Minut on aikoinaan vapautettu armeijasta C - papereilla,jonka perusteluina lievä masennustila ja paniikkihäiriö ( julkisten paikkojen pelko) jotka johtuivat isäni menehtymisestä traagisessa onnettomuudessa.
Ennen papereiden saamista armeijaa lykättiin opiskelujen vuoksi, joten em. syistä tuli c - paperit.
Oletteko törmänneet vastaaviin tilanteisiin ja miten se on vaikuttanut työnsaamiseen / hakemiseen ? kuinka usein nykysin kysytään työhaastattelutilanteissa armeja taustasta ?
Kannattaako rehellisesti vastata työhaastattelussa syyt vai vaan vedota vapautukseen?
Nyt kun olen saanut asiani kuntoon, pääsisin varmaankin suorittamaan siviilipalveluksen, kannattaako työhön pääsemisen takia käydä se vai kannattaako jättää päätökset ennalleen ?
Ennen papereiden saamista armeijaa lykättiin opiskelujen vuoksi, joten em. syistä tuli c - paperit.
Oletteko törmänneet vastaaviin tilanteisiin ja miten se on vaikuttanut työnsaamiseen / hakemiseen ? kuinka usein nykysin kysytään työhaastattelutilanteissa armeja taustasta ?
Kannattaako rehellisesti vastata työhaastattelussa syyt vai vaan vedota vapautukseen?
Nyt kun olen saanut asiani kuntoon, pääsisin varmaankin suorittamaan siviilipalveluksen, kannattaako työhön pääsemisen takia käydä se vai kannattaako jättää päätökset ennalleen ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vttu mikä idiootti olet, mene sivariin ja sen jälkeen inttiin, koita jos voisit suorittaa vielä asepalveluksen vankilassakin, olisit varmasti työhaastattelussa saatanan vahvoilla.
Työnantajia kiinnostaa kai enempi se, että onko tuo pakollinen homma ohi vai oletko sitten töistä pois (kun olet intissä/sivarissa/totaalina). Kun kerran armeija ei sinua nyt vie, niin ei hätää. Ehkä työhakemukseen kannattaa kirjoittaa varusmiespalveluksen kohdalle vaan että "vapautettu" tai muuta neutraalia. Jos kysyvät työhaastattelussa, niin kannattaa kertoa epäsuorasti silloisista vaikeista elämäntilanteista, joiden vuoksi sitten vapautuksen sait. Kannattaa toki olla rehellinen ja kertoa, että on vapautettu, mutta mitään kovin tarkkoja diagnooseja tuskin kannattaa kertoilla. Kerrot, että ensin hait lykkäystä opiskelujen vuoksi ja sitten elämässäsi tuli vaikeuksia, jotka olet nyt selvittänyt.
Yleensähän töihin halutaan joku alaa opiskellut tai kokenut. Inttitaustan puuttuminen ei nykyään ole este (jos et nyt upseeriksi hae). Eihän valtaosa naisistakaan ole inttiä käynyt ja nuo ovat työllistyneet.
Normaalistihan intti on käyty esim 19 vuotiaana. Sitten kun töitä hakee, niin usein tuota työkokemustakin on kertynyt jo muualta. Tällöin joku esim 10 vuotta sitten suoritettu (tai vapautettu) palvelus ei välttämättä paljoa paina. Tietysti jos intin on suorittanut hyvillä papereilla (ja esim RUK käyty), niin tietysti tuota kannattaa hehkutella. Tai sitten varusmiespalveluksessa on tehnyt hommia, joiden aihepiiriin haettava työkin kuuluu (esim on ollut pioneeri ja hakee vaikka räjähdysaineisiin liittyvää tehtävää).
Ei kannata hehkutella RUK:ta eikä muutakaan inttiin kuuluvaa, intin käyntiä ei kaikki pidä minään, on paljon työnantajia, jotka eivät itse ole käyneet inttiä, tai heitä vttuttaa sinne haaskattu aika. Sellaiselle kun menet hekumoimaan inttijuttujasi, olet ulkona kuin lumiukko.
Hupaisa tuokin heitto, hakemisesta räjähdysaineisiin liittyviin tehtäviin. Panostajan tehtäviin tarvitaan kyllä oikeaa työkokemusta alan töistä ja luvat.
Hyvät ihmiset, kerron teille sen oikean totuuden tästä intistä ja työnsaamisesta. Intti ei oikeasti vaikuta mihinkään työhön, ellei esim joku ala missä käytetään aseita nii silloin on hyvä käydä intti. Mutta työnantajat eivät saa edes kysyä henkilökohtaisia tietoja, kuten armeija ja sairaudet sun muuta. Sairauksista on kuitenkin hyvä itse mainita, mutta jos se ei häiritse työntekoa niin ei tarvitse sanoa. Koulutus, työkokemus ja olla oma itsensä aina nii pääset pitkälle. Itse sain vapautuksen ja kävin koulut ja sain heti ekalla ammattia vastaavan työn 2800€/kk ja tietysti palkka kasvaa työkokemuksen ja iän myötä.
Vartija, poliisi, palomies, rajavartiolaitos ainakin kysyy ja käytännössä edellyttää asepalvelusta. Muissa ammateissa ei varsinaisesti ole merkitystä, mutta jos on intin käynyt mies ja jos esim. auk/ruk käytynä, niin se lasketaan lähes varmasti "plussana", vaikkei varsinainen edellytys olekaan, jolloin siis, jos olet vaikka tasavahvana toisen hakijan kanssa, niin esim. intissä johtajakoulutuksen käynyt kiilaa tässä tilanteessa todennäköisesti inttiä käymättömän ohi.
Jos olet menossa alalle jolla työllisyystilanne on hyvä, niin no problem, vaikkei inttiä olis käynykkään, viime kädessähän intti ei ole mikään edellytys vaan ne pätevyyttä osoittavat tutkintpaperit. Sen sijaan jos olet aikeissa alalle, jolla työllisyys on huono, ja varsinkin jos ala on semmoinen missä johtoasemassa on paljon intin aikanaan käyneitä "vanhan polven" äijiä (esim. monet talousalan firmat), niin kyllä se palvelustodistus kannattaisi taskusta löytyä ellei aina halua jäädä sinne hakijajoukon hännille viimeiseksi valinnaksi.
Ihan höpö höpinää, huomaa ettet tiedä rekrytoinnista mitään. Firmat palkkaavat sen joka on sopivin kulloiseenkin tehtävään, jollain intillä ei ole siinä kuviossa mitään merkitystä. Ja on noita muidenkin omistamia firmoja kuin "vanhan polven", joku saattaa vaikka arvostaa sivarista saatua OIKEAA työkokemusta, joku ei ehkä halua rukin käyneitä isopäitä firmaansa lainkaan jne.
Olen ollut koko elämäni työttömänä koska en käynyt inttiä vaan hommasin C-paperit, kadun sitä loppuelämäni. Korkeintaan siivoojaksi kuulema hyväksyvät tälläisen vätyksen. Mihinkään muuhun työpaikkaan en ole päässyt, koska en käynyt inttiä.