Vaikea edes enää hymyillä ja olla iloinen, jos näytän ja vaikutan jollekulle siltä, teeskentelen, olevani iloinen ja onnellinen,se ei tule täydestä sydämestäni ja sielustani niinkuin ennen. En kiellä etten osaisi jatkossakin ja nykyäänkin nauraa hersyvästi mutta se ei tule enää niin helpolla ja luontevasti omasta persoonastani näkyville.
Olen edelleenkin sama ihminen niinkuin kuin ennekin mutta surullisempi.
Vielä tämä piti kirjoittaa.
Olen edelleenkin sama ihminen niinkuin kuin ennekin mutta surullisempi.
Vielä tämä piti kirjoittaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä se taito palaa takas.... Usko minua......
Hyvä, että kirjoitit, olet päässyt toipumisprosessin ensimmäiselle askeleelle, tervetuloa joukkoon.
Silti nauran kuitenkin huonoille vitseille,että väsyneenäkin ja pidän siltikin nauramisesta,vaikka nykyään naurattaakin himpunverran vähemmän.
väsyneenä etenkin naurattaa..
...
Ja Tuittu ruusut sai ja kirjeen luki
ja nimenkin hän tarkkaan tavasi.
Ah, posken punaruusut häntä puki
ja Nyytille hän sylin avasi
ja kuiskas: Unohda jo mennyt kamaluus,
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus:
on meri, jota nähnyt en mä milloinkaan
ja kauniit näkinkengät joita poimitaan
He lähtivätkin heti matkaan Vilijaanan myötä
ja kaikki homssut hurrasivat heille pitkin yötä,
nyt juhlavalot valaisivat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!
Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä
Pekka Streng