Salainen Kreikka-sopimus
Kolumnit
28.2.2012 08:00 Kommentoi
Joku tässä nyt mättää pahasti. Suomi ja Kreikka ovat sopineet keskinäisistä lainajärjestelyistään. Maat ovat allekirjoittaneet niin sanotun vakuussopimuksen. Siinä ovat ne ehdot, joilla Suomi osallistuu omalta osaltaan Kreikan uusimpaan pelastusoperaatioon. Siihen 130 miljardin euron tukipakettiin, jolla muut EU-maat yrittävät vielä viime hetkillä estää Kreikan ajautumisen lopulliseen konkurssiin.
Mitä sopimus sisältää? Mitkä ovat lainan ehdot? Mitä Suomelle jää käteen, jos Kreikka ei pysty velkojaan takaisin maksamaan? Näihin kysymyksiin ei toistaiseksi ole saatu vastauksia. Sen takia, että Kreikan ja sen pankkien vaatimuksesta sopimus on leimattu salaiseksi.
Lainasopimus on niin salainen, että media ei päässyt seuraamaan edes sen allekirjoitusta. Vain se tiedetään varmuudella, että valtiovarainministerit Jutta Urpilainen ja Evangelos Venizelos piirsivät nimensä paperiin Brysselissä viime viikolla. Suomi olisi ollut valmis siihen, että tapahtuman olisi saanut julkisesti kuvata. Kreikka ei.
Roolit menivät jotenkin pahasti päälaelleen. Suomesta tuli altavastaaja. Olisi luullut, että lainanantaja sanelisi miten menetellään ja lainansaaja suostuisi nöyrästi siihen. Toisin päin meni.
Urpilainen perusteli, että hän taipui Kreikan vaatimaan kuvauskieltoon ”hienotunteisuussyistä.” Mitähän tuohon pitäisi sanoa? Paras, etten sano mitään. Voi sitä kuitenkin hiljaa ihmetellä.
Sama salailulinja jatkuu Helsingin päässä. Vakuussopimuksen kannet pysyvät tiukasti kiinni. Urpilaisen johtama valtiovarainministeriö on niin päättänyt. Se perustelee kreikkalaispankkien vaatimaa salausta sillä, että Suomen neuvotteluasema pysyy tällä tavalla hyvänä.
Kumarrammeko ja niiaammeko me Kreikan suuntaan jo vähän liian syvään? Luulisi, että Suomen asema olisi jo alusta lähtien vahvempi kuin ylivelkaisen Kreikan. Taidan olla maallikkona pahasti pihalla.
Kansanedustajille lainasopimusta on sentään vilautettu. Sekin tapahtui vasta sen jälkeen kun eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen oli vähän kovistellut hallituksen suuntaan. Perustuslain pilkulleen tunteva Tiitinen muistutti, että eduskunnalla on oikeus saada tarvitsemansa perustiedot sopimuksesta.
Parlamentin valtiovarainvaliokunta sai hätäisesti tutustua sopimukseen. Sille jaettiin englanninkielinen käännös.
Muistiinpanoja ei saanut tehdä, eikä sitä saanut kuvata. Paperit kerättiin tunnin tapaamisen jälkeen pois. Mukaan niitä ei saanut ottaa. Tosi kummaa touhua.
Valiokunnan puheenjohtaja, kokoomuksen Kimmo Sasi tunnusti, että suomennettunakin sopimuksen kiemuroita olisi ollut vaikea ymmärtää. Hän myönsi, että informaatio jäi paikalla olleiden valtiovarainministeriön virkamiesten selostuksen varaan. Samojen, jotka neuvottelivat Kreikka-sopimuksen.
Tällainen äärimmilleen viety salailu istuu hyvin huonosti suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon. Varsinkin silloin, kun veronmaksajien rahoja liikutellaan miljardikaupalla EU:n sekavilla markkinatoreilla.
Sopimuksessa on epäilemättä sellaisia kreikkalaispankkien liikesalaisuuksia, joita pitääkin varjella. Mutta näin kattava salailu tuntuu pahalta ylilyönniltä. Siinä on jo nöyristelyn makua.
Mihin jäivät poliitikkojen juhlavat puheet läpinäkyvästä ja avoimesta päätöksenteosta? Himmennettyjen lasien takana Suomi-Kreikka lainasopimus syntyi ja taitaa siellä pysyäkin.
Pääministeri Katainen muistuttaa tuon tuostakin, että Kreikan pelastaminen turvaa suomalaistenkin hyvinvoinnin. Onpa huolestuttavan huterolla pohjalla, jos näin todella on.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.
Kolumnit
28.2.2012 08:00 Kommentoi
Joku tässä nyt mättää pahasti. Suomi ja Kreikka ovat sopineet keskinäisistä lainajärjestelyistään. Maat ovat allekirjoittaneet niin sanotun vakuussopimuksen. Siinä ovat ne ehdot, joilla Suomi osallistuu omalta osaltaan Kreikan uusimpaan pelastusoperaatioon. Siihen 130 miljardin euron tukipakettiin, jolla muut EU-maat yrittävät vielä viime hetkillä estää Kreikan ajautumisen lopulliseen konkurssiin.
Mitä sopimus sisältää? Mitkä ovat lainan ehdot? Mitä Suomelle jää käteen, jos Kreikka ei pysty velkojaan takaisin maksamaan? Näihin kysymyksiin ei toistaiseksi ole saatu vastauksia. Sen takia, että Kreikan ja sen pankkien vaatimuksesta sopimus on leimattu salaiseksi.
Lainasopimus on niin salainen, että media ei päässyt seuraamaan edes sen allekirjoitusta. Vain se tiedetään varmuudella, että valtiovarainministerit Jutta Urpilainen ja Evangelos Venizelos piirsivät nimensä paperiin Brysselissä viime viikolla. Suomi olisi ollut valmis siihen, että tapahtuman olisi saanut julkisesti kuvata. Kreikka ei.
Roolit menivät jotenkin pahasti päälaelleen. Suomesta tuli altavastaaja. Olisi luullut, että lainanantaja sanelisi miten menetellään ja lainansaaja suostuisi nöyrästi siihen. Toisin päin meni.
Urpilainen perusteli, että hän taipui Kreikan vaatimaan kuvauskieltoon ”hienotunteisuussyistä.” Mitähän tuohon pitäisi sanoa? Paras, etten sano mitään. Voi sitä kuitenkin hiljaa ihmetellä.
Sama salailulinja jatkuu Helsingin päässä. Vakuussopimuksen kannet pysyvät tiukasti kiinni. Urpilaisen johtama valtiovarainministeriö on niin päättänyt. Se perustelee kreikkalaispankkien vaatimaa salausta sillä, että Suomen neuvotteluasema pysyy tällä tavalla hyvänä.
Kumarrammeko ja niiaammeko me Kreikan suuntaan jo vähän liian syvään? Luulisi, että Suomen asema olisi jo alusta lähtien vahvempi kuin ylivelkaisen Kreikan. Taidan olla maallikkona pahasti pihalla.
Kansanedustajille lainasopimusta on sentään vilautettu. Sekin tapahtui vasta sen jälkeen kun eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen oli vähän kovistellut hallituksen suuntaan. Perustuslain pilkulleen tunteva Tiitinen muistutti, että eduskunnalla on oikeus saada tarvitsemansa perustiedot sopimuksesta.
Parlamentin valtiovarainvaliokunta sai hätäisesti tutustua sopimukseen. Sille jaettiin englanninkielinen käännös.
Muistiinpanoja ei saanut tehdä, eikä sitä saanut kuvata. Paperit kerättiin tunnin tapaamisen jälkeen pois. Mukaan niitä ei saanut ottaa. Tosi kummaa touhua.
Valiokunnan puheenjohtaja, kokoomuksen Kimmo Sasi tunnusti, että suomennettunakin sopimuksen kiemuroita olisi ollut vaikea ymmärtää. Hän myönsi, että informaatio jäi paikalla olleiden valtiovarainministeriön virkamiesten selostuksen varaan. Samojen, jotka neuvottelivat Kreikka-sopimuksen.
Tällainen äärimmilleen viety salailu istuu hyvin huonosti suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon. Varsinkin silloin, kun veronmaksajien rahoja liikutellaan miljardikaupalla EU:n sekavilla markkinatoreilla.
Sopimuksessa on epäilemättä sellaisia kreikkalaispankkien liikesalaisuuksia, joita pitääkin varjella. Mutta näin kattava salailu tuntuu pahalta ylilyönniltä. Siinä on jo nöyristelyn makua.
Mihin jäivät poliitikkojen juhlavat puheet läpinäkyvästä ja avoimesta päätöksenteosta? Himmennettyjen lasien takana Suomi-Kreikka lainasopimus syntyi ja taitaa siellä pysyäkin.
Pääministeri Katainen muistuttaa tuon tuostakin, että Kreikan pelastaminen turvaa suomalaistenkin hyvinvoinnin. Onpa huolestuttavan huterolla pohjalla, jos näin todella on.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi vakuussopimus on salainen?
Vakuuksien mestari?
Asiakirja voidaan Suomen lain mukaan julistaa salaiseksi, jos sen sisältämät tiedot voisivat julkisuudessa aiheuttaa merkittävää haittaa Suomen kansalle, kansalaisille tai muulle tärkeälle edulle tai oikeudelle.
Paljon mainostettu Kreikan vakuussopimus on nyt julistettu salaiseksi. Se on jopa niin salainen, että ko. asiakirjasta ei anneta edes suomenkielistä tietoa kansanedustajille, jotka joutuvat päättämään sopimuksen hyväksymisestä eduskunnassa. He eivät tiettävästi saa ottaa vieraskielisestä sopimuksesta kopioita eivätkä tehdä edes muistiinpanoja asiasta. Ja tietenkään he eivät saa julkisesti puhua sopimuksen sisällöstä, jos sattuisivat jotain siitä ymmärtämään.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen väittää vakuussopimusta Suomelle edulliseksi. Oppositiojohtaja Timo Soini väittää sen olevan nykyisellään nollan euron arvoinen, joskin tilanne voi Soininkin mukaan muuttua. Tutkitaanpa julkisuuslain valossa niitä syitä, miksi sopimus on päätetty salata.
Julkisuuslain 24. pykälä määrittää ne perusteet, joilla asiakirja voidaan salata. Tuon pykälän kohdat 11-13 käsittelevät kansantaloudellisia asioita, jotka voisivat tulla kyseeseen salaamisperusteina. Seuraavassa lain ko. kohdat ovat sisennettynä ja ensimmäiseksi mieleen nousevat kysymykset normaalilla leveydellä.
Julkisuuslain mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:
Kohta 11) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja raha- ja valuuttapoliittisista päätöksistä tai toimenpiteistä taikka niiden valmistelusta tai tietoja finanssi- ja tulopolitiikan valmistelusta taikka finanssi-, tulo-, raha- tai valuuttapoliittisten päätösten tai toimenpiteiden tarpeiden selvittämisestä, jos tiedon antaminen niistä olisi vastoin valtion etua neuvotteluosapuolena taikka vaarantaisi päätösten tai toimenpiteiden tarkoituksen toteutumisen tai muutoin merkittävästi vaikeuttaisi finanssi-, tulo-, raha- tai valuuttapolitiikan hoitamista;
Olisiko tiedon antaminen Kreikka-vakuussopimuksesta vastoin valtion etua? Minä olen Urpilaisen puheista ymmärtänyt, että vakuussopimus olisi Suomen valtion etu? Onko sopimuksessa siis jotain sellaista, jonka julkisuuteen saattaminen vaarantaisi Suomen edun? Ei tunnu vakuuttavalta, joten piste Soinille.
Kohta 12) rahoitusmarkkinoita ja vakuutustoimintaa valvovien sekä rahoitusmarkkinoiden ja vakuutusjärjestelmien toimivuudesta vastaavien viranomaisten laissa säädettyjä tehtäviä varten laaditut selvitykset, joista ilmenee tietoja markkinoiden toimivuudesta tai rahoitus-, vakuutus- tai eläkelaitoksista tai niiden asiakkaista, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa rahoitus- tai vakuutusjärjestelmän luotettavuudelle ja toimivuudelle;
Miten eurooppalaisten keskinäinen ja paljon julkisuudessakin ollut vakuusjärjestely voisi aiheuttaa vahinkoa tai haittaa rahoitusjärjestelmälle? Eikös tässä ollut tarkoituksena poistaa näitä haittoja pelastamalla konkurssikypsä Kreikka juuri avoimmuudella ja selkeillä rahoitusjärjestelyillä? Avoimmuus ja selkeys eivät ainakaan siis lisäänny. Toinen piste Soinille.
Kohta 13) kansantalouden kehitystä kuvaava tilasto, talouspoliittinen aloite ja toimenpidesuunnitelma sekä muut sellaiset asiakirjat, joihin sisältyvillä tiedoilla ilmeisesti voi olla vaikutusta pääoma- ja rahoitusmarkkinoilla, ennen kuin tiedot on saatettu 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla yleisesti julkisiksi;
Sisältyykö vakuusjärjestelyyn sellaisia epämiellyttäviä tietoja, jotka eivät ole pääoma- ja rahoitusmarkkinoiden tiedossa? Eiko Kreikka siis tarvittaessa maksakaan vakuuksia, vai antaako Suomi ne jo ennalta anteeksi? Kyllä tästäkin on pakko antaa piste Soinille.
Tämä tarkastelu oli siis tehty vain julkisuuslain salaamisperusteiden valossa. Mutta olettaen, että valtiovarainministeriö ei halua rikkoa julkisuuslakia, vakuussopimuksessa on jotain todella hämärää. Tätä epäilyä vahvistaa se tieto, että yksikään muu Kreikan tukipakettiin osallistuva euromaa ei halunnut vastaavaa vakuusjärjestelyä. Mäkisen kaltaisen vanhan tiedusteluanalyytikon mukaan Soini epäilyksineen voittaa Urpilaisen 3-0. Tämä tieto muuten lähtee aktiivisten taloudellisen tiedustelun asiamiesten raporteissa Suomesta ulos. Onko se Suomen etu? Ehkä Suomen hallituksen, Urpilaisen tai SDP:n naaman pelastaminen meni nyt kansallisen edun edelle?
Salaisessa vakuussopimuksessa sopijaosapuolina ovat neljä kreikkalaispankkia
Salaisen vakuussopimuksen asiakirjoihin tutustuneet lähteet kertoivat Nelosen uutisille, että vakuussopimuksessa Suomen sopimuskumppaneina ovat Kreikan neljä suurinta pankkia. Nämä pankit ovat National Bank, Alpha, Eurobank ja Piraeus. Nimet ovat samat, joista Reuters kertoi helmikuun puolivälissä.
Suomen Kreikasta saama vakuussumma on 880 miljoonaa euroa. Pankkeja tarvitaan välikädeksi, sillä valtioiden välisten sitoumusten ehtona on, että velkojat ovat samalla viivalla. Siksi Kreikka ei voinut suoraan antaa vakuuksia Suomelle.
Koko monimutkainen vakuusjärjestelyketju menee valtioneuvoston tiedonannon mukaan seuraavasti. ”Vakuudet ovat viiden korkeimman luottoluokituksen omaavan euroalueen valtion velkakirjoja tai muita Suomen hyväksymiä arvopapereita. Näiden hankkiminen toteutetaan vaiheittain myymällä asiamiehen välityksellä Kreikan valtion velkakirjoja, jotka Kreikan valtio lainaa järjestelyssä mukana oleville kreikkalaiselle pankille. Pankit luovuttavat riittävän määrän velkakirjoja asiamiehelle. Asiamies, joka on kansainvälinen investointipankki, myy velkakirjat markkinahintaan ja niistä saatavat tulot talletetaan erillistilille ja sijoitetaan edelleen edellä mainittuihin turvallisiin velkakirjoihin. Erillistiliä ja sijoitustoimintaa hoitaa asiamies.”
Suomen saama 880 miljoonan euron vakuusmäärä perustui Suomen oletettuun osuuteen uudesta lainaohjelmasta. Suomen laskennallinen osuus uudesta lainaohjelmasta on noin 2,25 miljardia euroa.
Vakuuden määrä perustuu luottoluokituslaitosten käyttämään arvioon velkakirjanhaltijoille aiheutuvasta tappiosta maksukyvyttömyystapauksessa (joka on 40 prosenttia velkapääomasta) sekä vakuuden sijoittamisesta saatavaan korkoon. Alkupääoma kasvaa runsaalla 3 prosentin vuosikorolla 30 vuodessa 2,25 miljardiin euroon, mikä vastaa Suomen nimellistä laskennallista lainaosuutta uudessa Kreikan sopeutusohjelmassa.
Alle kirjoitus tilaisuudessa Jutta oli hyvin arka oloinen ja varmaan pelkäs jotain, se on varma, että jokin siinä on mennyt pieleen