaikka jonkunlaisen kukkasen...mut ei sitä pelkkää "haista kukkanen" sanontaa...no ei vainskaan, riittää kun oot edes olemassa jos oikeesti oot....
...eilen oli kans yks merkipäivä, eikun ei se ollut eilen kun se oli toissapäivänä, mut välttämättä et siitä tiedä mitään jos et tosiaan ole se ja se....tänään tuli jotenkin haikea mieli kun mietin kaikenlaisia asioita mitä liittyikään niihin aikoihin kun nähtiin ja mietin näänköhän vielä sinua koskaan...ähh...nyt tuollaiset haikuut pois päästäni ja isken kätöseni taas päivän työmäärään ja koitan saada taas puhdasta aikaiseksi....
Vähän siistii toi lakanoiden pyöritys;)
No niin, ystäväni. Huomaatko, millaisen myrskyn "raapaisu" meistä aiheuttaa kasvottomalla nettipalstalla. Pientähän tämä on siihen verrattuna, kuin jos ihan oikeasti julkistettaisiin tämä meidän pikku "juttu".....siinähän sitä sitten riittäisikin....
Miksi teidän pitää "julkistaa" yhtään mitään, kun kyseessä on kahden ihmisen välinen juttu, joka tapahtuu tällaisten palstojen ulkopuolella?
Missä se julkistus tapahtuu kaikki tietää jo;)
Ei palstoja lukemalla kukaan tiedä mitään, paitsi hoopot.
Niin :) Nämä palstat varmaan täyttyisi huvittavista viesteistä, mutta meidän ei siinä vaiheessa enää tarvisi olla täällä lukemassa. En silti oikeasti usko, että kukaan täältä uskaltaisi päin naamaa mitään koskaan tulla sanomaan. Eikä kyllä kiinnostaisi tippaakaan, vaikka tulisi. Tunteet on mitä ne on ja omat tunteeni tietävät kyllä kohteensa eikä niitä keidenkään muiden ihmisten vammailut muuta. Yhtä vähän kiinnostavat täälläkään tarpeettomat kommentit. Ne vaan todistavat kuinka ne ei ymmärrä mistään mitään, osoittavat oman ulkopuolisuutensa.
Useinhan on vielä niinkin, että mitä enemmän muut kiusaavat, niin sitä vahvemmaksi se saa kahden ihmisen yhteenkuuluvuuden tunteen.
Vaikka riittäisi sitä varmaan muultakin suunnalta ja sitä mä pelkään, en näitä.
Ja niitä lautasia :D Arabian perintöastiasto-raukka :D
Täällä kun kukaan ei tiedä, ketkä kirjoittavat (paitsi sinä ja te, jotka varmuudella tunnistelette toisianne). Joten tuskin tällaiset vammailut ovat mitään "kiusaamista", koska kenellekään ei ole mitään tarvetta estää juuri sinun tulevaa rakkauttasi. Ehkä tarvitset sellaisen ajatuksen tunteaksesi jännitettä, mutta se ajatus on itsessään väärä.
Miksi sitten itse kutsuisit ko. käyttäytymistä? Kohteliaaksi keskustelupalstajutusteluksi? :D Miten vaan... Eihän kiusaamisella kai monesti muuta tarkoitusta ole kuin oman pahanolon purku, etenkään netissä. Mutta mistä kukaan toisten motiiveista tietää.
En yhdistäisi kohteliaisuutta ja keskustelupalstoja :) Ei täällä kohteliaisuutta saa, koska kaikki kommentoivat tekstiä omista lähtökohdistaan ja turhan usein kuvittelevat tuntevansa kirjoittajan. Jolloin kommentitkin menevät samaan metsään ja ovat arvottomia :) Onko se sitten kiusaamista, ehkä sitä ei kannatta ottaa sellaisena. Onnea tulevalle rakkaudelle
En nyt yleistäisi, koska selvästi on niitä kohteliaita viestejäkin. Sitä suuremmalla syyllä lukisin kiusaamisen ja sotkemisen motiiviksi, jos kuvitellaan tuntevansa kirjoittaja. Vaikka se sitten väärään osoitteeseen menisikin. Ei sillä ole elämän kannalta mitään väliä miten sen ottaa, mutta termejen on hyvä vastata todellisuutta.
Epäilemättä joillain palstapyörijöillä on motiiveinaan kiusata ja sotkea. Sellaiset tekevät sitä luultavasti enimmäkseen väärissä ketjuissa, paitsi milloin avaavat ketjuja itse :)
Muutoin taas - äh, nuo vähän hölmöt jokaisen tunnistajat - he nyt vain luulevat kaiken olevan itselleen, vaikka mikään ei sitä periaatteessa ole. Sotkevat vain hölmöyttään.
Niinhän se menee. Voisi melkein sanoa, että palstan henki :)
Hyvä kirjoitus ja mikä paremmin sopisikaan tälle palstalle.
Toisaalta ymmärrän noita muutamia vastauksia, joista kuultaa läpi kateus, koska itse ei ole saavuttanut mitään vastaavaa suhdetta, joka ei ole kehittynyt oikeaksi kaiken kattavaksi suhteeksi, jossa on mukana myös fyysinen yhteys.
Asennetta elämään, niin kaikki on mahdollista..
Minä taas luin niin, että kirjoittajat epäilivät fyysisen yhteyden olemassaoloa. Kun kirjoitettiin "suhde, jota ei edes ole" - sehän viittaa siihen, että sellaista ei oikeasti ole.
Tai ei saa olla.
Ymmärsin, että on suhde, jopa aika tiivis, mutta ei (vielä) mitään rakkaussuhdetta.
En usko, että kaikki olisi pelkkää yksipuolista mielikuvitusta.
Voipi olla, voipi olla
voipi olla niinkin, toivottavasti :)
Minulla ei ole sellaista tapaa että viskoisin tavaroita vihaisena. Voisin kyllä haastaa sinut kädenvääntökisaan tai painiotteluun aggression purkamiseksi.
En ole minäkään koskaan paiskannut yhtään ainoata Willeroy-lautasta.
Lauseen piitudessa noi juristitkin jäisi kakkoseksi... mutta sinnuu ymmärrän, vaikka vähän simppeli olenkin..
Joo, mukana ollaan kädenväännössä, mutta minun säännöillä, sopiiko?
Ja säännöt on?
Voi sinua. Kerron toki.
Tietenkin niin, että väännetään, minä kahdella kädellä sinä yhdellä mutta mulla toinen käsi on vapaata riistaa hakeutumaan minne se haluu...
Sit se painijutska, noh jotekin silleen että kehtaisko kertoo, okei, mä haluun selättää sut ja sä oot vähän niinkun valmiiksi hävinnyt...
Pistän sinulle tosissani vastusta vaikka lopputulos olisi jo etukäteen tiedossa. En ole vahva mutta voin tehdä teknisiä yllätysjippoja.
Tekniset ja taiteelliset pisteet ja vaikutelma. Veikkaan että melko korkeelle kohoat lopputuloslistalla :)
Kiitos samoin..:)
Tuonkin puhetulvan edestä olisit voinut toimia jotenkin kahdella sanalla: olen sinun.
Aha
Koska meillä on muitakin tunteita kuin ystävyyttä, me voimme kokeilla luoda myös jotain todellista ja ainutlaatuista yhdessä. Yhteys ei katoa, syvenee vain. Sitäpaitsi, kuka sanoo, että elämän pitäisi olla koko ajan harmonista?
Ap:lle
Mä olen kokenut vähän saman... ja ymmärrän =)
"...mua polttaa liekit rovion..."
ei tätä muut ymmärrä, hädintuskin itsekään. Muuten hyvä, paitsi tuo lakanat mytyssä ja ovet lentävine lautasineen. Ehkä meillä oli tietämättämme yhteinen unelma lapsineen päivineen ja yhteinen arki joskus tulevaisuudessa. Lähellä mutta kuitenkin niin kaukana.Olisin oman unelmani halunnut elää todeksi, mutta yksin en voi.Tiedän että sinuun sattuu...naiselle se eräs haave tuo lisää painolastia, kun aika on niin kova vihollinen muutenkin. Kaikesta huolimatta olet rakas ystäväni, tärkeä.
Sivusta:
Jollakin saattaa olla tuollainen unelma kera lapsien, mutta ei minulla ainakaan.
Nopeesti kommentoin, että unelma minulle olisi tasavertainen lapseton suhde, aikuinen sellainen, jossa turhanpäiväiset asiat ei kummittele suhteessa mukana, kuten mustasukkaisuus ja toisen elämän rajottaminen...
Eikä mikään minua tällä hetkellä koske, koska asiat ei vaan koske. Jos koskisi, niin silloin koskisi.
sitten noin.
Upea aloitusviesti ;-) Ymmärsin sisällön, vaikka olenkin mies.
SInä minä=yksi kokonainen, yksi sielu kahdessa kehossa. Kauniisti kerroit erään "omituisen" suhteen ja sen tulevaisuuden , odotukset ja kaikki muukin mikä siihen kuuluu. Olen useasti ajatellut "mitä sitten" jos meillä olisikin oikea suhde. Tottakai jännittää ja peloittaakin, intiimi ja hyvin läheinen yhteys. Mutta jos se on "tarkoitettu" meille, niin se tulee väistämättä. Turha meidän on pyristellä sitä vastaan. Minua on "valmisteltu" siihen jo muutaman vuoden ajan. Joten olen melkein varma, että eräänä päivänä olemme "yhtä". Mutta yksi pointti, parempi ettei suutuspäissään lautaset ja kukkaruukut lentele, sovitaan että sanat vaan lentelee.
Näin yhden mukavan mietelauseen, laitan sen tähän loppuun:
Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa
Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta
Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen.
Olen valmis, heti kun sinäkin.
Me kaksi elämän kovasti kolhiintunutta sielua.
Jos ei ole elämässä kolhuja kokenut
ei osaa arvostaa sielujen suloista yhteislaulua,
ilman repiviä riitasointuja.
Rakkaani, tule kun siltä tuntuu, tiedät, että odotan.
Säilytä kaikissa toimissasi suhteellisuudentaju ja ymmärrä erilaisia näkökulmia…
Älä anna ongelmien ja takaiskujen sammuttaa järjen valoa. Ihmismieli on kuin suurennuslasi: se liioittelee. Yksinkertainen nyrkkisääntö: Mikään, mitä näet, ei ole niin merkittävää kuin luulet sen olevan
Me se joskus yhdessä sinne istutettiin, sana sanalta, katse katseelta, käsi kädessä. syvälle jonnekin, sydänten ääreen. Luvattiin toisillemme, että siellä se pysyy, meidän salaisuutena, rakkauden siemen.
Nousee arastellen, verso hentoinen, ääreltä sydänten, keskelle myrskyjen. sitä hoivaamaan rientää kaksi. Ravitsevat, suojelevat, pitävät hyvänä, tahtovat nähdä kukan, kaikessa kauneudessaan. Näkevätkö?
Muruseni, kuka niitä astioita viskoo - sinä vai? Kiitos samoin, olet tärkeä mulle.
en muista viskoneeni...
Tsäh, en usko että ette olis vielä olleet ellette olis vielä olleet jos kerta läheisissä väleissä ootte.Jonkun rustaus vain tuuleen heitetty mielikuva vain.
Mikä on vaikeaa? Meniskö kaikki pilalle, ilman luottamusta ei oo mitään. Ei sellaisen päälle voi rakentaa vaikka se kuin hauskaa olis että lautaset lentäis vai?
Ne lautaset on nyt sellaista, mitä tässä kohtaa voi sanoa, paljon on asioita, mitä täällä ei voi sanoa. Mielikuvia siitä pauhaavasta intohimosta, joka ei millään meinaa sammua. Ei ne tietenkään ole tärkeä juttu tässä, tuskin edes heiteltäisi, tai en mä tuosta toisesta vielä tiedä ;-)
just toi.
Mielipuva pauhaavasta intohimosta.... Se se on juuri. Miksi en saa sinusta kyllin..........??????????????
Tollasta ei ny ykskää nainen tyydy kattelee ja oottelee kovin pitkää.
Riippuu vähän tilanteesta, ei voi tietää, jos ei tiedä sitä, ja sinä et tiedä. Jollekin tämä voi olla ihan ok.
Tää kirjoitus saa minutkin ajattelemaan elämän kiemuroita, yllättäviä käännöksiä ja niitä hetkiä, joita "kuin salama kirkkaalta taivaalta" kuvaillaan. Viimeisin salama iski todella lujaa, jälkikipinät sinkoilee vieläkin ja tuskin pääsen niistä koskaan eroon täysin. (enkä kyllä haluakaan:)
Tiedän täysin, mitä tarkoitat uniikilla henkisellä yhteydellä. Se on parhaimmillaan jotain niin uskomatonta, sanoinkuvaamatonta... se pitää itse kokea, jotta sen voi ymmärtää.
Siis ymmärtää, että sellaista voi olla olemassa, sitä olotilaa ei itsekään kokeneena ymmärrä täysin.
Kaipaan valtavasti ystävääni, hetkiä hänen kanssaan. Eivät tunteeni häntä kohtaan ole muuttuneet vuosien saatossa ja kaikki tapahtunut tuntuu aivan eiliseltä, niin unohtumattoman vaikutuksen hän teki :)
...Aika näyttää onko tämä tähtiin kirjoitettua ;)
Minulla on vastaava kokemus. Olen tässä maailmassa saavuttanut uniikin henkisen yhteyden ainoastaan yhden miehen kanssa.
En milloinkaan tule vastaavaa enää kokemaan kenenkään muun kanssa.
Emme ole suhteessa, paitsi ystävyyssellaisessa. Haluaisin toki enemmän mutta se ei ole pelkästään minusta kiinni.
Tunteet on syvät ja käsinkosketeltavat ainakin puoleltani. Luulen kyllä että miehellä on jotakin minuakin kohtaan.
Se, että pystytään piilottelemaan tunteet jopa toisiltamme vie hurjasti voimia. Älkää viisastelko täällä mistään yksi elämä bullshitistä, koska tiedän asian jo valmiiksi.
Tämän kokemuksen jälkeen on vaikea ketään muuta edes ajatella, siksi olen loppuelämäni yksin.
Aurinko paistaa, kevät on tulollaan. Nautin siitä.
Miten meille kumpaisellekin on näin ja omilla tahoillamme päässyt käymään?
Hrrveen paljon voimia ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Tuollainen henkinen yhteys on jotain uskomatonta...mutta erittäin kivuliasta silloin kun siitä ei ole mitään mahdollisuutta tehdä fyysisempää. Tuskaa tuottaa nähdä toisen vältteleminen ja täydellinen kieltäytyminen kommunikaatiosta. - Lyhyt "Moi" vaan ja siinä kaikki???? Kaiken sen jälkeen mitä välillämme (ilman sitä suhdetta) on tuntunut olevan. Tuntuu, että mieheen sattuu kun on kanssani lyhyestikään tekemisissä. Se taas sattuu minuun. Jo kolmatta vuotta mennään näin, eikä loppua näy... Joka kerta kun näen hänet jää ilmaan vain joukko kysymysmerkkejä. Miksi hän ei päästänyt lähelleen - ei niin vahva tunne voi olla yksipuolinen?
Ei se olekaan yksipuolista. Joskus asiat vaan ovat niin monimutkaisia. Toivotaan että se tästä helpottuisi vielä....
Tiedän.
Haasteellisia asioista... ja juuret pitkällä ja syvällä... Ennen kun virvoittava vesi pääsee juuriin saakka se vie aikaa...koska maaperä on kova ja kuiva.
Se päivä koittaa kun vesi tavoittaa juuret ja virvoittaa kukan uuteen eloon... sitä päivää kannattaa odottaa kyllä, ja vilvoittavan ja virkistävän veden voimaa ei kannata koskaan väheksyä.. Se on elämän eliksiiri ...koko luomakunnalle.
Tässä vaan edelleen mietiskelen, elämää, ja sitä, millaisen negaatioiden määrän aloitukseni aiheutti.
Olen lueskellut tekstiäni moneen kertaan, muutellut lauserakenteita mielessäni, yrittänyt ymmärtää, miten sen voisi muuten tulkita kuin:
TODELLA suurella rakkaudella kirjoitetuksi tunnustukseksi yhdelle ainoalle, ainutlaatuiselle. Vaikka kuinka yrittäisin, en löydä siitä "negatiivista piiloviestiä". Ehkäpä se tekeekin meistä, ja huomaan, muutamista muistakin tekstin oikeaansuuntaantulkinneista, jotenkin ainutlaatuisia, UNIIKIN YHTEYDEN omaavia.
En voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä.
Uniikin yhteyden kautta haluan toivottaa sinulle ystäväni Rauhallisia, Rakkauden täyttämiä Unia ja Hyvää Yötä
Olet .ajatuksissani aamuin, päivin ja öin....
Aurinko sammuu ennen kun ystävyyteni sinuun loppuu.... Se kestää ajasta iäisyyteenkin.....
Jos tää oli mulle, niin kiva juttu.
Se on juuri sinulle... :)
Ehkä ihmisten on vain vaikea hyväksyä jotain erilaista, jota eivät itse ymmärä?
Jes, paitsi että sinä olet luovinut koko stoorin ihan omasta päästäsi :-). Aika hyvin koukutit, mutta miksi mä olin tuossa mukana vai oliko se vain joku tarinajuttu? Mutta lupaan olla ihan kiltisti, enkä katsele enää sinne päinkään.
Ajattelen, että se lähtee aina omasta itsestä. Turha naapuria on syyttää, jos oma naama on vino. Mutta ei se mitään. Olin tästä aika hämmentynyt itsekin. Että mites nyt näin. Samaan suuntaan kun kävelee virran kanssa niin helpommallahan sitä pääsee, se on ihan totuus.
Nimenomaan, ja ihmisten tietämättömyys ja ajattelemattomuus lisää väärinkäsityksiä.
Jotkut ihmiset ylentävät itsensä alentamalla, dissaamalla ja mollaamalla toisia..
Jotkut on kapeakatseisia ja ahdasmielisiä ja hyväksyvät vaan tietyn statuksen tai ulkomuodon omaavat
ystävikseen. Näitä esimerkkejä riittää.
Sellainen julma maailma se on.
Unohtaisit nuo negatiiviset väärinymmärrykset ja keskittyisit ajatuksissasi meihin, jotka koimme/koemme tekstisi hienoksi. Kukapa nainen ei tämmöistä haluaisi omia, mikäli jonkinmoisen UNIIKIN tunnesiteen toiseen ihmiseen on joskus onnistunut luomaan?
Tietenkin. Uniikki ystävyys kestää koko elämän.
Ihanaa päivää sinulle.
Pelästyin olenko ollut täällä tietämättäni kirjoittamassa, mutta ei. Ajatukset vain sattui kohdalleen. Onhan meitä ihmisiä suomessa aika paljon , että täytyy monella olla juuri samoja ajatuksia. Minä en pysty selittämään miksi ja mikä minua ajaa hänen seuraansa. Se on jotain mitä en osaa sanoiksi kirjoittaa. Tulee vain turvallinen ja rento olo ja pystyn olemaan oma itseni. Hän tulee usein kiireenkin keskellä ajatuksiini. Hymyilyttää ja kaikki tuntuu sillä hetkellä niin hienolta.
Nämä nyt pysyvät minun mietteinäni ja en varmaankaan koskaan tule hänelle tuntemuksistani ilmaisemaan.
Ja toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä. Sen ansaitsisi. Ja toivon myös, että hänellä olisi joskus arvoisensa ihminen vierellään.
Juu niin on hyvä. Ei avauduta tunteista enää yhtään enempää, ei missään.
Enkö edelleenkään halua ketään rinnalleni. Olen sen monta kertaa sanonut.
Menin kerran naimisiin miehen kanssa joka vei netsyyteni, menin kerran kihloihin, menin kerran naimisiin, lapset syntyi, erosin kerran.
Tähän ketjuun ei tule enää uusia oksia. Nähty mikä nähty. Pelkkää imperfektiä tunnepuoli.
Pikakelauksella se on siinä. Loppuaika on luppoaikaa... Itselleni.
Hyvä ajatus, sama itsellä. Olisi hyvä olla jonkun kanssa, löytää se oikea mutta olen nähnyt niin sen kaiken, olen luopunut ajatuksesta.
Todella hieno aloitus.
Kuvaa omaa tilannettani myös ja pari naistakin näytti ymmärtävän pointin.
Joillakin vaan kipinöi ja sen molemmat vaistoaa.
Mutta käytänössä ei voi tehdä juuri muuta kuin olla ystäviä.
Parempi ystävyyskin kuin olla täysin erossa. Olen siis aikuinen mies ja `ystävä` aikuisen naisen kanssa.
Ystävyys pienellä lisämausteella on niitä isoja iloja elämässä.