Olen todella ristiriitainen tyyppi: rakastan esiintymistä mutta samalla pelkään esiintymistilanteita kuollakseni. Ihailen sanavalmiita, monipuolisia, hauskoja, tunteikkaita ja iloisia ihmisiä jollainen koen sisimmässäni olevan, mutta ei-tutuille päädyn kuitenkin olemaan iloton, ilmeetön, epävarma luonnoton ja ujo. Haluaisin olla ihan erilainen, mutten tiedä kuinka!? Small talkia en hallitse yhtään, vaan suusta tulee yhtenään sammakoita jos jännitän. En koskaan saa annettua itsestäni hyvää kuvaa tuntemattomille, sillä jännitän uusia ihmisiä. Meni kaksi vuotta ennen kun uskalsin olla täysin oma itseni uusien ystävieni kanssa! En osaa edes sanoa onko tämä sitten jännitystä vai ujoutta, toivottavasti jännitystä sillä ujous on vissiin melko pysyvää, vai...? Olkoon mitä on, se on pilaamassa kuitenkin elämäni, sillä unelma-ammattini olisi NÄYTTELIJÄ!
Ei hyvää päivää, sanovat tässä vaiheessa varmaan monet, nii-in, voi olla että taas kerran elämässäni tahdon jotain johon ei ole riittäviä kykyjä...! Olen saanut kehuja näytelmätilanteista ja mielikuvitusta piisaa, kun vain uskaltaisi käyttää. Motivaationi on kuitenkin sen verran kova että se varmaan auttaa edes teatterikorkeakoulun pääsykokeissa, ja jännitykseen voi ottaa jotain jännityksenpoistolääkettä, mutta entäs sitten jos pääsee kouluun sisälle? Jännitän uusia ihmisiä ja esiintymistilanteita, ja niitä harjoiteltaisiin päivittäin, joten joutuisin napsimaan jännityslääkkeitä lähes joka päivä! Vai onko tämä vaan pois menevää jännitystä joka lähtee ilman lääkkeitä kun esiintymistilanteisiin tottuu, tahtoisin tietää!
eli VOIKO UJOSTA/JÄNNITTÄJÄSTÄ TULLA NÄYTTELIJÄ?? Mielipiteitä, kiitos!
Ei hyvää päivää, sanovat tässä vaiheessa varmaan monet, nii-in, voi olla että taas kerran elämässäni tahdon jotain johon ei ole riittäviä kykyjä...! Olen saanut kehuja näytelmätilanteista ja mielikuvitusta piisaa, kun vain uskaltaisi käyttää. Motivaationi on kuitenkin sen verran kova että se varmaan auttaa edes teatterikorkeakoulun pääsykokeissa, ja jännitykseen voi ottaa jotain jännityksenpoistolääkettä, mutta entäs sitten jos pääsee kouluun sisälle? Jännitän uusia ihmisiä ja esiintymistilanteita, ja niitä harjoiteltaisiin päivittäin, joten joutuisin napsimaan jännityslääkkeitä lähes joka päivä! Vai onko tämä vaan pois menevää jännitystä joka lähtee ilman lääkkeitä kun esiintymistilanteisiin tottuu, tahtoisin tietää!
eli VOIKO UJOSTA/JÄNNITTÄJÄSTÄ TULLA NÄYTTELIJÄ?? Mielipiteitä, kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi tulla mun mielestäni, tossa on linkki haastatteluun jossa ensimmäinen tyyppi on jännittäjä ja näyttelijä http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kahvihuoneen_kammo_45485.html#media=45488
Aloittajan viesti oli melkein kuin suoraan omasta suustani, sillä erotukselle etten varsinaisesti näyttelijäksi pyri. Tosiaan tuossa Inhimillisen tekijän jaksossa on haastattelu jännityksestä kärsineestä näyttelijästä, jolla takanaan rankka jännityksen täyteinen teatterikoulukokemus. Keskustelua aiheesta on tuolla aloitettu:
http://www.jannittaa.com/keskustelu/index.php?action=vthread&forum=2&topic=466