Olen tuntenut tämän aivan uskomattoman naisen nyt 5kk. Jo ensikohtaamisella tiesin, että hän on se, jota olen aina etsinyt. Nyt olen aivan 100% varma siitä.
Olen ihan alustapitäen ilmaissut kiinnostukseni, ja meidän "suhde" onkin ollut hieman poukkoilevaa. Hän on vasta 9kk sitten irtautunut pitkästä (4v) suhteesta, ja on kuulema vieläkin aika heikoilla jäillä. Välillä ilmaisee todella suuren kiinnostuneisuutensa ja flirttailee, välillä taas meinaa katkaista välit kokonaan ja sanoo, että ehkä parempi olla näkemättä vähään aikaan.. Tämä tietysti sattuu suunnattomasti, koska olen hulluna häneen, mutta ymmärrän hänenkin tunteet tietty, ja olen yrittänyt antaa hänelle niin paljon tilaa kuin mahdollista. En todellakaan ikinä painostanut mihinkään, enkä aiokaan.
Olen jo sanonut hänelle, että oon aivan hulluna hänestä jnejne. mutta en ole uskaltanut ilmaista kumminkaan ihan rehellisesti tunteitani. Oikeastihan olen aivan päätäpahkaa rakastunut häneen. En usko, että tätä enempää voi rakastaa ketään. Tiedän kumminkin, että toinen ei ole lähelläkään tätä pistettä. Uskon, että sellaisia tunteita voisi joskus olla, mutta vielä tuskin.
Kaikista leffoista on jäänyt sellainen maku suuhun, että tuollainen "ennenaikainen rakkaudentunnustus" on about pahin virhe, mitä voi tehdä. Jos sanoo toiselle rakastavansa häntä, ja hän ei olekaan samassa pisteessä, niin välit menevät oudoiksi ja otetaan pikemminkin takapakkia.
Mitä mieltä olette? Kuinka suuri virhe olisi, jos menisin ilmaisemaan kuinka tajuttomasti häntä oikeasti rakastan. Tekee äärettömän pahaa pitää tuota kaikkea sisälläni, mutta en ole oikein varma haluaako hän vielä kuulla tuota.
Niin joo ja sellainen lisäys vielä, että sovimme kyllä, että yrittäisimme pysyä vain hyvinä ystävinä, mutta haluaisin kumminkin niin paljon enemmän! (ja hänkin todennäköisesti joskus, mutta ei ole vain valmis vielä)
Olen ihan alustapitäen ilmaissut kiinnostukseni, ja meidän "suhde" onkin ollut hieman poukkoilevaa. Hän on vasta 9kk sitten irtautunut pitkästä (4v) suhteesta, ja on kuulema vieläkin aika heikoilla jäillä. Välillä ilmaisee todella suuren kiinnostuneisuutensa ja flirttailee, välillä taas meinaa katkaista välit kokonaan ja sanoo, että ehkä parempi olla näkemättä vähään aikaan.. Tämä tietysti sattuu suunnattomasti, koska olen hulluna häneen, mutta ymmärrän hänenkin tunteet tietty, ja olen yrittänyt antaa hänelle niin paljon tilaa kuin mahdollista. En todellakaan ikinä painostanut mihinkään, enkä aiokaan.
Olen jo sanonut hänelle, että oon aivan hulluna hänestä jnejne. mutta en ole uskaltanut ilmaista kumminkaan ihan rehellisesti tunteitani. Oikeastihan olen aivan päätäpahkaa rakastunut häneen. En usko, että tätä enempää voi rakastaa ketään. Tiedän kumminkin, että toinen ei ole lähelläkään tätä pistettä. Uskon, että sellaisia tunteita voisi joskus olla, mutta vielä tuskin.
Kaikista leffoista on jäänyt sellainen maku suuhun, että tuollainen "ennenaikainen rakkaudentunnustus" on about pahin virhe, mitä voi tehdä. Jos sanoo toiselle rakastavansa häntä, ja hän ei olekaan samassa pisteessä, niin välit menevät oudoiksi ja otetaan pikemminkin takapakkia.
Mitä mieltä olette? Kuinka suuri virhe olisi, jos menisin ilmaisemaan kuinka tajuttomasti häntä oikeasti rakastan. Tekee äärettömän pahaa pitää tuota kaikkea sisälläni, mutta en ole oikein varma haluaako hän vielä kuulla tuota.
Niin joo ja sellainen lisäys vielä, että sovimme kyllä, että yrittäisimme pysyä vain hyvinä ystävinä, mutta haluaisin kumminkin niin paljon enemmän! (ja hänkin todennäköisesti joskus, mutta ei ole vain valmis vielä)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.