Voisitko mies rakastaa tällaista..?

Olen ulkopuolisen silmin täysin tavallinen tyttö: nuori (18v), hyvä käytöksinen, nätti (normikokoinen, blondi, siniset silmät), hauska, fiksu ja omaan hyvä sosiaaliset taidot... jne, ihan kiva pakkaus.

Mutta minussa on yksi iso vika - minulla on mielialahäiriö nimeltä depressio. Eli suomeksi masennus. Pääsen aamusin sängystä ylös mielialalääkkeiden voimin ja käyn terapiassa.

Kysymys kuuluu, voisitko rakastaa ihmistä, jonka ranteet ovat täynnä arpia ja sielu vielä rikkinäisempi? Olen kuitenkin melkein parantunut, mutta ikuiset arvet ovat jääneet... Ansaitsenko vilpitöntä rakkautta, vaikka olen joskus harkinnut itsemurhaa?
9383
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Lyhyt vastaus: Kyllä.

Yllättävän useat miehet ovat heikkoina Haavoittuneisiin Enkeleihin.
Näiden naisten ei tarvitse omata edes kummoisia sosiaalisia taitoja tai olla hauskoja.

Äänestä
  • Allekirjoitan tämän myös sata prosenttisesti!

    Ja omalta kohdalta voin sanoa, että edes sosiaalisilla taidoilla tai hauskuudella ei ole niin merkitystä. Tärkeintä on, että toisesta löytää jotain niin ainutlaatuista, josta ei ole valmis päästämään irti sitten millään.

    Se, että toinen sairastaa depressiota ei haittaisi. Päinvastoin, saattaisi laittaa rakastamaan vain entistäkin kovemmin. Tulee vielä voimakkaampi tunne, että haluaa olla puolisonsa tukena niin hyvinä, kuin huonoinakin aikoina ja auttaa häntä kun kaikki muu ympärillä tuntuu kaatuvan ja eläminen ei tunnu elämisen arvoiselta. Itse haluaisin olla ainakin silloin entistäkin lähempänä ja rakkaudella pyyhkiä kaikki tuollaiset ajatukset mielestäsi.

    Äänestä

Sinä olet rakkauden arvoinen yhtä lailla kuin kuka muu hyvänsä. Ei se että sairastat
sulje pois rakkautta. Ja hei - sairaus ei ole vika, noin kuin itse sen esität, kuka meistä sairastaa mitäkin.
Olet niiiin nuori !! Ja usko pois ansaitset varmasti vilpitöntä rakkautta ja tulet sitä saamaan :))

Kaikkea hyvää !

Äänestä

totta kai sinua voi rakastaa :)
mutta masennus ei ole ehkä sellainen asia jota ensitreffeillä kannattaa kertoa... ajan kanssa siis
kukaan ei ole täydellinen
ja lisäksi, masennus on suomessa hyvin yleistä

onnea sen oikean löytämisessä :)

Äänestä

Tietenkin vaikka liian nuori mielestäni, mutta muuten vastaus on kyllä. Nuo ei ole esteitä. Meissä jokaisessa on pienempiä ja suurempia arpia. Oikealla kumppanilla olisi tevehdyttäviä vaikutuksia, puolin ja toisin.
Kummatkin voi oppia toiselta jotain.

Äänestä

hei,

-jos tiedät miksi olet harkinnut itsemurhaa, sitä tuskin enää harkitset

-jos et tiedä miksi olet sitä harkinnut, et ole vielä parantunut

-jos tiedät ja silti harkitset, niin elämä koettelee sinua rankasti, ja voin vain toivottavaa voimia ja henkistä jaksamista kärsimykseksi sekä epätoivosi johdosta elämän reaaliteettien edessä. Siinä on kuitenkin yksi hyvä puoli, henkisesti voit vain kasvaa.

Äänestä

onko vähä epätoivoista meininkiä...

Äänestä

Se mikä ei tapa se kasvattaa. En minä ainakaan ajattelisi, että tuo ns vikasi on ylivoimainen, se varmaan kalvaa paljon enemmän sinua kuin ketään muuta. Ajattele positiivisesti, jos olet parempaan päin kerta menossa. On tosi kurjaa, että häpeät asiaa. Olisit mieluummin itsellesi armollinen ja antaisit anteeksi. Ole rakas itsellesi ja anna toistenkin olla. Olet mikä olet, niillä pärjätään. Ja sanoit, että sinussa on paljon hyvääkin. Olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat jollain tavalla rikki. Ei se tee meistä vähemmän rakastettavampia. Varmasti sinuun voi rakastua!

Äänestä

toiset ovat heikkoja, toiset vahvoja
mutta kaikki täysin rakastettavia

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ikavamennyt kirjoitti:

Olen ulkopuolisen silmin täysin tavallinen tyttö: nuori (18v), hyvä käytöksinen, nätti (normikokoinen, blondi, siniset silmät), hauska, fiksu ja omaan hyvä sosiaaliset taidot... jne, ihan kiva pakkaus.

Mutta minussa on yksi iso vika - minulla on mielialahäiriö nimeltä depressio. Eli suomeksi masennus. Pääsen aamusin sängystä ylös mielialalääkkeiden voimin ja käyn terapiassa.

Kysymys kuuluu, voisitko rakastaa ihmistä, jonka ranteet ovat täynnä arpia ja sielu vielä rikkinäisempi? Olen kuitenkin melkein parantunut, mutta ikuiset arvet ovat jääneet... Ansaitsenko vilpitöntä rakkautta, vaikka olen joskus harkinnut itsemurhaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu