Pate korkkas..
http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a338466/pate mustajarvi ratkesi juomaan/
Ville myös..
http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a338487/ville valon tipaton on ohi/
http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a338466/pate mustajarvi ratkesi juomaan/
Ville myös..
http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a338487/ville valon tipaton on ohi/
Vastaukset 11
Vanhimmat
Enkä ihmettele. Kuka hitto sitä jaksaisi aina selvinpäin olla!
Se on ihan ok, että on raittiina, kuukauden, pari kuukautta, pari vuotta tms. Mutta kyllä sitten jossain vaiheessa on taas otettava!
HU-HUU!
kaverini oli raittiina 11 vuotta ratkes ryyppäämään lokakuussa nyt konttaa paskat housuissa kämpässään joka on kuin kaatopaikka hourii olemattomia ja pelkää omaa varjoaankin asiahan ei tietysti minulle kuulu mutta minähän vaan kysyn kannattiko korkata.
Tulihan se sieltä, varoittava esimerkki. Onneksi läheskään kaikki pitkään raittiina olleet eivät ole samanlaisia luusereita kuin kaverisi.
Onneksi luusereillekin raittius on sallittua
Tottakai raittius on kaikille sallitua. Kysymys olikin noista kahdesta julkisuuden henkilöstä, jotka tuskin ryyppäävät kaverisi lailla puoli vuotta putkeen nyt, kun korkki aukesi pitkän raittiusjakson jälkeen. :)
Kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta.
Väärin raitistuneita?
Monet luulevat erheellisesti että raittus on sama asia kuin juomattomuus. Ei ole. Raittius on juomisen halun loppumista ja se voi tapahtua vain syvällisen henkisen kasvun kautta.
Ihminen raitistuu sinä päivänä, kun huomaa, ettei alkoholi tuo hänen elämäänsä mitään muuta kuin kärsimystä ja löytää voimaa lopettaa tuon ehdollistuneen käytöksensä.
Ilman halua nauttia elämästä selvin päin, on "raittius" (juomattomuus) lähinnä seuraavan ryyppyretken odottelua. Mieltä kalvaa enemmän tai vähemmän jatkuvasti ajatus, että kuinka kestän selvinpäin, sen sijaan että osaisi nauttia siitä raikkaudesta, jota krapulattomat aamut muistetut illat tuovat elämään.
Ratkaisu ongelmaan on omassa päässä, ei pullon korkissa.
Doku on yköstä
Voi myös nauttia selvinpäin ja olosta ja huikan ottamisesta. Molemmat on nautittavia juttuja. Se kurja juttu on se siirtyminen juomisesta raitisteluun. Se on se paha juttu kun tuntuu että maailma kaatuu päälle.
Se on sitä taistelua loppuiän, pohdintaa korkatakko vai ei. Toisaalla vaakakupissa
on alkoholin tuoma noste, mielentilan hetkellinen helpotus, heittäminen vapaalle
aivot narikkaan. Sitten se toinen puoli, krapula-aamut, muistinmenetykset, elämä pyörii pullon ympärillä, pullojen rahtausta juotavaksi ja takas pullopanttilaitteeseen, pullo tai tölkkirenkirahtarina. Eikä sitä muuten ihan hevillä tajua sitä aineen aiheuttamaa vahinkoa keholleen. Ja kyllä sitä rahhookin siihen ihan riittävästl pitkässä juoksussa mennee. Tyylikkäästi drinkin ottokaan silloin tällöin ei onnistu, sekin on muistissa. Itte asiassa sillälaillahan se alko omalla kohdallakin.
Kyllä se sitä kärsimyspuolta suurentuneiden määrien myötä lopussa on enämpikin. Jokainen taistelee tavallansa siitä irti - tai sitten ei.
Ainoa vaihtoehto juopottelulle on lähteä AA:n kokouksiin nuuskimaan jakkaroita.
Onneksi kokouksen jälkeen on kiva lähteä uusien kavereiden kanssa kaljoille lähikseen kertaamaan illan keskusteluja.