"That's Paul writing a pop song. He makes 'em up like a novelist. You hear lots of McCartney-influenced songs on the radio now. These stories about boring people doing boring things-- being postmen and secretaries and writing home. I'm not interested in writing third-party songs. I like to write about me, 'cuz I know me."
Aiheesta voi olla monta mieltä. Yllä Lennonin lausuma, joka osuu aika hyvin ytimeen. Lennon olikin liian henkilökohtainen tai poliittinen saadakseen hittiä Beatlesin jälkeeen (ennen 1980 ja kuolemaansa). Ei edes Imagine....
Aiheesta voi olla monta mieltä. Yllä Lennonin lausuma, joka osuu aika hyvin ytimeen. Lennon olikin liian henkilökohtainen tai poliittinen saadakseen hittiä Beatlesin jälkeeen (ennen 1980 ja kuolemaansa). Ei edes Imagine....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omakohtaisuus tietty korostuu Lennonin sanoituksissa. Macca taas on pidättyvämpi eikä paljasta mitään itsestään kuin välillisesti. Ehkä sen vuoksi Lennon on koskettavampi.
Tietty sanaleikit ja -kikkailu on tyypillistä Lennonia. Maccan sanat jopa ymmärtää. Osin voi olla huumemaailmaa, mutta In his own words antaa ymmärtää muutakin.
Vuonna 1980 Lennon tuntui antavan Maccalle paljonkin tunnustusta tämä sanoituksista. No, olennaistahan on se, miten me itsekukin ne koemme.
"Ehkä sen vuoksi Lennon on koskettavampi."
Toisaalta, monia soolo-Lennonin keskinkertaisia tai jopa surkeita biisejä ei kuuntelisi kukaan, ainakaan samalla mielenkiinnolla, elleivät ne olisi Lennonin, maailman kuuluisimman yhtyeen entisen jäsenen, henkilökohtaiseen elämään liittyvää sosiaalipornoa.
"Tietty sanaleikit ja -kikkailu on tyypillistä Lennonia."
Plastic Ono Band/Imagine -vaiheessa Lennon kyllästyi itse kaikkeen tuohon ja jopa kielsi vanhemman tuotantonsa arvon pyrkien äärimmäiseen suoruuteen ja yksinkertaisuuteen mikä tyypilliseen lennonmaiseen tapaan meni noissa "tunnustukselisen" kauden biiseissä ärsyttävyyteen asti.
"Maccan sanat jopa ymmärtää."
Ai jaa? "Monkberry Moon Delight"? "Temporary Secretary"? OIkeastaan pidän niistä McCartneyn soolokappaleista joita yleisesti inhotaan eniten.
surkeita sanoittajia - lukiomaailmastakin löytyy paljon parempia runoilijoita (ja säveltäjiä) kuin surkean englantilaispopparibändin "tuotanto"
Beatlesin "meriiteillä" ei pääsisi edes putsaamaan todellisten muusikoiden kuraisia saappaita
Lennon/McCartney ja Spice Girls ovat molemmat roskaa, eivätkä ansaitse vertailua todelliseen musiikkiin.
Miksi poppia ihaillaan? Koska ei tiedetä oikeista harmonioista ja muotoyksiköistä, joita esiintyy KLASSISESSA musiikissa.
Meidän, jotka olemme saaneet musiikkioppia jo lapsosina, tulee sivistää roskasakkia, jolle sähköinstrumentein säestetty laulelmakura uppoaa 50 vuotta putkessa (ja pää tyhmistyy samalla)!
Eikös Harrison todennut tykkävänsä erityisesti Beethovenin runoista. Vai Ringoko se oli.
Ettei kalsariveikko ihan aiheen vierestä kirjoittanut
puolihan oli Beatlesissa keskeinen: huumori.
Musiikillisesti Beatlesit eivät osanneet mitään, mutta he olivat hauskoja sanaveikkoja ja hyvännäköisiä brittimiehiä.
Tähän yhdistät tarttuvat sävelmät ja teinimassat sulavat.
Ei puhettakaan että vaadittaisiin musiikilta pikkasen enemmän.