Teini-iästä lähtien minulle on tullut muutamia neuroottisia tapoja, joista mun on hankalaa päästä eroon. Tämä alkoi ehkäpä noin 15-vuotiaana, jolloin ennen nukkumaanmenoa tarkistin pakonomaisesti kännykän signaalin, akun määrän ja kellonajan.
Nyt 21-vuotiaana tarkistan aina erittäin tarkasti ennen kotoa lähtöä, että kaikki valot ovat varmasti pois päältä, tietokone suljettu, uuni pois päältä, jääkaappi tiukasti kiinni yms. Ehkäpä huolestuttavin esimerkki tästä on vessan valojen tarkistaminen: samalla tarkistan, että hana ja suihku on varmasti suljettuja ja pesukone pois päältä. Kirsikkana kakun päälle tarkistan vielä ovea sulkiessa, että näkyyhän vessassa varmasti vain mustaa - eli onko se valo varmasti pois päältä. Selvennykseksi vielä, että asun siis yksin eli kämppä jää tyhjäksi aina kun täältä poistun.
Näitä tapoja on muitakin, joista voisin ainakin pari vielä mainita. Ennen nukkumaanmenoa tarkistan ainakin pariin otteeseen, että tärkeimmät henk.koht. tavarani ovat tallessa eli lompakko, avaimet yms. Samoin teen tuon saman ruljanssin kuin edellisessä kappaleessa. Autosta poistuessa tarkistan aina, että varmasti on ykkösvaihde päällä, käsijarru päällä, valot pois ja rattilukko päällä. Ovet lukittua tarkistan vielä varoiksi, että joku toinenkin kuin kuskin ovi on varmasti lukossa.
Voisikohan kyseessä olla pakko-oireinen häiriö? Tuntuu, että ilman näitä neuroottisia "tarkistuksia" vain ahdistun, ja siksi nämä tuntuvat olevan niin tärkeä osa elämääni. Näistä tavoista on vuosien mittaan tullut niin rutiininomaisia, että en edes usko pystyväni pääsemään näistä irti kovin nopeasti, vaikka totta kai haluaisin.
Nyt 21-vuotiaana tarkistan aina erittäin tarkasti ennen kotoa lähtöä, että kaikki valot ovat varmasti pois päältä, tietokone suljettu, uuni pois päältä, jääkaappi tiukasti kiinni yms. Ehkäpä huolestuttavin esimerkki tästä on vessan valojen tarkistaminen: samalla tarkistan, että hana ja suihku on varmasti suljettuja ja pesukone pois päältä. Kirsikkana kakun päälle tarkistan vielä ovea sulkiessa, että näkyyhän vessassa varmasti vain mustaa - eli onko se valo varmasti pois päältä. Selvennykseksi vielä, että asun siis yksin eli kämppä jää tyhjäksi aina kun täältä poistun.
Näitä tapoja on muitakin, joista voisin ainakin pari vielä mainita. Ennen nukkumaanmenoa tarkistan ainakin pariin otteeseen, että tärkeimmät henk.koht. tavarani ovat tallessa eli lompakko, avaimet yms. Samoin teen tuon saman ruljanssin kuin edellisessä kappaleessa. Autosta poistuessa tarkistan aina, että varmasti on ykkösvaihde päällä, käsijarru päällä, valot pois ja rattilukko päällä. Ovet lukittua tarkistan vielä varoiksi, että joku toinenkin kuin kuskin ovi on varmasti lukossa.
Voisikohan kyseessä olla pakko-oireinen häiriö? Tuntuu, että ilman näitä neuroottisia "tarkistuksia" vain ahdistun, ja siksi nämä tuntuvat olevan niin tärkeä osa elämääni. Näistä tavoista on vuosien mittaan tullut niin rutiininomaisia, että en edes usko pystyväni pääsemään näistä irti kovin nopeasti, vaikka totta kai haluaisin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä kerroit ei ole pakko-oireita, vaan ihan järkeviä tarkastamisia mitä täytyykin tehdä ennen kun lähtee kotoa ulos. Saman listan voisi kiinnittää meillä ulko oveen, kun omat pojat tahtoo unohtaa laitteita päälle.