Se hirveä pahanolon tunne kun exä on siirtynyt eteenpäin.. Omaani rakastin paljon, mutta aina ei pelkkä rakkaus riitä. Ikävä on kova ja päivittäinen seuralaiseni.
Kertokaapa siis hyvät ihmiset kuinka toimitte, tai miten pääsette yli, tästä oksetuksen mausta, kun exä selkeästi etsii uutta seuraa bileistä ja risteilyiltä. Pahimmassa tapauksessa seurustelee jo. Asiahan ei minulle enää kuulu, mutta kuullessani yhteisten ystävien kautta jotain hänen seikkailuistaan (mm. pikadeittejä, nettitreffailua...) en voi kuin pidätellä itkua. En voi tajuta miten nopeasti hän pääsi tästä yli (erosta aikaa n. kuukausi). Onko se edes nopeaa? En halua enää potea tätä paskaa tunnetta, se on ihan turhaa ja kaikinpuolin lapsellista.. Haluaisin vaan päästä tästä yli: en ihan oikeasti jaksa enää olla näin surullinen.
Miksi hänen onnensa minua näin satuttaa..?
Kertokaapa siis hyvät ihmiset kuinka toimitte, tai miten pääsette yli, tästä oksetuksen mausta, kun exä selkeästi etsii uutta seuraa bileistä ja risteilyiltä. Pahimmassa tapauksessa seurustelee jo. Asiahan ei minulle enää kuulu, mutta kuullessani yhteisten ystävien kautta jotain hänen seikkailuistaan (mm. pikadeittejä, nettitreffailua...) en voi kuin pidätellä itkua. En voi tajuta miten nopeasti hän pääsi tästä yli (erosta aikaa n. kuukausi). Onko se edes nopeaa? En halua enää potea tätä paskaa tunnetta, se on ihan turhaa ja kaikinpuolin lapsellista.. Haluaisin vaan päästä tästä yli: en ihan oikeasti jaksa enää olla näin surullinen.
Miksi hänen onnensa minua näin satuttaa..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä se ottaa oman aikansa. Pää pyttyyn, tanon mää.
Aika antaa helpotuksen ja parantaa haavatkin...mutta milloin, se on toinen juttu. Voimia sinulle.... Tiedän tunteen. Been there.....