Kun on syy ja syitä surra, mutta milloin se on jo masennusta? Miten erottelisitte nämä kaksi asiaa toisistaan? Milloin suru menee "överiksi"?
Milloin suru onkin masennusta?
Sad
264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No jaa, mulle masennus ei ainakaan oo pelkkää surua. Kaikki tuntuu epätodelliselta, väsyttää, ei oikeen jaksa tehä mitään. Lamaantumista se on enemmänki mun kohalla.
Ja siitähän sen tietää, jos se kestää oikeesti kauan. Vaikka puoli vuotta?
En ole ammattilainen, mutta eikös suru ole murhetta ja ikävää jonkin asian tai henkilön vuoksi, jonka on menettänyt. Suru menetyksen vuoksi on tervettä ja etenee ja kestää aikansa. Surun kohdatessa tietää, mikä tunteen aiheuttaa. Masennus on epämääräistä ja selittämätöntä pahaa oloa. Tietenkin torjuttu suru tai ongelma voi jäädä käsittelemättä ja painua alitajuntaan ja voi sitten muuttua masennukseksi tai laukaista joskus tulevaisuudessa masennuksen uusien vaistoinkäymisten myötä.
Toivottavasti joku ammattilainen osaa selittää paremmin.