mie oon aivan loppu...
olen 22 vuotias nainen ja mulla on 2 lasta. ensimäisen lapsen jälkeen oli keskivaikeaa masennusta, sain siihen lääkkeet ja olo parani hiljalleen. toisen lapsen jälkeen ei mitään ongelmia, mieli ollu terävä ja pirteä.
mutta nyt äitini kuoli kuukausi sitten (hän ehti juuri täyttämään 50), syöpä vei.
olin 2 viikkoa ennen äidin kuolemaa sairaslomalla, kun äiti oli saattohoidossa ja kuoleman jälkeen vielä 4 viikkoa.. nyt olen palannut töihin ja ahdistaa ihan hirveästi... olen kamalan väsynyt, itkuinen, rauhaton, en saa öisin nukuttua, ahdistaa ajatus töistä... välillä vain tuntuu etten jaksa enää, että lähden äidin perään.... mutta lapset pitävät minut täällä..
en tiedä miten jaksan, vai jaksanko lopulta ollenkaan...
ahdistaa muiden ajatukset ja odotuset minun suhteeni... voinko jäädä sairaslomalle vielä? miten muut siihen suhtautuvat? eikö minun hyvinvointini olisi tärkeää kuitenkin lapsienkin kannalta?
olen käynyt samalla depressiohoitajalla nyt äidin kuoleman jälkeen, kuin silloin pari vuotta aikaisemminkin ja olen saanut samat lääkkeet kuin silloinkin, mutta niistä ei tunnu olevan mitään hyöyä... olo pahenee päivä päivältä...
olen 22 vuotias nainen ja mulla on 2 lasta. ensimäisen lapsen jälkeen oli keskivaikeaa masennusta, sain siihen lääkkeet ja olo parani hiljalleen. toisen lapsen jälkeen ei mitään ongelmia, mieli ollu terävä ja pirteä.
mutta nyt äitini kuoli kuukausi sitten (hän ehti juuri täyttämään 50), syöpä vei.
olin 2 viikkoa ennen äidin kuolemaa sairaslomalla, kun äiti oli saattohoidossa ja kuoleman jälkeen vielä 4 viikkoa.. nyt olen palannut töihin ja ahdistaa ihan hirveästi... olen kamalan väsynyt, itkuinen, rauhaton, en saa öisin nukuttua, ahdistaa ajatus töistä... välillä vain tuntuu etten jaksa enää, että lähden äidin perään.... mutta lapset pitävät minut täällä..
en tiedä miten jaksan, vai jaksanko lopulta ollenkaan...
ahdistaa muiden ajatukset ja odotuset minun suhteeni... voinko jäädä sairaslomalle vielä? miten muut siihen suhtautuvat? eikö minun hyvinvointini olisi tärkeää kuitenkin lapsienkin kannalta?
olen käynyt samalla depressiohoitajalla nyt äidin kuoleman jälkeen, kuin silloin pari vuotta aikaisemminkin ja olen saanut samat lääkkeet kuin silloinkin, mutta niistä ei tunnu olevan mitään hyöyä... olo pahenee päivä päivältä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko käyttänyt lääkkeitäsi pidempään kuin 2-3 vkoa? Jos ne vielä senkin jälkeen eivät tunnu auttavan, vaadi päästä uudelleen lääkärin puheille. Tarvitset toiset lääkkeet.
Sinulla on tosi rankka elämänvaihe menossa ja oli hienoa kuulla, että sen keskellä näit kuitenkin tärkeän, korvaamattoman paikkasi lasten äitinä. Kuule, se on sitten ihan sama mitä muut sinusta ajattelee jos jäät sairaslomalle. Sinä = lastesi hyvinvointi ovat nyt tärkeimmät. Voimia sinulle. Muistan sinua.