Meille selvisi jonkin aikaa sitten, että odotan lasta. Raskaus on täysi vahinko. Pillereitä söin niin kuin pitääkin, mutta se 1% mahdollisuus on olemassa ja kolahti meille. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, niistä kolme kihloissa ja asumme saman katon alla. Vaikka olen ehtinyt tottua tähän raskauteen vasta reilun viikon, huomaan suojelevani tätä kaikella tavalla. Mies haluaisi, että teen abortin, koska molemmilla on vielä opiskeluja jäljellä. Minusta taas opiskelut on järjestelykysymys. Mies on myös rahasta huolissaan, vaikka me molemmat olemme ehtineet kerätä säästöjä ihan hyvin ja mulla on vielä työpaikkakin. Suureksi helpotukseksi äitini ja miehen vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla ja veikkaan, että lapsenhoitoavusta ei ole pulaa.
Kuulemma, jos en tee aborttia, pilaan mieheni elämän sekoittamalla kaikki kuviot. Mutta jos teen abortin, olen siitä itselleni loppuelämän vihainen ja koen syyllisyyttä. En ole pitkään aikaan nähnyt aborttia vaihtoehtona, koska ollaan molemmat 20 paremmalla puolella ja suhde on hyvä. En haluaisi pilata mieheni elämää, mutta pilaanko omani antamalla tulevan lapsemme pois? Jotenkin uskon, että lopulta mieheni tulisi rakastamaan lasta ja kiittämään minua siitä, etten suostunut hänen vaatimuksiinsa. Kumpikin on kuitenkin jo aikaa sitten päässyt biletysvaiheesta ohi ja elämä olisi muutenkin tasaisen sopivaa lapselle. Mieheni aborttivaatimuksestaan huolimatta sanoo, että ajatus abortista tuntuu ihan kauhealta ja hän on itkenyt monet kerrat sen takia. Kuulemma ei vain ole valmis isäksi, vaikka olen yrittänyt sanoa, että harva on tässä vaiheessa!
Onko miehiä, jotka ovat kokeneet tällaisen tilanteen? Miten on lopulta käynyt? Mitenkäs naisten näkökulma? Pitäisikö minun pysyä vain kovana ja vaalia tätä ihanaa lahjaa, raskautta?
Kuulemma, jos en tee aborttia, pilaan mieheni elämän sekoittamalla kaikki kuviot. Mutta jos teen abortin, olen siitä itselleni loppuelämän vihainen ja koen syyllisyyttä. En ole pitkään aikaan nähnyt aborttia vaihtoehtona, koska ollaan molemmat 20 paremmalla puolella ja suhde on hyvä. En haluaisi pilata mieheni elämää, mutta pilaanko omani antamalla tulevan lapsemme pois? Jotenkin uskon, että lopulta mieheni tulisi rakastamaan lasta ja kiittämään minua siitä, etten suostunut hänen vaatimuksiinsa. Kumpikin on kuitenkin jo aikaa sitten päässyt biletysvaiheesta ohi ja elämä olisi muutenkin tasaisen sopivaa lapselle. Mieheni aborttivaatimuksestaan huolimatta sanoo, että ajatus abortista tuntuu ihan kauhealta ja hän on itkenyt monet kerrat sen takia. Kuulemma ei vain ole valmis isäksi, vaikka olen yrittänyt sanoa, että harva on tässä vaiheessa!
Onko miehiä, jotka ovat kokeneet tällaisen tilanteen? Miten on lopulta käynyt? Mitenkäs naisten näkökulma? Pitäisikö minun pysyä vain kovana ja vaalia tätä ihanaa lahjaa, raskautta?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Anna lapsellisen ukon mennä jos on mennäkseen. Ei se suhde lapsentappamisella mihinkään parane, päinvastoin pilaat paitsi lapsesi, niin omankin elämäsi tekemällä noin suuressa asiassa jonkun toisen mieliksi. Todennäkösemmin abortti rikkoo perheenne kuin lapsi. Se jäisi ikuiseksi ja kipeäksi arveksi suhteeseen vaikka eroa ei tulisikaan, omasta sielustasi puhumattakaan. Kai sinulle lapsesi henki ja elämä on tärkeempää kun miehen haluamiset??! Muista että tämä saattaa olla myös se ainoa tilaisuutesi koskaan saada oma lapsi! MIehiä tulee aina uusiakin ja parempia jos tästä ei tule mitään.
Luultavasti mies on nyt vain alkupaniikissa, se on ihan tavallista. Taatusti hän vielä jonakin päivää kiittää sinua kun et suostunut kammottavaan vaatimukseen. Silloin hän vielä häpeää sitä mitä pyysi sinun tekevän lapsellenne. Mies näyttää itsekin tietävän miten väärin abortti olisi. Hänellä on kuitenkin kuukausia aikaa tottua ajatukseen isyydestä. Nyt ilmotat sille vaan topakasti että jonkun biologinen isä siitä on tulossa mutta muusta saa päättää itse. Näin ei voi vedota siihen että hänen elämänsä pilaantuisi mitenkään. Niin tein minäkin aikoinaan, eikä ole tarvinnut katua :) sen jälkeen ei tullut enää sanaakaan abortista, vaan mies ryhtyi hankkimaan meille yhteistä asuntoa jne.
Olet aivan oikeassa, käytännön asiat ovat järjestelykysymyksiä. Lapsi elää nyt ja vain tämän ainoan kerran. Hän tarvii nyt sinua ja apuasi. Yksin jääminenkään ei tarkoita ettetkö voisi pärjätä, ja sinullahan on sukulaisia eli apuakin lähellä.
Rohkeasti vaan, ota vastaan lahja jonka elämä nyt tarjoaa!
Onnea odotukseesi :)
Hieno kirjoitus nimimerkki Lapsen puolesta:)
Tottakai sillon kyseessä ei voi koskaan olla kun yks ja sama vastustaja, jos jotain kehutaan :D On se näköjään sulle katkera pala jos joku on ollu samaa mieltä vihaamas vastustajan kanssa ;DDD
Ettet vaan ois muuten ite kirjottanu tätä ":) 9.3.2012 09:11" että pääset sit heittään tota "läpinäkyvää"-mantraas XDD
Et sitte saanu sitä kalmanlöyhkäturpaas vieläkään tukittua?
Et sitte saanu sitä kalmanlöyhkäturpaas vieläkään tukittua?
Et sitte saanu sitä kalmanlöyhkäturpaas vieläkään tukittua?
Teet kumminpäivain suhteesi tulee kärsimään. Jos teet abortin olet vihainen itsellesi ja varmasti miehellesikin, kalvava syyllisyys ja syyttäminen? tulevat sotkemaan yhtä lailla kuin se että pidät lapsesi. Suojele lastasi kuten jo tunnetkin sitä lasta kohtaan. Elämä ei mene pilalle vain sen tähden kun opiskellaan. Tulin juuri sellaisen perheen tyköä jossa mies opiskelee ja äiti jätti opintonsa kesken ja nauttii äitydestään ja jatkaa sitten opintojaan kun lapset ovat isompia. :)
Puolusta perhettäsi, siis lastasi, miestäsi ja itseäsi.
Lapsi on luonnollisinta ja parasta mitä kohdalle sattuu elämässä.
Miehesi tottuu lapseen ja hänestä tulee hyvä isä. Yllättävä raskaus on tosi yllätys ja asiaan tottumiseen menee aikaa.
Älä missään tapauksessa surmaa lastanne - rakkautenne hedelmää.
Kirjoituksestasi näkee että ymmärrät asian aivan hyvin. Kanna siis elämää. Se on kaikille parasta - kuten tiedät.
"Miehesi tottuu lapseen ja hänestä tulee hyvä isä."
Sulla on hyvät ennustajan lahjat, kun voit sanoa näin ja vielä tuntematta lainkaan kyseisiä ihmisiä. Fakta on kuitenkin että miehestä tosiaan tulee isä, mutta hyvyydestä ei ole mitään takeita. Huono mies ei muutu hyväksi, eikä pettäjämies lopeta pettämistä lapsen takia. Mies kun voi valita vapaaehtoisesti haluaako olla isä vai jättääkö äidin ja lapsen oman onnensa nojaan. Yleensä jättää kun on kyseesssä ei toivottu raskaus. Jos on ennestään lapsia niin on epätodenäköisempää että jättäisi.
Ainoa asia mitä voi sanoa aloittajalle on se, että sinun täytyy tehdä kuten sydän sanoo. Eli kun sydän sanoo, että haluat tämän lapsen niin on väärin mennä tekemään aborttia toisten toiveiden mukaan, koska sinä elät sen asian kanssa, vaikka tuo miessuhde loppuisikin. Ihan sama on senkin asian kanssa, jos joku yrittää painostaa synnyttämään. Varaudu kuitenkin yksinhuoltajuuteen äläkä rakentele epärealistisia pilvilinnoja siitä, kuinka lapsi muuttaa kaiken hyväksi. Lapsi on aina rasite, ja äidillä tulee olla voimia kestää nämä rasitukset yksinkin, jos ei saa toista ihmistä sitoutumaan vanhemmuuteen.
MIeheis on paniikissa.
Jos itkee ja sanoo että ei aborttikaan olisi oikea ratkaisu, niin en näe ongelmaa.
On kolme vaohtoehtoa:
Abortti, adoptio, lapsen pitäminen itsellään.
Ei nyt vain vaikuta siltä että abortti olisi kummallekaan se sopiva vaihtoehto, en usko että pääsisitte siitä eteenpäin.
Kerro miehellesi että sinä et siihen pysty, sinä annat raskauden jatkua, ja mahdollisesti annat lapsen adoptioon.
(En kyllä usko että siihenkän pysty, kumpikaan teistä, kun se vastasyntynyt itkee ensimmäisen kerran ja saat sen rinnallesi).
Puhukaa, puhukaa, puhukaa, ja pyydä vaikka keskusteluapua neuvolasta.
Älä tee jotain mikä tuntuu niin väärältä jo ajatuksena.
Mäpä luulen, että sä näet oman vastauksesi omaan kysymykseesi kun vaan luet itse ton oman aloitusviestisi. Tsempit vaan, susta tulee hyvä äiti!
Ja mitä taas miesten valmiuteen isäksi tulee, niin ei niistä kukaan taida olla valmis isäksi (varsinkaan omasta mielestään) ennen kuin niistä tulee sellaisia. Mutta suurin osa pärjäilee silti aivan mainiosti isänä. Se odotusaika on kuitenkin niin pitkä, että ei sitä osaa etukäteen kuvitellakaan. Siinä ehtii kyllä asian sulatella moneen kertaan.
Mutta kun sulla on lähtökohta tuo mikä on, niin jos abortin teetät vastoin omaa tahtoasi, se tulee jäämään sinun ja miehesi välille iäksi.
Ja tämän kaikenhan sä kyllä näyt tietävän oikeasti, se näkyy tuosta sun aloitusviestistä. Sä vaan haluat tukea näkemyksellesi.
Korostaisin naisen itsemääräämisoikeutta. Sinä kehossasi se raskaus tapahtuu, joten päätös on sinun.
Mies voi jäädä tai lähteä. Sitä ei voi tietää. Älä anna tälle erityistä painoarvoa. Mieti vain, haluatko SINÄ tämän lapsen? Jos haluat, sitten pidät sen. Jos haluat pitää lapsen, mutta taivut ulkoisesta painostuksesta aborttiin, on mahdollista, että tulet katkeraksi ja koet syyllisyyttä.
Miehelle sanoisin, että elämää ei voi suunnitella. Se menee niinkuin menee ja joskus parhaat palat ovat seurausta niistä mutkista matkassa. Omalla kohdallani tiedän, että lapsia ei tehdä vaan saadaan - niitä ei voi suunnitella ja ajoittaa niinkuin auton ostoa. Jos teillä on suunnittelemattomuudesta huolimatta voimavaroja ja resursseja lapsen kasvatukseen, niin ei se elämä siitä kellalleen mene. Erilailla vaan.
Miehet, ne on vain niin pirun käytännöllisiä... Toki miehen kuin miehen mielen sekoittaa yllätysraskaudesta kuulemisen jälkeen huoli kaikkein eniten rahojen riittävyydestä, ei ne pääse luonteestaan varmaan mihinkään...
Meillä ei sentään ole raskauden suhteen yllätytty niinkään, mutta muita yllätyksiä, kyllä on tullut ja aina se miehen ensimmäinen kommentti on jotenkin rahaan liittyvä... Pikkusen kun antaa aikaa, se alkaa nähdä asiassa muitakin puolia.
"mulla vaihtui töissä työtehtävät" - "mitenkäs vaikuttaa palkkaan?(laskelmoi mielessään aikansa ja vasta sitten:) no vastaako nyt paremmin odotuksia?"
"Lapsi oppi ajamaan polkupyörällä, ei oppinut kuitenkaan jarruttamaan ja törmäsi autoon..." - "tuliko isokin lommo? (monta minuuttia raivossa puhkumista ja sitten vasta:) Ai miten hienoa, näytäppä isillekin mitenkä se sujuu..."
Hei aloittaja
olen nähnyt sen kun abortti on tehty miehen vaatimuksesta, ja siitä ei tullut kuin naiselle vuoden masennus->sairasloma sillä samaisella äitiyspäivärahan suuruisella rahalla ja paha paha parisuhdekriisi, asumuserokin. Palasivat yhteen ja sitten tehtiin se lapsi. Ja tämä on nyt totta, se toinen lapsi sattui sitten olemaan sairas pari ensimmäistä vuottaan. Mies tilitti mulle, miten katuu tyhmää käytöstään, ei nähnyt metsää puilta.
Mies on nyt itsekäs eikä osaa ajatella selkeästi. Joskushan sen ikuisen nuoruuden on loputtava, ja lapset ei ainakaan meidän perheessä ole ollut mikään katastrofi. Mieheni oli 24 v. kun hänestä tuli isä, minua 4 vuotta nuorempi.
Sulla on täysi oikeus pitää tämä lapsi, ja mielestäni näet asiat nyt järkevämmin kuin kihlattusi. Ei ole myöskään haitaksi että yksi lapsi on jo tehtynä, kun lähtee hakemaan töitä. Huomasin itse, miten sain valita työpaikoista (kymmenen haastattelua, neljä vakityötarjousta samalla viikolla), kun minulla oli lapsi tehtynä verrattuna siihen tilanteeseen, kun olin lapseton 25-v ja etsin töitä (50 työhaastattelua, ei tärppiä, pääsin määräaikais"putkeen", joka katkesi äitiyslomaan). Työnantajan matikalla ne laski työllistämis- ja sijaistamiskuluja. Lapseton nuori nainen avoliitossa maksaa rahaa.
Aion omille muksuille neuvoa, että jos mahdollista, tehkää ne lapset parinkympin alla, kun suurin osa opiskeluista on jo hoidettu. Ei haittaa, jos vähän kesken on. Kunhan hommaat lastenteon välissä sitten työpaikan, ettei ammattitaitoasi pidetä hapantuneena.
Anna lapsen tulla vaan, miehiä tulee ja menee. Luulen että omasi tokenee kyllä.
"Aion omille muksuille neuvoa, että jos mahdollista, tehkää ne lapset parinkympin alla, kun suurin osa opiskeluista on jo hoidettu. Ei haittaa, jos vähän kesken on. Kunhan hommaat lastenteon välissä sitten työpaikan, ettei ammattitaitoasi pidetä hapantuneena."
???? Ihanko tosissaan?
Lapsesi tulee mitä ilmeisemmin lopettamaan perusopetuksen putkensa 19-vuotiaana. Siitä ensimmäiseen ammattiin vähintään kolme vuotta (enää ei ole olemassa mitään vuoden-parin ammaattiin valmistavia koulutuksia)... Ja siinä ennen kahtakymppiä pitäisi ilmeisesti kerretä tehdä parikin mukulaa ja hankkia se työpaikka... Huh, laitatko vähän liiat kovat odotukset lapsillesi?
Joo, yhdistelmä tutkintona ekrkeää neljässä vuodessa käydä lukion ja sada ammatin, silloinhan lapseis olisi kaksikymppinen niiden ollessa valmiita, tosin ei jos tekee lapsia välissä, noissa yhdistelmä opinnoissahan on läsnäolovelvollisuus...
Toki tietenkin voisi lähteä opiskelemaan myös ammattikoulu tasolle, tällöin ensimmäinen ammatti olisi 19-vuotiaana, siinähän kerkeisi välissä vuoden uhrata lapsen tekoonkin, mutta niihin töihin joihin noilla tutkinnoilla pääsee, ei ole vakituisia työsuhteita tarjolla, vaan vakituisen työn saanti perustuu vuosien pätkätöihin alussa, kerättyyn työkokemukseen.
kerrotko enemmän miten yhtälösi toimii ajatuksissasi käytännössä? Erittäin mielenkiintoinen ohje sinulla jälkeläisillesi. Hyvin valtavirran vastainen, siksi niin mielenkiintoinen ja siksi siitä haluaisin tietää lisää. Suurin osa vanhemmistahan patistaa lapsiaan hankkimaan vakituisen elämän ennen lapsia ja nauttimaan nuoruudestaan vain nuorena vapaana ja villinä ja näin olin tietenkin ajatellut myös itse tehdä, siksi vastakkainen ajattelu kiinnostaa kovasti...
Monet nuoret perheet keitä olen tässä tavannut ovat käyneet ylioppilaaksi, opiskelevat päästyään yliopistoon jne. ovat tehneet siinä välilssä lapset ja sitten kun ikää lapsille tullut riittävästi he ovat olleet hoidossa, ihan kuin kuka tahansa isä ja äiti jotka ovat työelämässä.
Heitä tuetaan kun opiskelevat ja präjäävät siinä vaiheessa hyvinkin.
On myös niitä joilla on opiskelu, työ ensin, mutta ikää alkaakin olemaan jo melkoisen paljon saadakseen lapsia. Naiset alkavat olemaan yli 30-vuotiaita kun synnyttävät, mikä on sitten se hyvä suhe lasten saamiseen? Ikä, nuori perhe, kyllä siinäkin on kestämistä kun vanhemmat alkaa olemaan jo sen ikäisiä että itsekin pitäisi alkaa saamaan kunnolliset yöunet.
Ongelma on monasti siinä että kun nainen valmistuu työelämään, hän on lapseton, monet työnantajat tietävät että he tulevat ottamaan naisen joka melkoisen pian jää äitiyslomalle ja se jää heidän maksettavakseen.
Kuten omassa työpaikassani sain nähdä, vastavalmistuneet olivat melkoisen pian raskaana.
Mutta ne ovat paljon otollisempia työelämään kun heillä on jo lapset saatuna, rasite on paljon pienempi työnantajallekin.
Henkilö joka valmistuu lasten kanssa opinnoistaan onkin jo valmis työelämään. Lapset ovat siinävaiheessa hoidossa kun heille ikää tulee sen verran että hoitoon menevät, kuten omaiseni tekevät. Läheisilleni tuo ratkaisu on ollut todella hyvä.
Äiti suoritti kurssin päätökseen kun tuli synnytyslaitokselta. Nyt on lasten kanssa lomalla vielä hetken aikaan ja sitten aloittaa keskeytyneet opinnot. Mies opiskelee parhaillaan.
Luulen että tällainen perhe on hyvä ja otollinen työelämään, ammatti ja lapset tehtynä, mikä ihanneytälö työnantajalle. :)
Vanhakantainen aborttiväki jakaa homeisia neuvojaan. Abortiväki pyrkii altistamaan ja alistamaan nuoret ja naiset ulkopuoliseen painostukseen ja tempaamaan jopa lapset äitien kohduista ulkoisten vaatimusten vuoksi.
Voisiko suurempaa vääryyttä ja väkivaltaa enää esittää?
Aborttiväki kulkee kenen hyvänsä painostajan narussa suositellen oman elämän ja jopa lapsen elämän hukkaamista - tyhjän takia.
Itse en ole vastaavassa tilanteessa lasta tehnyt, kysymys on kuitenkin paljon pidemmästä projektista kuin 9kk odotus. Toisaalta en myöskään ole lainkaan äidillinen enkä ole haluanut äidiksi. Jos koet että resurssisi riittävät mahdolliseen yksinhuoltajuuteen niin tee lapsi, jos et, niin älä tee. Itse en ole jäänyt omia keskeytyksiäni (2kpl) miettimään tai murehtimaan, sehän on täysin hyödytöntä, joskus on tehtävä epämielyttäviäkin päätöksiä ja katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Varoituksena sanon sen että teet niin tai näin välit kihlattuusi tulevat kärsimään.
Ihmettelen kyllä miksi olette kihloissa jos mies ei ole valmis perheen perustamiseen, kihlat ovat kuitenkin osoitus avioliittoaikeista?
Vai on se "hyödytöntä" miettiä että olet tappanut kaksi lastasi, jotka vois nytkin elää jossain onnellisessa ja heitä yhä kaipaavassa adoptioperheessä...oisko tota sitten kannattanu miettiä jo ajoissa?
Pidä lapsi, kyllä se mies sen kestää. Vie aikaa kun tottuu ajatukseen. Kai hän voi olla shokissa ja anna hänelle vain aikaa tottua ajatukseen. Muista, että jos teet abortin miehen takia, voit katua sitä koko loppu elämäsi. Nainen päättää aina nämä asiat ja miehen pitää naisen päätökseen tyytyä.
Meillä oli hyvin erilainen mutta niin samanlainen kuvio oman avomieheni kanssa. Olimme olleet vuoden yhdessä, ja asuimme saman katon alla kunnes huomasin olevani raskaana - meilläkin ehkäisy petti. Me molemmat opiskelimme vielä eikä meillä ollut töitä eikä liioin rahaakaan ylimääräiseen. Silti minä halusin pitää vauvan kun taas mies oli juuri niinkuin sinun miehesi. Hän sanoi että tämä ''loinen'' pilaisi hänen tulevaisuuden suunnitelmansa, hän halusi luoda uraa ja matkustella jne. Hän sanoi ettei osaisi rakastaa lastaan jota ei ole toivonut eikä halunnut. Minä taas halusin vain olla äiti.
Pidin pääni, pidimme lapsen ja mies jäi luokseni koska ei vain voinut jättää minua. Mutta lastaan hän ei rakasta, eikä varmaan tulekaan rakastamaan. Minä olen hoitanut lapsen alusta asti vaikka mies synnytykseen mukaan tulikin. Meille on nyt tulossa ero lapsen ollessa vuoden ikäinen. Haluan meille jotain parempaa.
En kadu mitään mutta kehotan sinua kuitenkin miettimään tarkkaan ja sydämelläsi. Äläkä ainakaan luota siihen että hän tulee jossain vaiheessa lastanne rakastamaan - niin ei välttämättä käy.
Itse en kyllä olisi valmis menettämään rakastamaani ihmistä loisen takia
loppupeleissä se ukko ei enää huoli omanapasta verikäsiakkaa, vaan haluaa lapsilleen kunnon naisen äidiksi, niin sulle ei jääny edes sitä "loistakaan".. minkä takia se ukko ehkä vielä oiskin viittiny siinä sivussa kattella suakin.
Niin, paitsi jos tämä ukko on samoilla linjoilla kanssani ;). Vai että mitataan naisen kunnollisuus nykyään sen perusteella, onko tehnyt abortin. Paskan marjat
onhan nyt toki lapsiaan tappamaton huomattavasti kunnollisempi kuin itsekkäästi tappanut. Ja ihan miehenkin luonnollisen alitajusissa perusvaistoissa on se, että kantsii valita jälkeläisten äidiks sellanen joka ei tapa niitä ;))
Jos kerran noin kovasti lasta haluat, niin silloinhan abortti olisi aivan älytöntä vain miehen mieliksi tehtynä.
Kannattaa vaan ottaa asiat realistisesti nyt mietittäväksi eli onko sinusta yksinhuoltajaksi, koska sehän vaikuttaa melko todennäköiseltä tulevaisuudessa. Moni toivottu lapsikin aiheuttaa avioeron, saati sitten lapsi, jota toinen osapuoli ei halua. Sinun päätöksesi viime kädessä eli kannattaa pohtia sitä asiaa nimenomaan siltä kantilta, jaksatko elää jatkossa yksinhuoltajana.